tiistai 12. maaliskuuta 2013

TTT- Kaupunkien kirjat ja vähän Donna Leonin Brunetti-sarjasta



Viime viikon TTT:n idea oli yhdistää oikea kirja ja kaupuki. Kaupungit oli helppo idetifioida, mutta kirjat osottautuivat vaikeammiksi, ainoastaan muutama tunnistettava kirja oli mukana. Lupasin paljastaa vastaukset tällä viikolla, jotan tässä ne tulee:

1. Rooma - Viivi Luik: Varjoteatteri
2. Viipuri - Anna Kortelainen: Ei kenenkään maassa
3. Tallinna - Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
4. Venetsia - Joseph Brodsky: Veden peili
5. Budapest - György Spiro: Kevätnäyttely
6. Pietari - Johanna Hulkko: Säkeitä Pietarista
7. Helsinki - Mika Waltari: Isästä poikaan
8. Dublin - Hanna Tuuri: Orapihlajapiiri
9. New York - Michael Cunningham: Illan tullen
10. Pariisi - Kristina Carlson: William N. päiväkirja


Ja lopuksi pieni avautuminen Donna Leonin komisario Brunetti-sarjasta. Olen monesti tuonut esiin, että kun haluan jotain nopeaa ja viihdyttävää lukemista nappaan mukaan Donna Leonia. Monet ovat ne lomamatkat, jotka olen komisario Brunettin ja hänen ihastuttavan perheensä kanssa viettänyt. Näin oli tarkoitus tehdä myös Dubain matkallamme. Olin reissua varten säästellut Leonin kirjaa Kasvot kuvassa ja kun sitten olin mukavasti asettunut lentokoneeseen, kaivoin kirjan esiin ja aloitin lukemisen. Jonkin aikaa kirjaa tuijoteltuani tajusin, ettei kirja oikein vedä. No ei hätää, onneksi oli toinen kirja laukussa ja vaihdoin siihen. Ajattelin antaa Brunettille ja kumppaneille toisen mahdollisuuden allasalueen lepotuolilukemisena, sinne se varmaan sopisi paremmin. Näin ei kuitenkaan käynyt, kirja ei edelleenkään temmannut mukaansa, tuijottelin välillä sen sivuja, mutta mielummin katselin ympärillä pyöriviä ihmisiä ja taivaalla lipuvia pieniä pilviä. Ei auttanut kuin vaihtaa kirja toiseen ja taas alkoi lukeminen sujua. Viimeisen mahdollisuuden Leon sai kotona iltalukemisena, mutta ei auttanut sekään, sllä aina muutaman sivun jälkeen minua alkoi armottomasti nukuttaa.

Tähän päivään asti Leonin kirja on oleskellut yöpöydälläni, mutta nyt vihdoin on aika luovuttaa ja sanoa sille hyvästit ja samalla koko sarjalle. En usko että kyseisessä kirjassa on mitään sen kummempaa vikaa sarjan muihin teoksiin nähden, mutta luulen, että olen oman osuuteni niistä lukenut ja enää ne eivät jaksa vetää mukaansa. Kasvot kuvassa lähtee kirpparille ja minä yritän löytää itselleni jotain muuta loma- ja viihdelukemista.

Kokonaan en aio kuitenkaan Brunettia jättää, sillä pidän kovasti (sen jälkeen kun olin tottunut siihen, että Brunetti puhuu saksaa) YLE Teemalta tulevasta TV-sarjasta, joka perustuu Leonin kirjoihin. Saksalaiset osaavat dekkareiden filmatisoinnin. Ovatko muut seuranneet sarjaa, mitä pidätte?

8 kommenttia:

  1. Minäkin olen päättänyt jättää Leonin sarjan, kyllä niitä tuli kymmenkunta luettua ja mitään tasonnotkahdusta ei tapahtunut muttei myöskään kehitystä mihinkään suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo taspaksuus ja kehittymättömyys saivat minutkin sarjaan kyllästymään, jopa niin, että tämä viimeinen jäi sitten keskeneräiseksi.

      Poista
  2. Täällä on kolmas, jolle on käynyt samalla tavalla. Luin viimeisen Brunetti-kirjani vajaa vuosi sitten ja väsähdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti liika on liikaa mitä tahansa lajia ja samanlaisuus alkaa puuduttaa.

      Poista
  3. Olen tainnut lukea yhden tai kaksi Leonia, ja tuntemukseni ovat olleet hyvin samansuuntaiset kuin sinulla. Sen sijaan tuota mainitsemaasi sarjaa olen välillä katsonut ja viihtynyt. Tosin ihmettelin aluksi sitä, miksi sarja on saksalaisten tekemä. Tuntui perin oudolta, että ollaan Venetsiassa ja puhutaan saksaa. Mutta muistelen, että Leonin kirjoja ei ole edes käännetty italiaksi, koska kirjailija ei sitä halua, ja ehkäpä siksi italialaiset eivät ole saaneet oikeuksia sarjan tekoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuulosti kieltämättä oudolta tuo saksan kielen käyttö, mutta nyt siihen on jo tottunut. Tosin välillä mietin, miltä sarja kuulostaisi italiaksi.

      Tuo voi olla totta, että italialaiset eivät ole saaneet oikeuksia sarjaan.

      Poista
  4. Voi, on aina haikeaa sanoa hyvästit hyvin palvelleelle kirjasarjalle, mutta joskus tosiaan tulee seinä vastaan. Olen itse nauttinut valtavasti Camilla Läckbergin sarjasta, ja toivon todella, että hän osaa uudistaa jännitystarinoitaan tulevaisuudessakin niin, että vetovoima säilyy. Fjällbackan poliisihahmot eivät enää oikein jaksa kiinnostaa, mutta murhamysteerit ovat senkun parantuneet kirja kirjan jälkeen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää yrittää löytää jotain sopivaa tilalle. Leena Lehtolaisen Maria Kallio sarjasta olen pitänyt, mutta siitä ei nyt ainakaan vähään aikaan ole tullut uutta ja kaikki vanhat olen jo lukenut. Ajattelin myös kokeilla venäläisdekkaristia Marininaa, jolta olen yhden kirjan aiemmin lukenut.

      Poista