lauantai 18. toukokuuta 2013

Antti Tuuri - Matkoilla Euroopassa. Ja vähän myös Rooman tunnelmia


Antti Tuuri: Matkoilla Euroopassa. Otava 2011. 222 s.

Keskustaan tultuamme kävimme joskus myös Espanjalaisilla portailla, Fontana di Trevillä, Piazza Navonalla, Piazza del Popololla ja muilla kuuluisilla paikoilla, joille turistit aina opastetaan, mutta tähän aikaan vuodesta turisteja oli vähän ja saimme katsella kuuluisia kohteita rauhassa. Harvoin me kuitenkin kävimme paikoilla, joita turistioppaat suosittelivat, koska kaikkialla Roomassa oli paikkoja, joita voi kulkea katselemassa ja joissa historia ja nykypäivä olivat läsnä kaiken aikaa; vanhan Rooman menneisyys rakennuksissa ja nykypäivä italialaisissa, joiden elämäniloa kadut olivat täynnä. (ME s. 27)

Antti Tuurin Matkoilla Euroopassa osoittautui loistavaksi valinnaksi Rooman-matkallamme, sillä Rooma ja Italia ovat Tuurille tärkeitä paikkoja, joissa hän on paljon matkustellut vuosien varrella ja näistä kokemuksistaan hän kertoo kirjassaan. Erityisesti Italia alkoi viehättää häntä sen jälkeen, kun matkailijoiden vedättäminen ravintoloissa saatiin jollain tavoin kuriin lakimuutoksilla. Kyllä Roomassa silti edelleen saa tarkkana olla mihin istahtaa ruokaillakseen. Itse olin Roomassa tällä kertaa yläkoululun luokkaretken valvojana ja varsinkin suosittujen turistikohteiden liepeillä piti hinnat tarkistaa ennen kuin ryhtyi tilaamaan. Nuorilla ei suuria summia ollut mukanaan eikä olisi ollut hauskaa tehdä isoa lovea matkabudjettiin maksamalla pizzasta ja cociksesta ryöstöhintoja. Pääasiassa söimmekin sivukujilla ja illallinen nautittiin aina hotellin lähellä olevissa edullisissa paikoissa makuelämysten kuitenkaan kärsimättä. Itse söin muun muassa erinomaista äyriäisrisottoa. Mamma mia!


Tuuri kirjoittaa muutenkin paljon erilaisista ruokapaikoista ja niissä syömistään ruuista ja erityisesti paikkojen tunnelmista. Itselleni ainakin matkoilla on tärkeää päästä aistimaan ja nauttimaan paikallisesta ruoka- ja kahvilakulttuurista. Usein nämä hetket ovat matkoilla kiirettömimpiä hetkiä ja niiden avulla on mahdollista tehdä sukelluksia paikallisuuteen kaikin aistein.


Joitakin vuosia sitten Tuuri sai tarpeekseen lentomatkustamisesta ja siihen liittyvistä ruuhkista kentällä ja koneessa, jonotuksista, turvatarkastuksista ja koneiden ahtaudesta. Hän päätti jättää lentämisen ja aloittaa taas nuoruuden ajoilta tutun junamatkailun. Nykyään tällaiseen tarjoaa oivan mahdollisuuden aikuisten interrail-kortti. Itselleni Tuurin ajatukset lentämisesta ovat tuttuja ja toistuvat joka kerta kun lentomatka on edessä ja käynnissä. Olenkin pyhästi päättänyt siirtyä matkustamaan hitaammilla ja vähemmän stressaavilla ja saastuttavilla matkustumuodoilla. Jonain päivänä. Viimeistään silloin kun olen täydellisesti sisäistänyt Tuurinkin esittämän ajatuksen siitä, että matkan tarkoitus on matka, ei perille pääseminen. Minulle tällainen matkustusmuoto sopisi sikälikin hyvin, että en kaihoa pois Euroopasta. Eurooppa, sen maat ja kaupungit pystyvät tarjoamaan minulle loppuiäkseni nähtävää ja koettavaa.


En pidä suoritusmatkailusta, jossa matkan jokaiseen päivään on ahdettu pakollisia nähtävyyskohteita niin paljon, että vastaanottokyky on koko ajan äärirajoilla. Tässäkin asiassa olen Tuurin kanssa samoilla linjoilla. Hänen matkoihinsa, erityisesti niihin, joita hän tekee yhdessä vaimonsa kanssa, kuuluu paljon hitaita kävelyjä ja vain joitain tarkoin valittuja nähtävyyskohteita. Rooman matkamme luokkaretkiluonteesta johtuen meillä oli päivät ohjelmoitu melko tiukasti, enkä ole varma saivatko oppilaat kaikista kohteista irti kaikkea saatavilla olevaa. Itse ainakin välillä uuvuin.


Viihdyin siis Tuurin seurassa hyvin. Oli mukavaa, että oli ainakin yksi samanmielinen matkakumppani. Vaikka nuorten kanssa oli ihanaa matkustaa, oli myös mukavaa päästä täyden päivän päätteeksi omaan rauhaan hotellihuoneeseen, nauttia lasillinen viiniä ja lukea hyvää kirjaa.



Kiitos kirjasta Hannalle, joka on myös lukenut Tuurin matkoista, samoin kuin esimerkiksi Sara/ p.s. rakastan kirjoja-blogista, kuin myös toinen Sara, Saran kirjoista.

13 kommenttia:

  1. Aivan parhaita postauksia nämä, muun maan kuvat ♥ ja hyvät kirjat ja punaviini. Tykkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, mutta mulla lasissa valkoista :)

      Poista
  2. Kuulostaa ihastuttavalta kirjalta! Ja ikuinen Rooma! Olin siellä viime kesänä - ja lähtisin milloin vaan uudestaan.

    Jaan ajatuksesi siitä, kuinka Eurooppa riittää matkakohteeksi. Olen jo jonkin aikaa ajatellut juuri noin, että nautin eurooppalaisuudesta ja tuntuu, että elämykset ovat aina huikeita, kun saa vain astella vieraan kaupungin kauniita katuja. Ajatus interrail-kortista sopisi myös kuvioihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oliu nyt kolmas kerta, mutta voisin lähteä koska vaan uudestaan.

      Olen aina ollut matkustamisessani Eurooppa-keskeinen, enkä ole muilla mantereilla käynyt Turkkia ja Dubaita lukuunottamatta. En vain tunne tarvetta lähteä kauemmaksi, kun Euroopastakin löytyy huikeita kohteita pilvin pimein. Joku voi pitää tätä kapeakatseisuutena, ja voihan se sitä ollakin, mutta miksi lähteä kauemmas ilman tarvittavaa mielenkiintoa.

      Poista
  3. Hei Jaana, Roomaa pidettiin myöhäisantiikissa ja keskiajallakin yhtenä suurena "ihmeenä" ja: "non basta una vita" eli yksi elämä ei riitä sen tuntemiseen. Olen itse oleskellut Roomassa työn merkeissä monet kerrat enkä koskaan kyllästy siihen, etenkään kaikkeen monikerroksiseen tai erinomaiseen ruokaan jota saa myös edulliseen hintaan jos osaa välttää turistirysiä. Postauksesi on viehättävä -- juuri näin Roomaa tulisi lähestyä!
    Vastaanottokyky tulee monille vastaan juuri Roomassa -- näin tapahtui myös filosofi Georg Henrik von Wrightille. Carl Jung ei koskaan edes uskaltautunut Roomaan. Muistelmissaan Unia, ajatuksia, muistikuvia (1982) s. 310 hän kertoo seuraavaa: "Olen elämäni aikana matkustanut paljon ja olisin mielelläni mennyt Roomaankin mutta en tuntenut kykeneväni kestämään tuon kaupungin tekemää vaikutusta. Jo Pompeiji oli enemmän kuin tarpeeksi, vaikutelmat melkein ylittivät vastaanottokykyni. [...]
    Vuonna 1917 matkustin laivalla Genovasta Napoliin. Seisoin laivan partaalla kun sivuutimme rannikon Rooman leveysasteilla. Siellä takana oli Rooma. Siellä oli vanhojen kulttuurien vielä savuava ja hehkuva tulisija, kristillisen ja länsimaisen keskiajan haarautuvien juurien keskellä. Siellä oli vielä elävä antiikki koko ihanuudessaan ka kauneudessaan.
    Minä ihmettelin aina ihmisiä, jotka matkustavat Roomaan niin kuin esim. Pariisiin ja Lontooseen. Tietenkin niistä jokaisesta voi nauttia esteettisesti, mutta silloin kun kaupungissa vallinnut henki koskettaa joka askeleella ihmisen sisintä, kun muurinraunio siellä ja pylväs täällä katsoo ihmistä kasvoin, jotka tämä tuntee heti, asia on aivan toinen. Jo Pompeijissa tulin tietoiseksi ennen aavistamattomista asioistaja mielessäni heräsi kysymyksiä, joihin vastaamiseen minun tietämykseni ei riittänyt.
    Kun vuonna 1949 jo varsin iäkkäänä halusin korvata sen, mitä ilman olin jäänyt, pyörryin lippuja ostaessani. Silloin siirsin lopullisesti syrjään suunnitelmani Rooman matkasta.".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, kiitos paljon mielenkiintoisista huomioista ja erityisesti tuosta Jungin siteerauksesta.

      Minulle käynti Roomassa oli kolmas, kaikki olleet lyhyitä piipahduksia, ja aina Rooma on tarjonnut roppakaupalla koettavaa, nähtävää ja aistittavaa ja olisin valmis koska tahansa lähtemään uudelleen. Roomaan ei voi kyllästyä.

      Poista
  4. Olipa kiva postauksesi myötä palauttaa Tuurin kirja mieleeni, jonka kiireettömyydestä pidin! Ja olisi niin kiva junailla pitkin Eurooppaa...mutta huomenna vain täällä kotimaassa. Hienoja tunnelmakuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista!

      Junailu missä vaan on mukavaa, jopa Suomessa :)

      Poista
  5. Pitääkin lukea tämä kirja. Matkailija kun olen :) Mukavaa, että sinulla oli kivaa matkaseuraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän matkailijan matkakirja lukea.

      Matkaseura, sekä Tuuri että nuoriso, olivat molemmat mukavia ja matka kaikin puolin onnistunut. Rooma on vaan niin ihana.

      Poista
  6. Kylläpä olen sinun ja Tuurin kanssa samaa mieltä lentomatkustamisesta, mutta täältä Suomesta on niin hidasta matkustaa muulla tavoin. Minäkin olen matkaillut vain Euroopassa ja näkemistä on riittänyt. Ensi viikolla pääsen taas saksalaisiin juniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikaa tosiaan tarvitaan junamatkailuun, jos täältä Pohjolan perukoilta lähtee. Kadehdin Keski-Euroopassa asuvaa ystävääni, joka junailee lähes joka viikonloppu jonnekin päin Eurooppaa (lapsettomana onnistuu).

      Hyvää matkaa saksalaisten junien kyydissä.

      Poista
  7. Päädyin tänne Villa-tekstisi kautta, ja huomaan että vaikka teksti on tuttu, en ole aikanaan kommentoinut. Teen sen nyt. :)

    Ihanaa, että luit tämän Tuurin matkakirjan, ja pidit. Uskon, että juuri Rooman-matkalla tämä on ollut erityisen mukava matkaseuralainen. Oletko lukenut tämän jälkeen ilmestyneen Bospor Expressin? Ellet, suosittelen - minusta se on vielä tätäkin kirjaa parempi.

    Minäkin olen matkustajana selkeästi Eurooppa-keskeinen. Veri vetää myös Väli- ja Etelä-Amerikkaan, ja syvän etelän kiertäminen on korkealla haavematkalistallani. Kanadaankin haluaisin (etenkin Prince Edwardin saarelle). Aasiassa taas kestorakkauteni on Japani, ja haluaisin tässä elämässä myös Etelä-Afrikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, mutta se kaikkein tärkein on aina ollut ja tulee aina olemaan Eurooppa. Junamatkailu Tuurin tapaan olisi minullekin täydellinen tapa reissata. Haaveilen siitä, että olisin joskus vireä eläkeläinen, joka junailee ympäri Eurooppaa. :)

    Aivan ihania kuvia! <3 Rooma on ihana kaupunki, ja olen jo pitkään kärsinyt melkoisesta Italian-matkakuumeesta. Nyt näyttää siltä, että ensi vuonna pääsen pitkästä aikaa Roomaan. Huippua!

    VastaaPoista