torstai 14. maaliskuuta 2013

Jörn Donner - Jakob ja kylmä rauha



Jörn Donner: Jakob ja kylmä rauha (Jakob och friheten, suom. Jukka Kemppinen) Otava 1979. 335 s.

Jacob ja kylmä rauha jatkaa Angelan sodassa esitellyn Andersin teollisuussuvun tarinaa. Nyt tapahtumien keskiössä on Angela Andersin pikkuveli Jakob, joka edellisen kirjan aikaan oli 13-vuotias. Eletään vuotta 1952 ja Jacob on 20-vuotias. Hän on kääntänyt selkänsä suvulleen ja yliopisto-opintojen, jotka eivät suju kovin mallikkaasti, sivussa hän työskentelee ruotsinkielisessä kommunistien johtamassa työväenlehdessä Folketissa kirjoittaen pääasiassa urheilujuttuja. Tässäkään kirjassa Donner ei juuri selittele, miten Jacob on tilanteeseen ajautunut, mutta pitkin kirjaa asiasta tihkuu erilaisia vihjeitä, joiden selvittäminen tai ymmärtäminen jää lukijan vastuulle. Liikkeelle lähdetään siitä, että Jakob saa nähtäväkseen papereita, jotka todistavat hänen sukunsa omistaman Yhtyneen metallin olleen osallisena asekauppoihin. Papereiden perusteella olisi mahdollista kirjoittaa jymyjuttu Folketiin.

Porvarit uskoivat menneisyyden väistämättömyyteen, kommunistit tulevaisuuden väistämättömyyteen.
Jakob halusi tietää, mitä nykyhetki oli.
Lyhyen humalluksen hetken hän oli uskonut ensimmäiseen ja muuttuneessa tilanteessa toiseen. Miksi, hän kysyi itseltään, hänen olisi sitouduttava työväenliikkeen taisteluun? Jos voitto oli väistämätön. Hän näki pelkästään moraalisia syitä. Niin kauan kuin yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus jatkuisi, hän taistelisi sitä vastaan. (JJKR 82)

Vaikka Jakob onkin valmis paljastamaan sukunsa tekemät vääryydet hän ei kuitenkaan pysty täysin pureksimatta nielemään kommunistien politiikkaa. Jakobin oppi-isänä voi pitää Folketin päätoimittajaa, kansanedustaja Viking Sundia, joka on omapäisen toimintansa ja poliittisen ajattelunsa vuoksi joutumassa johtavien tovereitten taholta epäsuosioon. Keskustelut Viking Sundin kanssa avaavat Jakobin ymmärrystä ympäröivästä maailmasta, jossa idealistinen aatteellisuus törmää poliittiseen pragmatismiin ja aina häviää. Tämän saa Jakob itsekin karvaasti kokea.

Jatkosodan jälkeinen ilmapiiri oli monella tavalla hyvin ylipolitisoitunut ja 1950-luvun alkupuolella kiristynyt maailmatilanne johti kylmän sodan jännittyneeseen ilmapiiriin. Ei ollut harvinaista, että poliittiset mielipide-erot heijastuivat henkilökohtaiselle tasolle saakka, kuten Jakobilla kävi hänen suhteessaan paitsi lähisukulaisiin myös vaihtuviin tyttöystäviin. Nuoren miehen elämä koostui politiikasta ja erotiikasta, mukaellen Hanne Koiviston samannimistä, suomalaista vasemmistoälymystöä koskettelevaa artikkelikokoelmaa. Välillä myös juotiin tai juostiin.

Jakobia on pidetty Jörn Donnerin alter egona, hänen omana nuoruudenkuvanaan. Donner itse kuvaa kirjansa luonnetta seuraavalla tavalla:

T'ämän kirjan henkilöt
ovat keksittyjä.
Todellisuus on ollut olemassa,
mutta kertomusteknisistä syistä
ajan kulumista on kiihdytetty.
Tapahtuma-aika on 
vuosi 1952.

Vaikka kirjan henkilöt ovat keksittyjä, niille on mahdollista löytää vastine olemassa olleista henkilöistä, esimerkiksi Viking Sund muistuttaa monella tavalla toimittaja-kansanedustaja Atos Wirtasta. Itselleni kirjasta tuli mieleen Raoul Palmgrenin salanimellä R. Palomeri kirjoittama omaelämäkerrallinen avainromaani 30-luvun kuvat, joka ilmestyi vuonna 1953 ja jonka vasemmistopiireissä niihin aikaan pyörinyt Donnerkin varmasti hyvin tunsi. Palmgrenia kovasti muistuttava toimittaja Oksanen vilahtaa myös Jakobissa ja kylmässä rauhassa. Toisaalta kirjasta tuli mieleen myös toisen suomenruotsalaisen "kapinallisen" Henrik Tikkasen omaelämäkerralliset tekstit.

Donnerin kirja on kirjoitettu yli 20 vuotta kirjan kuvaamien tapahtumien jälkeen ja tietty jälkiviisaus niistä on havaittavissa, mutta ajoittain myös erittäin tarkkanäköistä ajankuvaa. Itselleni kirja oli herkkua luettavaa, sillä kirjan kuvaama vasemmistolainen älymystömaailma, ristiriidat kommunistipuolueessa ja poliittisen hallitsevuus oli tuttua luettavaa tekeillä olevan väitöskirjani tiimoilta. On vaikea sanoa, miten kirja uppoaa niihin, jotka tätä maailmaa eivät samalla tavalla tunne. Toisaalta toisenlainen lukija voi saada kirjasta irti jotain muuta, jotain mikä minulta jäi huomaamatta, kun keskityin melko pitkälti vain poliittisen ja aatteellisen maailman hahmottamiseen. Sarjan seuraava osa Angela ja rakkaus keskittyy ilmeisesti taas enemmän Angelan, joka tässä kirjassa jää lähes täysin piiloon, elämään.

Lopuksi vielä sananen kirjan suomenkielisestä nimestä. En ymmärrä miksi kirjan nimi on käännetty niin kuin se on tehty, sillä kirjan alkuperäinen nimi Jakob och friheten eli Jacob ja vapaus olisi mielestäni paljon kuvaavampi. Vapaudesta ja sen tavoittelemisesta kirjassa on pitkälti kysymys. Yrittäessään vapautua sukunsa ja yhteiskuntaluokkansa perinteestä hän pyrkii kohti vasemmistoa vain huomatakseen, että se on yhtä lailla uhka yksilölliselle vapaudelle.

Hänellä oli kummallinen tunne, että hän oli taistelussa jonkin vapaudeksi nimittämänsä puolesta menettänyt oman vapautensa, itsensä. (JJKR s. 335)

Kuvittakoon tätä postausta kuva nuoresta Donnerista, sillä kirjan kansikuvaa ei löytynyt enkä jaksanut alkaa itse kuvailemaan (en osaa kuvata kirjan kansia ilman että kuvata tulee kökkö). Kuva lainattu täältä.

2 kommenttia:

  1. Niinpä, kummallista että alkuteoksen hyvä nimi on muutettu mitäänsanomattomaksi.

    Mutta suomalaisillahan on pitkä perinne pilata teosten nimiä niitä ja varsinkin elokuvien nimiä "suomettaessaessaan". Paitsi että nykyään "ne" eivät viitsi edes suomettaa niitä.

    Donnerin Mammutissa muuten on hauskan ilkeä tai pohjattoman ilkeä kommentti joka saattaa liittyä tähän käsittelemääsi kirjaan:

    "Haavikon tarina on kertomus kirjailijan noususta ja tuhosta. Mitään käsikirjoitusta ei kirjoitettu. Hänen poikansa, avustajanaan lakimies, jonka vaimo oli aikoinaan Haavikon rakastajatar, uhkaa vieläpä oikeustoimilla jos elokuva toteutetaan.

    Siihen soppaan ei kannata sekaantua sen enempää.

    Pojan lakimies suomensi aikoinaan useita J:n romaaneja. Hän hutiloi, ilmeisesti rahapulassa. Eri tilaisuuksissa hän ryyppäsi rankasti, ehkä murheissaan vaimon uskottomuudesta."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mammutin ilkeydet eivät tainneet jäädä tähän yhteen, sen perusteella mitä olen kuullut. Itse en kirjaa raaskinut ostaa kovan hinnan vuoksi. Odottelen alennumyyntejä.

      Lähinnä mietin, että mihin tuolla suomenkielisellä nimellä edes viitataan. Alkuperäinen nimi yksinkertaisuudessaan oli paljon parempi. Oli tosin Angelan ja sodankin alkuperäinen nimi pelkkä Angela, ja sekin oli suomennoksessa pitänyt määrittää ihan turhalla lisämääreellä.

      Kiitos vielä sinulle, että sarjaa suosittelit. Aion jatkaa sen parissa.

      Poista