maanantai 4. maaliskuuta 2013

Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta



Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. Toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri. Avain 2012. 413 s.

Kenen aika on venäläistä nykykirjallisuutta avaava antologia, jonka kirjoittajina on suuri joukko eri sukupolviin kuuluvia suomalaisia venäjätuntijoita: kirjallisuudentutkijoita, kielitietelijöitä, kirajllisuuskriitikoita ja kääntäjiä. Kirjan keskeinen kysymys kuuluu: kenen aikaa venäläisessä nykykirjallisuudessa eletään ja miten nykyhetkeen vallitsevaan tilanteeseen on tultu, miten aikaisempi kirjallisuus on luonut taustaa sille, mistä nyt kirjoitetaan ja kerrotaan. Toinen tärkeä kysymys on se, miten aikaan ja historiaan liittyvät kysymykset näkyvät kaunokirjallisuudessa. Keskeisiä ajallisia teemoja ovat historian uudelleenkirjoittaminen, historiallinen muisti ja yhteiskunnallinen kritiikki uusissa muodoissaan.

Kirja jakautuu kuuteen alalukuun ja siinä esitellään lähemmin 25 kirjalijaa. Jokaisen luvun alussa on yleiskatsaus luvun tematiikkaan ja kirjailijoihin. Kirjan aloittaa johdantoluku, joka taustoittaa sitä, miten nykykirjallisuuteen on tultu ja avaa erilaisia kirjallisuuskäsityksiä ja -käsitteitä, jotka ovat oleellisia, jotta lukija voi ymmärtää paremmin sitä tilannetta, joka kirjallisuudessa vallitsee. Erityisen mielenkiintoinen on Tomi Huttusen essee Tekijän kuolema ja ylösnousemus, joka avaa lähemmin epävirallisen kirjallisuushistorian termejä, kuten samidzat (omakustanne)-kirjallisuuden ja tamizdatin (länteen salakuljetetut ja siellä julkaistukirjallisuus) merkitystä neuvostokirjallisuuden kaanonin murtajina. Se keskittyy myös venäläiseen kulttuuriin kiinteästi kuuluvan kirjailijamyytin erittelemiseen.

Toinen alaluku keskittyy perestroikan aikana esiin nousseiden kirjailijoiden esittelyyn Aleksandr Solženitsynistä Viktor Jerofejeviin. Mukaan on päässyt muun muassa Eduard Uspenski. Kiinnostava oli erityisesti essee Venedikt Jerofejevista, joka on jäänyt venäläiseen kirjallisuushistoriaan proosarunoelmalla Moskova-Petuški. Jerofejevin kirja kertoo kirjoittajan kanssa samanimisestä- ja näköisestä, pahoin alkoholisoituneesta kirjailijasta, joka matkustaa lähijunalla Moskovasta-Petuškiin. Siitä on myöhemmin tullut jonkinlainen kulttiteos , johon viitataan ja jonka juna-aihelmaa varioidaan eri tavoin. Hyvä esimerkki tästä varioinnista on Rosa Liksomin Hytti nro 6.

Kolmas alaluku keskittyy dystooppisen kirjallisuuden, joka on erittäin suosittua nykyvenäläisessä kirjallisuudessa, esittelyyn. Etukäteen ajattelin, että tämä kenties on itseäni vähiten kiinnostava kokonaisuus, mutta yllättäen sieltä löytyi monia näkökohtia, jotka ovat relevantteja, kun ajatellaan nykyvenäjää ja sen yhteiskunnallista, sosiaalista ja valtiollista todellisuutta. Esitellyistä kirjailijoista, muun muassa Viktor Pelevin ja Tatjana Tolstaja, en ole lukenut ensimmäistäkään, enkä mene vannomaan, että lukisinkaan. Oli kuitenkin mielenkiintoista saada taustatietoa ja erilaisia näkemyksiä siitä, mikä dystooppisen kirjallisuuden asema ja merkitys venäläisessä kirjallisuudessa on ollut ja yhä on.

Neljäs alaluku esittelee venäläisiä naiskirjailijoita ja luvun yleiskatsauksessa kysytään, onko venäläisessä kirjallisuudessa taas naisten aika. Mielestäni kysymys oli sikäli vähän kummallinen, että miellän venäläisen kirjallisuuden hyvin miesvoittoiseksi. Ainoastaan muutamat naiset ovat onnistuneet rikkomaan tätä piirrettä ja nousemaan tärkeiksi ja huomatuiksi tekijöiksi venäläissen kirjallisuuden kentällä. Kirkkaimpana tähtenä tietenkin Anna Ahmatova. Se, mitä nykyhetkessä tapahtuu on ihan toinen juttu ja nyt onkin mahdollisuus löytää mielenkiintoisia naiskirjailijoita, joita arvostetaan sekä Venäjällä että myös muissa maissa esimerkkeinä muun muassa Ljudmila Ulitskaja, Aleksandra Marinina ja Natalja Kljutšarjova. Itsekin olen kaikkien teoksiin tutustunut ja niistä pitänyt, vaikka kirjailijat keskenään ovat hyvin erityyppisiä.

Viides alaluku keskittyy nykyrunouden esiin tuomiseen. Tällaisena antirunotyttönä täytyy myöntää, että luin tekstit melko kursorisesti. Se mihin kiinnitin huomiota, on se, että Ahmatova vaikuttaa nykyhetkessä edelleen hyvin vahvasti esikuvana ja mittatikkuna, johon etenkin monia naisrunoilijoita verrataan. Luvun tunnetuin kirjailija lienee Joseph Brodsky, länteen 1970-luvun alussa emigroitunut runoilija, jonka Veden peili on yksi suuria suosikkejani.

Kuudes alaluku nostaa esiin kulttuurienvälistä nykykirjallisuutta ja kirjailijoita, jotka kirjoittavat tai ovat kirjoittaneet muualla kuin Venäjällä tai venäjäksi. Erityisesti ahmin Sergei Dovlatovista kertovan esseen, joka vahvisti sitä kuvaa New Yorkissa vuonna 1990 kuolleesta kirjailijasta, joka minulle syntyi Meikäläisten lukemisen jälkeen. Muita luvussa kuvattuja kirjailijoita ovat muun muassa Andrei Makine ja Suomessa vaikuttava Zinaida Linden.

Kaiken kaikkiaan Kenen aika oli erittäin antoisa teos venäläisen uudemman kirjallisuuden tietämyksen lisääjänä. Erityisesti kiinnitin huomiota siihen, miten venäläinen kirjallisuus, aivan uudempia teoksia myöten, nojautuu tiukasti vanhaan kirjallisuuden traditoon ja intertekstuaaliset viitteet, luonteeltaan joko positiivisia tai negatiiviisia, ovat vahvasti mukana monissa teoksissa.Tämä saattaa vaikeuttaa näiden teosten avautumista traditiota tuntemattomille. Pääosin antologian esseet olivat hyvin kirjoitettuja ja informatiivisia. Lukijan ei myöskään tarvitse olla kirjallisuustieteilijä, jotta tekstit avautuisivat.

Kenen aika? on arvioitu myös Agricolan kirja-arvosteluissa

Haasteet: Avaan tällä omat valloitukseni Venäjä-haasteessa ja osallistun myös Kansankynttilöiden kokoontumisajoihin aihealueena kirjallisuustiede. 

6 kommenttia:

  1. Kiitos kattavasta arviostasi, en ole vielä itse lukenut tätä teosta ollenkaan. Todella paljon arvostan sitä, että nostit esiin Liksomin, sillä tästä tiedosta ja esseestä voi olla hyötyä myös graduni kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Hanna!

      Tuo Liksom-heitto oli omani, mutta ei ole epäilystäkään, etteikö Liksom tuntisi tätä kirjallista perinnettä ja rakentaisi ainakin jossain määrin sen päälle.

      Poista
  2. Kiva, että luit tämän. Kirja on tosiaan aika laaja, mutta samalla hyvä ja informatiivinen katsaus venäläiseen kirjallisuuteen. Opin valtavasti uutta tätä lukiessani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin, Katja, roppakaupalla tuli uutta, mielenkiintoista tietoa.

      Poista
  3. Minulla on tämä hyllyssä odottamassa. Luulin, että pääsen tähän jo viime syksynä, mutta näin vain aika rientää ja keväässä ollaan! Kiitos, Jaana, oli mielenkiintoista lukea, ja nyt koetan ottaa tämän ohjelmaan.

    Kuuntelin Turun kirjamessuilla tekijöiden esityksen kirjasta. Mainio tilaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Paula!

      Toivottavasti ehdit kirjaan, olisi hauskaa kuulla sinunkin näkemyksiäsi siitä.

      Poista