torstai 28. helmikuuta 2013

Omatunto Kaupunginteatterissa

Kuva Helsingin kaupunginteatterin sivuilta


Kävin eilen katsomassa Helsingin Kaupunginteatterin näytelmän Omatunto, ohjaajanaan Laura Jäntti. Näin esityksestä mainoksen ja se alkoi saman tien kiinnostaa ja koska nyt olen Suomessa vielä muutaman päivän päätin katsastaa saako esitykseen lippuja. Lippuja oli runsaasti jäljellä ja katsomo eilenkin puolityhjä. En tiedä miten normaalia tämä on, sillä siitä on aikaa, kun olen viimeksi käynyt Suomessa teatterissa ja  kun olen käynyt, on yleensä ollut viikonloppu. En siis tiedä, miten viikolla olevat esitykset yleensä vetävät väkeä.

Omatunto on näytelmä Suomen kansalliskirjalijasta Juhani Ahosta ja hänen kahdesta naisestaan, Soldanin sisarista Vennystä ja Tillystä. Tämä kuvio lienee monille tuttu, joten en sitä lähde sen kummemmin avaamaan. Itse olen tähän kolmikkoon tutustunut muun muassa Riitta Konttisen kirjan Boheemielämää. Venny Soldan-Brofeldtin taiteilijatie, Panu Rajalan kirjan Naisten mies ja aatteiden. Juhani Ahon elämäntaide sekä Tuula Levon teoksen Neiti Soldan kautta. Eli kolmiodraaman jokainen osallistuja on saanut oman näkökulmansa. 

Näytelmässä fokus on selkeimmin Juhani Ahossa. Näytelmän on käsikirjoittanut Lauri Sipari ja ensimmäisellä puoliajalla käydään läpi kolmiodraaman vaiheita ja toinen puoliaika keskittyy sisällissodan tuntoihin ja tapahtumiin. Itse pidin ehkä enemmän toisesta puoliajasta, joka keskittyi Ahon mietteisiin sodasta ja myös sen aiheuttamaan perheen sisäiseen konfliktiin perheen sisällä. Ahon vanhin poika oli sosialistina jossain määrin mukana punaisten toiminassa ja Venny puolestaan ehdottomana pasifistina ei voinut hyväksyä sotaa missään mielessä.

Ahon pojat Heikki Aho ja Björn Soldan olivat suomalaisen elokuva-alan pioneereja ja he muun muassa tuottivat 1930-luvulla elokuvan isänsä kirjasta Juha. Vennyn ja Jussin toinen poika Antti Aho puolestaan kirjoitti isästään elämäkerran. Teatteriesityksen kehyskertomuksena on poikien elokuvan valmistelu ja sen prosessin aikana palataan takautumina aikaisempiin tapahtumiin, jotka ovat ikään kuin elokuvaottoja. Aina ennen uutta episodia katsojalle kerrotaan, mistä vuodesta ja tapahtumista on kysymys. Itse en oikein lämmennyt tälle kehyskertomusidealle, se teki jotenkin kömpelön vaikutuksen. Toki siinä on ideana se, että katsoja, joka ei ole selvillä tapahtumista pääsee kartalle, mistä on kysymys.

Kehyskertomusta lukuunottamatta pidin näytelmästä kovasti. Se oli hyvin keskitetty ja näytelmäsuoritukset olivat pääosin luontevia ja puhutteleviakin. Parhaiten onnistui mielestäni Santeri Kinnunen Juhani Ahona, mikä oli itselleni pieni yllätys, johtuen omista ennakkoluuloistani. Täytyy sivuhuomautuksena sanoa, miten ihmeen paljon poika Kinnunen muistuttaa isä Kinnusta. Myös Ursula Salo Vennynä oli hyvä ja uskottava, varsinkin kun vähitellen sain päästäni pois kuvan Sara Paavolaisen Vennystä saman nimisessä TV-sarjassa. Lotta Lindroosin Tilly ei oikein sytyttänyt, jotenkin hän vähän "ylinäytteli". 

Näytelmän lavastus oli melko pelkistettya ja ainoastaan vaatteet viittasivat epookkiin. Pieni miinus tulee siitä, että näytelmässä poltettiin yrttisavukkeita, joista lähti melko kaamea haju. Tästä pienestä miinuspuolesta huolimatta suosittelen näytelmän katsomista, sen kautta pääsee pienelle matkalle suomalaiseen kulttuurihistoriaan.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaapa mielenkiintoiselta. Olisikin kiva käydä teatterissa taas pitkästä aikaa. Tämä voisi olla mielenkiintoinen siinäkin mielessä, että tuli tuo Neiti Soldan luettua minunkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, suosittelen teatterikäyntiä, jos vain suinkin pääset. Jos pidit Neiti Soldanista, pidät varmasti tästä esityksestäkin.

      Poista
  2. En tiedä varmasti, mutta kuvittelisin että musikaalit vetävät suurimmat yleisöt. Sinänsä harmi näiden pienempien näytelmien kannalta, vaikka musikaaleja rakastankin.

    Olen lukenut Aholta vain yhden kirjan, mutta tämä näytelmä on silti alkanut kiinnostamaan, nyt vieläkin enemmän kun katsoin tänään trailerin. Mielenkiintoiselta vaikuttaa, toivottavasti pääsen jossain vaiheessa täältä Turusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti, eilenkin meni Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä Viulunsoittaja katolla ja sinne tuntui riittävän yleisöä.

      Nyt järjestämään teatterimatkaa Helsinkiin, kannattaa :)

      Poista
  3. Minä kävin helmikuussa katsomassa "Nenäpäivää" ja se ainakin oli ihan täynnä, samoin samaan aikaan naapurissa menevä näytös. Tosin se olikin viikonloppu.

    Itse rakastan teatteria ja ulkomailla asuessa kaipaan suomalaista teatteria aivan valtavasti! Nyt jo suunnittelen mitä menen kesälomalla katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta minäkin tykkään käydä teatterissa ja se on yksi asia jota tulevalta Suomeen muutolta odotan. Voi taas alkaa bongailla mielenkiintoisia esityksiä (kuten esim. tuo tuleva Tikkas-näytelmä) ja metsästämään niihin lippuja.

      Poista