maanantai 11. helmikuuta 2013

Anna-Leena Härkönen - Onnen tunti


Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti. Otava 2011. 287 s.

Onnen tunti on kirja sijaisvanhemmuudesta ja ennen kaikkea äitydestä. Tuula ja Harri muodostavat uusioperheen 10-vuotiaan Roopen kanssa. Roope on Tuulan poika hänen edellisestä liitostaan. Päällisin puolin kaikki tuntuisi olevan kunnossa, perheen arki rullaa, löytyy rakkautta ja kunnioitusta, mutta Tuula ei osaa olla täysin tyytyväinen. Häntä ajaa jokin outo levottomuus, syyllisyyskin, joita hän ajattelee voivansa purkaa sijaisvanhemmuuteen. Ei hän tietenkään näin asiaa tuo esiin, vaan hän puolustelee haluaan ryhtyä sijaisvanhemmaksi paljon empaattisimmilla syillä: koska heillä on mahdollisuus antaa koti laiminlyödylle lapselle tai useammalle, niin miksi he eivät sitä tekisi. Vähitellen hän saa Harrin innostumaan ja kohta he ovatkin valmennuskursseilla ja pian sen jälkeen kahden sisaruksen Luken ja Vennin sijaisvanhempia.

Tuula on kirjan minäkertoja, joka jatkuvalla syötöllä reflektoi itseään ja äitiyttään, yleensä syyllistäen ja itsestään vikoja hakien:

Olen siis loistava valinta sijaisvanhemmaksi. Syyllistyn aivan kaikesta.Lasken televison ääressä vietettyjä tunteja ja viinilasillisia. Päiväunien ottamisestakin tulee huono omatunto. (OT s. 71)

Minä suoraan sanottuna kyllästyin tähän itsetilitykseen ja koko kirja alkoi ärsyttää. Ärsytystä lisäsi vielä ennalta-arvattava tausta Tuulan käyttäytymiselle: oma huono äitisuhde. Tuulan oma äiti oli ollut ja oli edelleen itsekeskeinen omaan napaan tuijottaja, joka ei juuri tytärtään huomioinut ja oli jättänyt tämän selviämään yksin aivan pienestä lähtien.

Olen yleensä pitänyt Härkösen kirjoista. Ne ovat simppeleitä, mutta sisältävät kuitenkin jonkin pointin, joka tekee lukemisesta antoisaa. Kyllä minä tämänkin luin nopealla tempolla, mutta en voi sanoa kovin hyvin viihtyneeni. Härköselle ominainen huumorikin puuttui kokonaan tai oli väkinäistä. Lisäksi kirjassa oli muutamia epäloogisuuksia (esim. minkä ikäinen Roope lopulta oli kun hän tutustui Harriin?), jotka saivat miettimään oliko kirja kenties tehty hieman hutaisten. Roopen kuvaus oli ylipäätään vähän epäonnistunut: en tunnistanut siitä 10-vuotiasta poikaa.

Jotta ei menisi kokonaan moittimiseksi, totean että kirjan aihe oli mielenkiintoinen ja tärkeä (en tosin voinut tässä yhteydessä olla miettimättä Markus Nummen loistavaa Karkkipäivää yhtenä vertailukohtana) ja Härkönen kirjoittaa vetävästi ja mukaansa tempaavasti, ei minulle missään vaiheessa tullut mieleen jättää kirjaa kesken. Kirja on herättänyt lukijoissaan monenlaisia tuntemuksia lisää arvioita on löydettävissä ainakin Lurun lukujen postauksesta.

14 kommenttia:

  1. En ole itse lukenut tätä, mutta moni piintynyt Härkös-fanikin on ollut vähän pettynyt Onnen tuntiin. Aihe on kiinnostava, mutta kuulostaa siltä, että teksti ei ihan yllä aiheen tasolle.

    Kiitos ihanasta postista; Maatuska-nukke katselee minua jääkaapin ovesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun posti oli mieleistä :)

      Teksti ei tosiaan yltänyt aiheen tasolle ja pettymys tämä oli minullekin.

      Poista
  2. En ole Härköstä lukenut vuosiin. Pelottaa edes aloittaa, sillä pelkään, että petyn. Ja jos todella petyn, jos todella haluaisin pitää, käy niin kuin tänään; ärsytys vyöryy julkisesti ulos.

    Mutta siis en taida ainakaan tätä Härköseltä lukea, jos vaikka satunkin häneltä jotain tässä lukemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en Helmi-Maaria suosittele tätä sinulle. Luulen, että saisit tästä vaan näppylöitä :)

      Vieras-postauksesi oli oikein piristävää luettavaa ja monesta asiasta olen kanssasi samaa mieltä.

      Poista
  3. Ihan samat fiilikset kirjasta. Olen aiemmin pitänyt Härkösen kirjoista, mutta tämä oli pettymys. Myöskin tuli hutaisten tehty -olo, kun tässä oli niin paljon yhdyssanavirheitäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa postauksesi kirjasta ja aika samoilla linjoilla oltiin. Tosin en noit yhdyssanavirheitä huomannut, sillä olen niin tumpelo niissä itsekin :)

      Poista
  4. Minä pidin tästä(kin) Härkösestä, mutta eihän tämä niille "männä vuosien" hänen teoksilleen vertoja toki vedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, en tiedä olenko itse muuttunut lukijana vai ovatko Härkösen kirjat huonontuneet vuosien varrella. En tiedä kummasta tämä nureksiva suhtautuminen juuri tähän johtuu. Voisi olla mielenkiintoista lukea hänen aikaisempaa tuotantoansa uudelleen ja katsoa miten nyt uppoaisi.

      Poista
  5. Häräntappoaseen veroista ei ole Härköseltä mielestäni tullut, mutta nopeasti hotkaistavia kirjoja paljonkin. Myönnän, että minua ärsytti juuri sama: Tuula oli itsestään niin tietoinen koko ajan. Rasittava elämänasenne, siirtyi jopa lukijalle rasittavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, Häräntappoase oli hyvä ja aikanaan (nuorena tyttönä) hieno lukukokemus. Siinä oli raikkautta ja uusia tuulia.

      Tuo elämänasenne tosiaan ärsytti ja paljon. Tuollaisia tyyppejä on tosin joskus tullut tavattua reaalimaailmassakin ja myös silloin on ottanut kupoliin varsin paljon.

      Poista
  6. Minä viihdyin tämän parissa, vaikka tietty oppikirjamaisuus vähän ärsytti. Luin juuri Juhannusvieraan ja se jätti kovin laimean jälkimaun. Mitkäs olisivat Härkösen parhaita, jotta tiedän seuraavaksi tarttua niihin helmiin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru tuo oppikirjamaisuus on hyvä termi, se tässä oli silmiinpistävää. Vähän niin kuin opaskirjallisuutta saijaisvanhemmaksi haluaville.

      Juuri mietin tuossa ylempänä, että olenko minä lukijana muuttunut vai onko Härkösen taso laskenut, sillä olen aiemmin pitänyt hänen teoksistaan, muun muassa juuri tuosta Juhannusvieraasta, Häräntappoaseesta, Avoimien ovien päivästä. En tiedä miten uppoaisivat tällä hetkellä.

      Poista
  7. Oh, mä taidan sitten olla poikkeus, koska rakastin tätä teosta! Mulle ehkä Härkösen paras. Hauskaa, miten eritavalla ihmiset kirjat kokeva, se on rikkautta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kirjallisuuden rikkaus on nimenomaan sen tarjoama mahdollisuus kokea monilla eri tavoilla ja kaikkien kokemukset ovat yhtä hyviä.

      Poista