torstai 28. maaliskuuta 2013

Carol Shields - Ruohonvihreää



Carol Shields: Ruohonvihreää ( The Box Garden 1977, suom. Hanna Tarkka,) Otava Seven 2013. 261 s.

Pikkuseikoista kirjoittaessani sain kuulla, että se ja Ruohonvihreää ovat sisarteoksia. Ihan konkreettisesti siinä mielessä, että Pikkuseikkojen päähenkilö Judith on Ruohonvihreän Charleenin sisar. Sisarukset tapaavat perheineen toisensa, kun heidän äitinsä yllättäen päättää mennä naimisiin syöpäklinikalla tapaamansa miehen kanssa.

38-vuotias Charleen, runoilija ja tieteellisen aikakauslehden toimittaja, on perheensä musta lammas, ainakin äitinsä silmissä epäonnistunut. Charleen on ajanut äitinsä häpeää karatessaan 18-vuotiaana tulevan miehensä kanssa maan toiselle laidalle. Se ei vielä riittänyt, vaan kaiken lisäksi Charleenin ja hänen miehensä, Watsonin, liitto päättyy avioeroon, joka myös on äidin silmissä pöyristyttävää. Yhteys äidin ja Charleenin välillä on ollut satunnaista, mutta nyt häiden alla he tapaavat toisensa pitkästä aikaa. Paljon olisi puhuttavaa, mutta onko siihen mahdollisuuksia.

Ruohonvihreässä tapahtumia katsotaan koko ajan Charleenin silmin. Avataan hänen suhdettaan äitiinsä, ex-mieheensä, poikaansa, ystäviinsä, sisareensa ja miesystäväänsä Eugeneen. Samoin tarkastellaan Charleenin uraa runoilijana ja mukaan hiipii myös salaperäinen kirjeenvaihtotoveri Veli Adam. Mahtuupa joukkoon vähän jännitystäkin. Charleenin tekemät huomiot vaikuttavat hyvin subjektiivisilta, ja se sai minut miettimään, että oliko hänen äitinsä oikeasti niin hirveä ihminen, kuin Charleen antaa ymmärtää, vai korostuuko se vain niissä asioissa, joita Charleen nostaa esiin. En voinut mitään, mutta minua kyllä välillä hihityttivät rouva McNinnin kommentit, muun muassa sivuilla 130-131 on äidin valitusmonologi, josta pätkä tähän:

Mutta Judith kertoi, että te olitte valvoneet puoli yötä ja puhua pulisseet. Minä kuulinkin jotain kolistelua keittiöstä. Te tytöt tarvitsette kunnon yöunet, ei kai minun tarvitse siitä muistuttaa, ja silti sitä valvotaan ties mihin asti. Miten te kuvittelette saavanne riittävästi unta, jos te kuhkitte valveilla kaiket yöt? Teillä on koko päivä aikaa jutella. Ja meidän muidenkin pitää saada nukkua. (RV s. 131)

Päivät äidin luona tekevät kuitenkin tehtävänsä ja Charleenkin oivaltaa jotain uutta sekä itsestään että lähimmäisistään. Vaikka Shieldsin kerronta etenkin rouva McNinnin kohdalla onkin aika ajoin melko ironisoivaa on kirjan sävy pääosin shildsimäisen lämmin ja avoimin silmin arjen pieniä seikkoja tarkkaileva ja lopulta Charleen armahtaa myös äitinsä. Kirjaa voi pitää eräänlaisena sukupolvien välisenä kohtaamisen paikkana. Sellaisena, joita aina välillä tarvitaan, jotta se oman itsen paikka sukupolvien ketjussa hahmottuu.

Joten tässä sitä ollaan, sisarusten parit kolmessa sukupolvessa. Jos olisimme saaneet kasvaa perinteikkään ystävällisyyden hengessä ja meidän tunneherkkyyttämme olisi koulittu, olisimme saattaneet muistuttaa Jane Austenin rakastavia, syvästi toisiinsa kiintyneitä ja hienoja vivahteita arvostavia sisarusparvia kaikkine kirjeineen, pyörtymisineen, hermoja raastavine mielenkuohuineen ja keinoineen pitää toisistaan loputtomasti huolta. Mutta meisän ainesosamme ovat karkeampaa lajia: tylsyyttä ja raadantaa, tietämättömyyttä ja sulaa itsesäilytysvaistoa. (RV s. 156)

Minä viihdyin jälleen erinomaisesti kirjan parissa ja nyt voivottelen täällä, että kaikki Shieldsit on luettu, ehkä voisi aloittaa uuden kierroksen.

Nimensä puolesta kirja olisi sopinut erinomaisesti pääsiäiskirjaksi, mutta ahmaisin sen nyt sitä ennen. Haluan kuitenkin toivottaa kaikille oikein iloista pääsiäistä. Kukoistakoon teidän pääsiäisruohonne ja tuokoon kevään.

Kirjasta on useita arvioita mutta linkitän tähän vain muutamia, google kertoo lisää. Maria uumoili ensin lukevansa keski-ikäisestä Bridget Jonesista, eikä ollut innoissaan, mutta lämpeni myöhemmin tarinan edetessä. Minnalle kirja oli "voi että, voi että". Jennille lukukokemus ei ollut ihan täydellinen, vaikka pitikin kirjaa taattuna Shildsinä.


12 kommenttia:

  1. Minulle tämä oli yksi parhaita Shieldsiltä. Tai siis olen pitänyt paljon kai hänen kaikista kirjoistaan, mutta Pikkuseikkoja teoksen Judith oli ärsyttävä. Charleenissa oli paljon saimaistumista minulle ja omakin äitisuhteeni on ollut välillä myrskyisää, joten kirja oli minulle kuin tehty.

    Oi, olisin niin lukenut hyllyssä odottavan lukemattoman Shieldsin nyt pääsiäisenä, mutta enpä taida ehtiä lukemaan mitään.

    Aurinkoista pääsiäistä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin molemmista, sekä Pikkuseikoista että tästä. Pikkuseikoissa ehkä oli mielenkiintoisemmat teemat ja Judith taas tuntui minusta läheisemmältä, mutta tämä oli silti oikein mukava lukukokemus.Shields osaa (tai osasi, ikävä kyllä)

      Oikein ihanaa pääsiäistä myös sinulle :)

      Poista
  2. Juuri eilen pyörittelin tätä kirjaa kirjastossa, kun oli niin hollilla siinä hyllyn kulmalla, että ota ota lainaan. =D En ole Shieldsiä lukenut, ja ajattelin, joskohan olisi aika tutustua, mutta sinne hyllylle se kirja sittenkin jäi... =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ei siis ollut sen aika :) odottelet vain uutta hetkeä, kun se hyppää esiin ja nappaat sitten mukaan.

      Poista
  3. Tuli ihan ikävä Shieldsin kirjoitustyyliä, se vie niin kivasti omaan maailmansa, viihdyn siellä! Mulla ei taida olla hyllyssä mitään häneltä juuri odottamassa, mutta ehtiihän sitä. Tuon pikkuseikkoja yritän kyllä muistaa, nyt kun Ruohonvihreää on vielä aika tuoreessa muistissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin viihdyn erinomaisesti Shieldsin maailmassa, siellä on jotenkin niin turvallista.

      Ehdottomasti kannattaa pitää Pikkuseikkoja mielessä, jos pitää Shieldsistä.

      Poista
  4. Minulla on sama kaiho: olen lukenut kaikki suomennetut shieldsit. Toivon, että hänen kirjojaan on vielä suomentamatta, mutta en jaksa tarkastaa asiaa. :)

    Minullekin Judith on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Padi jumittaa... Siis Judith on Charleenia läheisempi henkilö, mutta Ruohonvihreääkin on mainio lukukokemus. Taattua Shieldsiä!

      Poista
    2. Minäkin pidin ihan älyttömästi Judithista, mutta RV:ää oli myös mukava yllätys. Olin jotenkin ajatellut, että siitä ei löytyisi sitä Shieldsiä, josta pidän, mutta olin väärässä.

      Poista
  5. Tähän rouva Shieldsiin pitäisi kyllä tutustua. On ollut jo kauan aikomuksena. Jossain vaiheessa täytyy toteuttaa suunnitelmat eikä aina vain puhua!

    Sinulle on haaste blogissani: http://suketus.blogspot.fi/2013/03/jos-olisin.html

    Mukavaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen tutustumista ja kiitos haasteesta :)

      Poista
  6. Hei Jaana, minun piti kommentoida tätä jo aiemmin, kun huomasin, että olin lukenut kirjaa melkein samaan aikaan, vaikken heti ehtinyt kirjoittaa siitä. Minulle Shields ei ole niin tuttu, joten monta kirjaa on vielä jäljellä. Tosi hyvin muotoilit kirjan teemaa sukupolvien väliseksi kohtaamispaikaksi.

    VastaaPoista