tiistai 12. helmikuuta 2013

TTT- Kirjallisia henkilöhahmoja


Liityin minäkin nyt TTT eli Top Ten Tuesday-bloggaajien joukkoon, kun tämä aihe alkoi päässäni pyöriä. Mietiskelin erästä toista juttua varten eri kirjallisia henkilöhahmoja ja aloin pohdiskella mielessäni omia suosikkejani ja inhokkejani, sellaisia kirjojen henkilöitä, jotka ovat jääneet mieleen jostakin syystä. He ovat joko vihastuttaneet, ihastuttaneet, ärsyttäneet toisin sanoen herättäneet jotain tunteita ja siten jääneet mieleen vahvasti. Rajasin tehtävää vielä niin, että keskityin vain suomenkieliseen kirjallisuuteen. Mukaan nousi tietysti lempikirjojani, sillä usein lempikirjaksi valikoituvat juuri ne, joissa henkilöt tavalla tai toisella puhuttelevat. Tässä 5 kirjaa ja niistä esiin nousseet suosikit ja inhokit.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas 

Suosikin viittaa hamusivat keskenään melko tasaveroisesti Hietanen ja Koskela. Hietasen Turun murre ja elämänasenne ja Koskelan jäyhä oikeudenmukaisuus ja rauhallisuus vetoavat. Asetan kuitenkin Koskelan tällä kertaa ykkössuosikiksi. Tuntemattoman sotilaan inhokin viittaa saa kantaa ennalta-arvattavasti Lammio.

Väinö Linna:Täällä Pohjantähden alla 

Tässäkin oli useita suosikkivaihtoehtoja, esimerkiksi Akseli ja Alme Koskela tai Otto ja Janne Kivivuori. Viimeisellä lukukerralla huomasin entistä enemmän kiinnittäväni huomiota juuri Janne Kivivuoreen, hänen älykkyyteensä, huumoriinsa, ja poliittisiin näkemyksiinsä, joten nostan hänet suosikiksi. Inhokin arvonimen saa ruustinna Ellen Salpakari, vaikka hänen poikansa Ilmari Salpakari kelpaisi tehtävään yhtä hyvin.

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu 

Kirjan ehdoton keskushenkilö on tietenkin lapsesta nuoreksi naiseksi varttuva Solveig, mutta hänen lisäkseen kirjassa on kiintoisina sivuhenkilöinä Solveigin famu ja äiti. Nostankin Famun ja hänen arkisen ja maanläheisen persoonansa suosikikseni ja inhokki on Saara, Solveigin äiti, jota ei oikein pysty sympatiseeraamaan millään tasolla.

Kjell Westö: Missä kuljimme kerran

Kun luin tämän toisen kerran kiinnitin paljon tarkemmin huomiota eri henkilöhahmojen piirteisiin ja huomasin pitäväni erittäin paljon Ivar Grandellista, sen sijaa Cedi Lilliehjelm oli kaiken kaikkiaan hyvin vastenmielinen hahmo.

Helvi Hämäläinen: Säädyllinen murhenäytelmä

Säädyllisen murhenäytelmän henkilöistä ei juuri kukaan ole kovin sympaattinen tai positiivisia tunteita herättävä, mutta silti he ovat hyvin mielenkiintoisia ja moniulotteisia. Lukiessani kirjaa olen kuitenkin aina ollut kiinnostunein Naimista, siitä mitä hän edustaa oman aikansa naisena esimerkiksi juuri suhteessa veljensä tohtori Saarisen vaimoon Elisabetiin. Naimin rakkaudenkohde Artur sen sijaan on hyvin epämiellyttävä itsekeskeisyydessään.

Melko kirjallisia hahmoja kuvassakin, jää ainakin näin lentopalloilijan mieleen. Heidän on pakko tykätä lajista paljon, koska haluavat pelata sitä ulkona kelillä kuin kelillä.


10 kommenttia:

  1. Hauskaa, että liityit TTT-joukkoon. Tämä on ollut yllättävän koukuttavaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä syntyivät vähän kuin itsestään muun ajattelutyön ohessa, joten olihan niitä jotenkin käytettävä :)

      Poista
  2. Minä olen aina ollut vähän heikkona Otto Kivivuoreen - hän on minulle vähän sellainen kirjallinen ihastus. :) Ja Tuntemattoman hahmoista Hietanen on ehdoton suosikkini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Otto on aina ollut rakas hahmo, kuten kaikki Kivivuoren miehet. Yleensäkin TPTA on vahvojen mieshenkilöiden kirja, naiset jäävät selkeästi syrjään,lukuunottamatta tuota ärsytystäni ruustinna Salpakaria, joka kyllä raivaa tilan itselleen.

      Poista
  3. Mainio aihe ja hienot kirjatkin valitsit! Tuntemattomasta oma ykkössuosikkini on Vanhala ja inhokki sama kuin sinullakin eli "kuovi". Pohjantähdessä sympatiseerasin eniten vanhaa Jussia, hyvänä kakkosena Otto. Minun inhokikseni nousi kyllä Ilmari!

    Yksi klassikko, jonka suosikkeja ja inhokkeja huomasin heti alkaneeni miettiä, on myös Seitsemän veljestä. Vähiten lämpesin liuhuparta Simeonille, eniten Eerolle ja Laurille, joista Lauri kuitenkin tuntui loppujen lopuksi vielä läheisemmältä minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhala on myös yksi minun suosikeistani ehdottomasti. Ilmari kieltämättä on hyvä valinta inhokiksi, mutta valitsin äitinsä, koska on enemmän teoksessa esillä.

      Minä en ole Seitsemää veljestä lukenut kuin ammoin koulussa, ja muistikuvat ei itse teoksesta ole kovin kummoiset. Toki veljeksiä muuten on luonnehdittu siellä ja täällä, joten jonkinlainen käsitys heistä on.

      Poista
  4. Säädyllinen murhenäytelmä on yksi parhaita lukemiani kirjoja juuri tuon henkilögalleriansa ansiosta. Miten Hämäläinen on saanutkin heistä niin moniulotteisia ja kuitenkin aikalailla karikatyyrejä tyyppiesimerkkejä ? Jatko-osassa hahmot syvenevät vielä entisestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, minustakin Säädyllinen Murhenäytelmä ja myös Kadotettu Puutarha ovat upeita kirjoja. SM:n olen lukenut kahteenkin kertaan, ja aivan varmasti taas joskus siihen palaan.

      Poista
  5. Hyviä poimintoja:

    Tuntematon sotilas: Ykkössuosikkini on Koskela, mutta myös Vanhalassa on puolensa ja Rahikaisessa, kuten Hietasessakin ja oikeastaan monessa muussakin.
    Lammio on inhokki, mutta myös esim. Karjula.

    Täällä Pohjantähden alla
    Minun lempihahmo on myös Janne Kivivuori, ja Halmeen ja Paronin lesket.
    Inhokitkin ovat samat eli yltiöfennomaani Ellen Salpakari; ollaan luettu sama painos :)

    Solveigin laulu, tässä on samat fiilikset, famu oli symppis, äiti ei.

    Missä kuljimme kerran: Ivar oli ok, ja Cedi inhokki, mutta pidin Lucien suvaitsevaisuudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, olet oikeassa siinä, että Tuntemattomassa on paljon hyviä hahmoja ja olikin vaikea valita vain yhtä. Vanhalasta minäkin pidin, mutta Rahikainen jäi jotenkin vieraammaksi.

      Ja TPTA:sta ollaan vissiin luettu sama painos :)

      Minulle Ivar nousi tärkeäksi nimenomaan toisella lukukerralla. Ensimmäisellä paahdoin kirjan niin nopeasti, että kukaan ei oikein jäänyt mieleen muita parempana. Pahuus ilmeisesti jää mieleen paremmin, sillä Cedi oli jo silloin sen listan kärkipäässä.

      Poista