keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Sofi Oksanen - Kun kyyhkyset katosivat


Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat. Like 2012. 366 s.

No nyt se on tehty. Luettu viime vuoden eniten ennakkoon hypetetty kirja. Jo ennen kuin kirja oli ilmestynyt olin päättänyt, että luen sen vasta kun suurin kohu ympäriltä on laantunut. Halusin lukea kirjan rauhassa ilman paineita ja muodostaa kirjasta oman käsitykseni kaikessa hiljaisuudessa. Vaikka Kun kyyhkyset katosivat liittyy teemallisesti samaan Viron lähihistoriaa kuvaavaan sarjaan kuin Puhdistus ja myös Stalinin lehmät, en kuitenkaan odottanut kirjan olevan samalainen kuin aikaisemmat teokset, sillä pidän Sofi Oksasta sen verran kunnianhimoisena kirjailijana, että häneltä on aina odotettavissa jotain uutta. Se, miten hän tämän uuden luomisessa onnistuu jännitti jonkin verran etukäteen, sillä itselleni erityisesti Puhdistus oli aikanaan niin järisyttävä lukukokemus, että sen ylittäminen tai edes rinnalle pääseminen tuntui mahdottomalta. Jossain määrin näin tapahtuikin. En kokenut kirjaa lukiessa samaa hurmosta ja ihastusta kuin Puhdistusta lukiessa, mutta se ei kuitenkaan muuta sitä tosiseikka, että minusta Oksanen on jälleen kirjoittanut hienon kirjan.

KKK liikkuu taitavasti kahdella aikatasolla 1940-luvun alusta 1960-luvun loppuun. Lukijan ei tarvitse pelätä putoavansa kärryiltä sen suhteen mistä ajasta kulloinkin on kyse, sillä kuvattava ajanjakso on aina merkitty lukujen alkuun postimerkillä, samoin kuin se oliko kyse Saksan vai Neuvostoliiton miehityksen ajasta. Viron toisen maailmansodan aikaista historiaa leimaa sen joutuminen vuoron perään saksalaisten ja neuvostoliittolaisten miehittämäksi. Näissä oloissa ihmiset reagoivat miehittäjien vaatimuksiin eri tavoin. Jotkut alistuivat hiljaisesti, toiset pyrkivät eri tavoin kiertämään ja vastustamaan uutta järjestystä ja sitten oli niitä, jotka kameleontin lailla vaihtoivat puolta ja näkökulmaa miehittäjän mukaan. Oksasen kirjasta löytyy näitä kaikkia tyyppejä. On hiljaisia, on vastarintaa tekeviä ja ehkä hallitsevimpana hahmona opportunistinen takinkääntäjä ja näiden henkilöiden kautta Oksanen luo kuvaa aika ajoin täysin absurdista ajasta ja maailmasta. Kirjan 1960-luvun puoliväliin sijoittuvat jaksot perkaavat vielä sota-ajan tapahtumia oman aikansa ideologisesta näkökulmasta käsin samalla kun ne luovat kuvaa omasta ajastaan.

Kirjan hallitsevin henkilö on siis takinkääntäjä Edgar, joka kameleontin tavoin vaihtaa identiteettiään, nimeään myöten, kulloisenkin vallanpitäjän mukaan. Hän etenee prosesseissaan häikeilemättömästi, eikä kaihda edes läheisimpien sukulaistensa uhraamista. KKK kiertyykin muutamien henkilöhahmojen ympärille, jotka kaikki ovat jollain tapaa läheisessä suhteessa toisiinsa. Edgarin lisäksi tärkeimpiä ovat hänen serkkunsa Roland, joka taistelee sekä neuvosto-että saksalaismiehittäjiä vastaan sekä Edgarin vaimo Juudit. Kukin henkilöistä on vuorollaan kerronnan keskiössä ja vähitellen teoksen sirpaleinen tarina alkaa saada muotoa ja sen lopussa on mahdollista luoda näistä sirpaleista kokonainen peili, joka heijastaa Viroa ja sen historiaa yksilöllisistä näkökulmista.

Vaikka teoksen historiallisiin tapahtumiin liittyvä aspekti on tärkeä ja se on paljon ollut esillä, yllätti itseäni se, että KKK on kuitenkin vahvasti yksilöihin ja heidän valintoihinsa liittyvä kirja. Näitä valintoja toki ohjailevat jossain määrin historialliset ja yhteiskunnalliset tilanteet, mutta myös monet muut asiat. Tähän kysymykseen liittyy mielestäni myös teoksen ainoa pieni heikkous. Nimittäin se, että jollain tasolla yksilöiden kuvaus liikkuu liikaa ulkonaisella tasolla ja eivätkä heidän sisäiset motiivinsa välttämättä täysin kirkastu lukijalle. Ainakin itse jäin miettimään esimerkiksi sitä, mikä Edgaria lopultakin ajaa toimimaan niin kuin hän toimi. Onko se pelko, vallanhimo, kostonhalu, lapsuuden kokemukset vai jotkin muut mahdolliset syyt?

Kyyhkysten tarinaa on monissa yhteyksissä kuvattu vaikeaselkoiseksi ja hankalasti seurattavaksi. Itse en missään vaiheessa kokenut näin. Toki lukijan piti olla tarkkana, sillä Oksanen pudottelee pitkin kerrontaa erilaisia vihjeitä siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa ja miksi mikäkin tapahtuu, mutta mielestäni se teki kirjasta vain hauskemman lukea. Itse ainakin hykertelin aina kun löysin jotain avaimia siihen, mihin suuntaan tarina etenee ja erityisen hienosti Oksanen mielestäni sitoo yhteen kirjan alun ja lopun.

Nainen nousee autoon, auton sisällä syttyy yksityisiin hetkiin kuuluva valo ja autossa odottava mies nostaa kätensä naisen olkapäille, kohottaa kämmenensä koskettaakseen naisen hiuksia, korvalehteä ja heidän autonsa valo pimentää kadulta päivän, siitä tulee majakka keskelle mustaa merta eivätkä he edes huomaa sitä, koska he eivät näe ympäröivää maailmaa, he eivät tarvitse sitä, vaan sytyttävät toisensa, mies koskettaa naisen korvalehteä, valo syttyy, heidän valonsa. (KKK, s. 197)

Kielen avulla Oksanen luo erilaisia maailmoja kirjan sisään ja kaiken kauheuden keskeltä löytyy myös lyyrisen kauniita ja koskettavia hetkiä, joista yläpuolella oleva lainaus oli mielestäni vaikuttavin. Kielen avulla Oksanen luo myös vakuuttavaa ajankuvaa, joka vaihtelee sen mukaan kuka on keskiössä ja mistä ajanjaksosta on kyse.

Tänään on kirjablogimaailma äänestänyt vuoden 2012 parhaista kirjoista. Jos olisin ehtinyt lukea ja kirjoittaa kirjasta ajoissa, olisi KKK noussut omassa listauksessani kolmannelle sijalle ohi Aki Ollikaisen Nälkävuoden.  Tämän lukukokemuksen jälkeen voi mielestäni levollisin mielin odotella Viron lähihistoriaan liittyvän sarjan täydentymista viimeisellä osalla.

Kirjaa on paljon luettu myös kirjablogimaailmassa, mutta linkitän tähän vain kaksi ääripään arviota. Ilselän Minna ei lämmennyt kirjalle yhtään, kun taas Valkoinen Kirahvi näki kirjan erittäin ansiokkaana.

11 kommenttia:

  1. Ihana, että pidit tästä, Jaana! Tämä kirja on mielestäni jäänyt kiinnostavasti katveeseen, vaikka kyseessä on, kuten sinäkin kirjoitit erittäin taidokkaasti kirjoitettu teos. Jätin Blogistanian välistä, sillä ennakkoon jo tiesin voittajan. Mukava kuulla, että tämä kirja olisi sinulla noussut kolmen joukkoon.

    Jäin oikein miettimään tuota yksilön kautta kuvaamista. Puhdistuksessa se oli selvästi se, minkä kautta lukijana alkoi elää joka solulla tekstiä. Nyt henkilöt jäivät etäisemmiksi. Mietin paljon sitä, miten tietoinen valinta tämä oli. Johtuiko se siitä, että Edgar itsekin oli saippuapala, ihminen jolla oli niin kovin monta ihmisyyttä.

    Minä ajattelin homoseksuaalisuuden ja paljastumisen pelon olevan motiivi Edgarin käytökselle. Pidin siitä, ettei motiivia ollut alleviivattu. Samoin pidin kovasti siitä, ettei syyllistä osoitettu, puolta valittu. Jokainen lukija ikään kuin rakentaa itse sen ulottuvuuden, jolla kirjan henkilöitä lähestyy ja katselee heidän toimiaan moraalisesti.

    Kiitos myös linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tuo henkilöhahmojen jättäminen etäisiksi oli tietoinen valinta, mutta itseäni se jonkin verran häiritsi. Hyvä tuo vertauksesi Edgarista saippuapalana, juuri sellainen hän tosiaan oli.

      Varmasti tuo pelko homoseksuaalisuuden paljastumisesta oli yksi syy, mutta en osaa sitä kuitenkaan pitää tärkeimpänä motiivina. Mielestäni häntä ajoi jokin muukin, mutta mikä oli se ratkaisevin, sitä en osaa sanoa.

      Sinun arviosi oli niin upea, että se oli pakko linkittää :)

      Poista
  2. Ihanaa, minäkin poimin juuri tuon kohdan kirjasta. Se on niin kaunis, kaksi ihmistä, heidän valonsa ja todellisuutensa, kahdenkeskinen maailmansa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo kohta oli aivan uskomaatoman kaunis. Luin sen moneen kertaan ja palasin siihen vielä kirjan päätyttyäkin.

      Poista
  3. Mainio ja perusteellinen arvostelu! Hyvin samankaltaisia viboja myös itselläni, sain myös luettua KKK:n vasta äskettäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kävinkin lukaisemassa postauksesi kirjasta ja oli samalla kivaa löytää blogisi, vaikutti mielenkiintoiselta.

      Poista
  4. Minäkin tykkäsin tästä kirjasta valtavasti. Jollain tapaa kirjan maailma järkytti melkoisesti ja kiinnostuin todella Viron historiasta. Kaksoismiehitys, valtaapitävien vaihtuminen tiuhaan ja edellisten johtohahmojen raivaaminen tehokkaasti tieltä, huh! Sellaisessa maailmassa ei ehkä pärjääkään ellei ole Edgarin kaltainen pyrkyri ja takinkääntäjä.

    Odotan jo nyt innolla Oksasen seuraavaa kirjaa! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Viron historia on ollut jot pitkään kiinnostuksen kohteena ja varsinkin sota-aika miehittäjineen on aika hurjaa luettavaa, katsoo sitä mistä näkökulmasta tahansa. Itse pidin tässä myös tuosta kurkistuksesta 60-luvulle.

      Tosiaan mielenkiintoista minkälaisen näkökulman Oksanen seuravaaksi meille tarjoilee.

      Poista
  5. Pidin kirjasta, mutta tarinan hahmot jäivät kesken, varsinkin Roland ja Juudit - en oikeastaan ymmärtänyt miksi Roland jäi = tyytyi asumaan piilossa maalla ja varsinkin miksi Juudit vaimoksi seoten pikkuhiljaa...? Tai sitten en vain hiffannut, eikö heillä ollut muuta vaihtoehtoa, kun kerran miehitystenkin aikana olivat rohkeita/tekivät ratkaisuja...?

    VastaaPoista
  6. Hieno juttu, Jaana! Minusta kysyt juuri sen oleellisen kysymyksen: mikä Edgaria ajaa toimimaan niin kuin hän toimii? Mitä hän tietää itsestään... ja ketä hän rakastaa? Oma tulkint... krhm, veikkaukseni, on yhden lukukerran jälkeen, että hän rakastaa eniten juuri sitä yhtä henkilöä, jota hän tarmokkaimmin yrittää tässä tuhota - koska tietää sisimmässään ettei ansaitsi tulla tämän rakastamaksi (vaikkei se olisi muutenkin mahdotonta).

    Mutta olisi naivistista ja epäreilua yrittää typistää KKK rakkausromaaniksi. Kiehtova tutkielma ihmistä liikuttavista voimista se kyllä on, ja hieno historiallinen romaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Booksy!

      Tuohon kysymykseen eksaktisti vastaaminen olisi minusta edellyttänyt kirjailijalta vähän enemmän paketin avaamista. Nyt voidaan vain arvailla, mikä sekin tekee kirjaan yhden mielnkiintoisen lisäjuonteen ja viisas kirjailija on varmasti tietoisesti jättänyt vihjeitä moneen suuntaan. Varmasti, jos lukisi kirjan uudelleen huomaisi jotain uutta, jotain joka saattaisi antaa uudenlaisia ratkaisun avaimia.

      Poista