lauantai 16. helmikuuta 2013

Minusta



Onpas itsekeskeinen otsikko, mutta sain Elinalta Luettua elämää blogista haasteen kertoa jotain itsestäni, enkä parempaakaan keksinyt. Ennsin pitää kertoa 11 satunnaista asiaa  ja sen jälkeen vastata haastajan laatimiin 11 kysymykseen. Ensin satunnaisuuksiin:

1. Olen jotenkin hitaasti kypsyvää laatua monessa asiassa ja siksi minusta tuntuu, että en oikein koskaan ole "ikätasollani".

2. On siis hirveän vaikea tajuta, että täytän runsaan vuoden päästä 50 vuotta. Muistan kun olin neljännellä luokalla ja annoimme luokanopettajajallemme 50 -vuotislahjaksi ruskean maljakon, johon kiinnitettyyn metallilaattaan oli kaiverrettu nimi ja päivämäärä. Minä en halua maljakkoa.

3. On kuitenkin välillä hyvä muistaa oma ikänsä, sillä mikään ei ole surullisempaa kuin 50-kymppiset, jotka yrittävät käydä 20-kymppisistä.

4. Periaatteessa pidän horoskooppeja ihan tuulesta temmattuina juttuina, mutta koska oma luonne on lähes täydellinen  malliesimerkki neitsyt-luonteesta, olen vähitellen alkanut uskoa, että niissä saattaisi olla jotain perää.

5. Olen täysin suuntavaistoton ihminen. Minua ei tarvitse pyöräyttää kuin pari kertaa ympäri, niin en enää tiedä mistä suunnasta olin tulossa ja minne menossa.

6. Pidän siivoamisesta ja kaapien järjestely on mielipuuhaani.

7. Loukkaannun helposti ja minussa on myös marttyyrinelkeitä, jotka tiedostan ja joista haluaisin eroon. Aina se ei kuitenkaan ole niin helppoa, kun on "tilanne päällä".

8. Viihdyn erittäin hyvin kotona. Joskus tuntuu, että vähän liiankin hyvin, sillä lähteminen on välillä työn ja tuskan takana.

9. Edellisestä johtuen, kodin estetiikka on tärkeää ja esimerkiksi monet haaveistani liittyvät kotiin. Haaveilen esimerkiksi kirjastohuoneesta, jonka olen jo sieluni silmin sisustanut valmiiksi. Nyt odotellaan, että poika muuttaa kotoa.

10. Nukkuminen on minusta yliarvostettua puuhaa. Hyvää aikaa tehdä kaikkea muuta mielenkiintoista menee hukkaan, kun pitää välillä nukkua.

11. Huumori on yksi elämäni virtaa antavista asioista. Kaikkea ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti ja pieni kevennys sopii hetkeen kuin hetkeen.


Elinan kysymykset

1. Mikä oli lapsuuden lempikirjasi, ennen kuin osasit lukea?

 Tästä minulla ei ole muistikuvia, luulen, että kirjat tulivat elämääni vasta lukutaidon myötä.

2. Mihin kirjasarjaan olet ollut koukussa nuorena

Ensimmäinen koukuttava kirjasarja oli Tiina-kirjat, mutta kysymys oli enemmän lapsuudesta kuin nuoruudesta.

3. Mikä oli nuoruutesi vaikuttavin kirja

Luin lukioikäisenä Täällä Pohjantähden alla ja sen jälkeen ei mikään enää ollut ennallaan.

4.Onko joku joskus kritisoinut lukuharrastustasi? Kuka ja miksi?

Ei ole ollut kritisointia.

5. Mikä on mielestäsi paras kirjafilmatisointi

Näitä on muutamia, kuten esimerkiksi Cunninghamin Tunnit  ja Kunderan Olemisen sietämätön keveys.

6. Mikä sitaatti on jäänyt mieleesi jostain kirjasta.

Juuri tänään kirjoitin ylös Pentti Saarikosken ajatuksen kirjoittamisestaan ja äidinkielen merkityksestä: Jokainen sana on meri, joka vilisee eri merkitysten kaloja. Sitä minä en saa koskaan kokea, jos alan kirjoittaa ruotsiksi. Sitaatti on Mia Bernerin kirjasta Merkintöjä suruvuodelta.

7. Mitkä kolme kirjaa haluaisit lastesi lukevan elämässään?

Tietenkin TPTA:n ja sen lisäksi ehkä Reko ja Tina Lundanin Viikkoja, kuukausia sekä Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

8. Eino Leino vai Pentti Saarikoski

Oho, sattuipa hyvin :). Aiemmin olisin vastannut, että Leino, mutta vähitellen Saarikoski on kirinyt rinnalle ja ehkä jossain vaiheessa ohikin.

9. Missä luet mieluiten

Lähes kaikki paikat käy: sohvalla, sängyssä, puistossa, keittiön pöydän ääressä, metrossa, vessassa. Bussissa en voi lukea, tulee paha olo :(

10. Dekkari vai romanttinen kirja

Vaikea kysymys. Molempia jonkin verran, mutta melko tarkkaan valikoiden. Jos on pakko valita näiden kahden välillä, niin vaaka kallistuu ehkä hieman enemmän romantiikan suuntaan.

11. Ketä kirjailijaa arvostat aivan erityisesti

Tähän on taas helppo vastata: Sirpa Kähköstä. Hän on onnistunut sekoittamaan kaksi lempiasiaani historian ja kirjallisuuden hienoiksi romaaneiksi.


Kiitos Elinalle haasteesta ja kivoista kysymyksistä. Näihin oli hauska vastailla lauantai-illan ratoksi. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille!

18 kommenttia:

  1. Minäkin olen sitä mieltä, että nukkuminen on yliarvostettua, MUTTA olen alkanut viime aikoina huomata, että jostain syystä rakastan nukkumista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En voi sanoa rakastavani nukkumista, mutta kyllä välillä kun oikein väsyttää, sitä haaveilee, että saisi nukkua.

      Poista
  2. Tiina-kirjat ♥ - ja Kähköseen on pakko tutustua tänä vuonna vihdoin, myös minun.

    Mä luen myös bussissa, ei tule yhtään paha olo, paitsi joskus täällä Espoon bönden mutkateillä. siksi menen mieluummin stadiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina-kirjoista tulee aina jotenkin ihanan nostalginen olo.

      Mulla tulee mutkateillä paha olo, vaikka en lukisikaan ;(

      Poista
  3. Hauskoja faktoja löytyi täältäkin. Minäkin tunnen itseni usein hitaasti kypsyväksi, ja suuntavaistoni on suorastaan surkuhupaisan huono. Ja koti on ihmisen paras paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surkuhupaisan huonosta suuntavaistosta voidaan puhua myös minun kohdallani ja vieraissa paikoissa tämä korostuu potenssiin 10.

      Poista
  4. Olipa hauskaa lukea näitä! Minussakin on loukkaantujan vikaa, mutta onneksi en ole pitkävihainen, enkä jää ikuisuuksiksi pyörittelemään ikäviä juttuja.

    Toivottavasti et saa maljakkoa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole pitkävihainen (ainakaan omasta mielestäni).

      Varjelkoon jotkin korkeammat henget minua maljakolta.

      Poista
  5. Näitä "paljastuksia" on kiva lukea. :)
    Mulla on horoskooppeihin sama suhde kuin sullakin, luonnekuvaukset ovat joskus hämmästyttävän osuvia. Minäkin viihdyn kotona äärimmäisen hyvin, mutta nukkumista arvostan paljon. Keskimmäinen lapsi on ollut ikänsä niin huono nukkuja, että luultavasti kärsin univeloista vielä monen monta vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, uskon ( ja muistankin) että tuossa sinun elämänvaiheessasi nukkumiseen tosiaan suhtautui aivan eri tavalla. Toivottavasti saat nuo velkasi maksuun jossain vaiheessa.

      Poista
  6. Kivoja paljastuksia ja vastauksia :)

    Minullekaan ei ole suotu suuntavaistoa. Mies aina nauraa minun kartanluvulleni, en pidä sitä "normaalisti" pohjoinen ylös-etelä alas -suunnassa, vaan käännän sen aina niin, että kulkusuunta on ikäänkuin eteenpäin eli ylöspäin :D Samoin etäisyyksien arviointi on ihan utopistinen ajatus minulle...

    Tiina-kirjat <3

    Nukkuminen on vähän ongelmallista minulle. Se vie aikaa kaikelta kivalta (eikä vähiten lukemiselta), mutta silti se tuo hyvän olon. Olen illanvirkku yökyöpeli, joudun muistuttamaan itseäni nukkumaan menosta lähes joka ilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on sama tyyli lukea karttaa :) (silloin harvoin kun sitä luen)

      Yökyöpeli täälläkin, jonka nyt on syytä lähteä nukkumaan, sillä olen myös aamun virkku (tosin en aina niin virkku, mutta hereillä kuitenkin).

      Poista
    2. Ja minä olen kuulemma istunut kartanlukijani Pariisiin asti Euroopan maantiekarttakirja koko ajan ylösalaisin eli pohjoinen oli etelässä etc, mutta ihan hyvin meni;-)

      Poista
    3. Hyvin meni, jos perille löysitte: lopputulos ratkaisee :)

      Poista
  7. Jaana, vitonen ihan sama. R. aina ihmettelee, miten voin eksyä omassa kotimetsässä...Pyörin siellä kerran tunteja ympyrää.

    Luonnehoroskoopit, minusta niissä on itua. Voit löytää itsesi myös blogistani, etsippä sieltä neitsyt. Kunpa tietäisit, tästä minulla riittäisi kerrottavaa...

    Jos 7 vaivaa, niin 11 siinä auttaa;-)

    Mahtava kuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin on ollut ihmettelyjä tuon miehen puolelta. Sitten hän aina välillä testaa mua, kun ollaan jossain vieraassa paikassa: kysyy esimerkiksi, että missä päin on hotelli :)Minä sitten epämääräisesti heiluttelen käsiäni, että tuolla jossain...

      Kyllä tuota 11 on tuohonkin vaivaan yritetty käyttää, joskus onnistuu, joskus ei.

      Kiitos kuvakehuista, jokus onnistuu.

      Poista
  8. Vastasit ihanasti haasteeseen! Kuva on kaunis ja keväinen - huomaa, että viihdyt kotona ja näet siellä kauniit asiat.

    Hieno sitaatti Pentti Saarikoskelta. Oletko lukenut Tuula-Liina Variksen Kilpikonna ja olkimarsalkka -kirjan? Sekin valaisee runoilijalegendan elämää omalta osaltaan.

    Kaunista kevätpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehusta, joskus onnistuu nappaamaan saamaan itseäkin miellyttävän kuvan ja kiitos myös haasteesta. Joko muuten siellä on tapahtunut?

      Olen lukenut Variksen kirjan ja tuossa ylempänä olevassa Bernerin kirja postauksessa vähän vertailenkin vaimojen kirjoittamia kirjoja keskenään.

      Päivä on mitä ihanin, pakko uskoa, että kevät sieltä taa saapuu.

      Poista