perjantai 5. huhtikuuta 2013

Huojuva talo Teatteri Avoimissa Ovissa

Ella Pyhältö ja Jukka Pikänen. Kuva teatterin sivuilta.

Sain taas Suomen reissuun ympätyksi teatterireissun. Avoimien Ovien versio Maria Jotunin romaanista Huojuva talo kiinnosti sen verran, että se oli pakko päästä katsomaan. Mielessä oli sekä Jotunin romaani hienona lukukokemuksena että YLE:n elokuvaversio joidenkin vuosien takaa, jossa Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen tekivät loistoroolit Lean ja Eeron rooleissa. En lähde romaanin tapahtumia tässä avaamaan sen enempää, mutta kiinnostuneet voivat kurkata vaikka Jokken postauksen kirjasta. Näytelmäversio seuraa melko uskollisesti romaanin juonta ja käyttää myös sen kieltä, joka nykyaikana saattaa osin kuulostaa vähän vanhanaikaiselta. Itseäni tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä se mielestäni kuuluu oleellisesti tarinan henkeen.

Näytelmän on dramatisoinut ja ohjannut Heini Tola ja pääosissa Leana on Ella Pyhältö ja Eerona Jukka Pitkänen, molemmat itselleni ennestään tuntemattomia näyttelijöitä. Jotunin romaanin vahvat teemat liittyvät väkivaltaan, ja yleensä valtaan sekä alistumiseen ja uhrautumiseen ja tässä teatteriversiossa ne tulevat vahvojen näyttelijäsuoritusten myötä lähes iholle. Pienessä intiimissä teatteritilassa katsoja ei pääse pakoon muuten kuin lähtemällä esityksestä kesken pois. Muutama yleisöstä taisikin luovuttaa väliajalla. Molemmat pääosan esittäjät tekevät vahvat roolit, mutta erityisesti Pyhältön suoritus vaikutti ja vavisutti. Rooli on varmasti raskas, sillä hän on koko ajan tapahtumien keskipisteessä ja mukana on paljon myös puhdasta fyysisyyttä. Fyysinen ilmaisu tanssin muodossa, samoin kuin laululliset osuudet ovat osa tarinankerrontaa ja puolustivat paikkaansa, vaikka olin etukäteen niiden suhteen vähän skeptinen. En oikein osannut nähdä Huojuvaa taloa musikaalina, mutta kysymys ei onneksi kuitenkaan ollut siitä vaan ilmaisukeinojen laajentamisesta.

Lavastus oli nykyajan teatterille ominaisesti hyvin pelkistetty. Muutamilla pienillä elementeillä muutettiin tunnelmaa. Puvustus oli osin teoksen ajankohdan maailmaan 1920-1930-lukuun viittava, osin taas täysin nykyaikainen.

Vaikka Jotunin kirja on kirjoitettu 1930-luvulla sen teemat ovat edelleen hyvin vahvasti läsnä. Peheväkivallan mukanaan tuomat murhenäytelmät ovat ikävän tuttua luettavaa myös tänä päivänä. Näytelmä laittoi miettimään taas kerran sitä, miksi toinen alistuu yhä uudelleen pahoinpideltäväksi ja alistaa myös lapsensa samalle kohtalolle. Kyllä Lealla olisi ollut mahdollisuus lähteä,ottaa ero ja elättää itsensä ja lapsensa, mutta hän ei lähtenyt, kuten esimerkiksi hänen siskonsa Toini teki. Miksi? Marttyyrin rooli saattaa tuottaa jonkinlaista kieroa tyydytystä ja vääristää myös omakuvaa siten, että ihminen alkaa ajatella, että olen ansainnut kaiken tämän pahan. Lean ja Eeron suhteessa molemmat tajuavat suhteen sairauden, mutta kumpikaan ei pysty tekemään sille mitään, ennen kuin Eero ottaa ratkaisun omiin käsiinsä. Onko se aina viimeinen tie ulos?

Teatteri Avoimet Ovet on itselleni tuttu jonkun vuoden takaa, kun näin siellä Edith Södergranista kertovan näytelmän. Esityspaikka oli silloin Töölössä ja sinne olin menossa myös nyt. Onneksi kuitenkin tulin vilkaiseeksi lipussa olevaa osoitetta ja ilmeni, että teatteri on muuttanut Erottajakatu 5:een. Hienoa, että suurten laitosteatterien lisäksi on olemassa näitä pieniä teattereita, jotka tekevät omanlaistaan ohjelmistoa. Odotan jo nyt innolla Avoimien Ovien syksyn ensi-iltaan tulevaa esitystä Katri Valasta.


6 kommenttia:

  1. Hyvä arvio, pidän myös Jotunin teoksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkkasin postaukseesi kirjasta, sillä se oli hyvä :)

      Poista
  2. Minua kiinnostaisi myös tuo näytelmä...kerran jo meinasin mennä, mutta sitten tuli joku este. Hesarissakin oli tästä hyvä, mielenkiintoinen arvostelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos vain pääset, niin ehdottomasti suosittelen. Oli katsomisen arvoinen.

      Poista
  3. Tajusin näiden pienempien teatterien mahdollisuudet kun tutustuin Tampereella pienen Ahaa Teatterin lastennäytelmiin. Huojuva talo oli aikanaan vaikuttava ja kirjan voisi lukea uudelleen pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen ajatellut, että pitäisi lukea kirja uudelleen.

      Onneksi tosiaan on noita pieniä teattereita ainakin suurimmissa kaupungeissa. laajentavat ja monipuolistavat tarjontaa.

      Poista