lauantai 4. toukokuuta 2013

Tunnelmasta toiseen





Lueskelin Pertti Niemisen runokirjaa Näen syksyssä kevään. Runoja kuudelta vuosikymmeneltä. (Otava). Silmiini sattui seuraava runo (josta alla kaksi ensimmäistä säkeistöä), joka sopi mainiosti tähän lauantai-iltaan, kun täällä jyllää keväinen ukkosilma salamoineen. Kuvat kertovat kevään toisen puolen, sen joka tämänkin sateen jälkeen taas koittaa, ennemmin tai myöhemmin.

Kevät on tullut
linnut tervehtivät sitä hilpein lauluin
ja purot solisevat iloisesti
ja länsituuli henkäilee;

ukkonen nousee julistamaan kevään valtaa,
taivas peittyy mustiin pilviin,
salamat lyövät ja jyrisee
ja sitten lintujen suloinen laulu kaikuu taas.

14 kommenttia:

  1. Hieno runo ja hienot kuvat. Siellä kevät on selvästi pidemmällä kuin täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna Elina! Luulen, että jonkin verran ollaan teitä edellä, mutta selvästi jäljessä viime vuotista tilannetta täällä.

      Poista
  2. Samaa katsoin kuin Anna Elina, siellä jo mukavasti vihertää! <3 Hienoja kuvia, ja kaunis runo. Ja ukkonen, voi että! Rakastan ukkosta (vaikka se onkin vähän pelottava). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Minä en voi väittää olevani mikään suuri ukkosilman (varsinkaa, jos pitää olla ulkona) ystävä, mutta pakko myöntää, että jotain kiehtovaa siinä on.

      Poista
  3. Hienoja kuvia ja kaunis runo. Minullakin tuo Pertti Niemisen teos tuossa odottaa, että ehtisin vähän fiilistellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuo fiilstely jäi melko vähiin, mutta tuo runo sattui silmiini ja sopi niin hyvin tilanteeseen, että oli pakko ikuistaa se blogiin.

      Poista
  4. Kuanis runo, joka toi muuten mieleeni niin elävästi Suomen kesän. Ja sen kuinka kirkasta kaikki on sateen jälkeen!

    Siellä vihertää jo kauniisti, muutenkin selailin blogisi (sen toisen myös) kuvia ja ihastuin. Tykkään kovasti katsella kuvia :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkomailla asuessa sitä aika ajoin iskee kaipaus Suomen vuodenaikoihin. Saanko udella, miten kauan olet asunut poissa Suomesta?

      Kiva kun pidät kuvista, minäkin pidän (valokuvaus on minulla melko tuore harrastus, vasta blogiaikana, ja ehkä myös siksi, alkanut) ja kävin juuri blogissasi kurkkimassa sinun kuviasi.

      Poista
    2. Saa toki udella :) Olen asunut vähän vajaat neljä vuotta Lontoossa eli sen pidemmästä ajasta ei (vielä) ole kysymys. Nämä tietyt kesäkaipuut ovat tulleet vasta hiljattain. Ne eivät tosin kestä kauan enkä sillä lailla ikävöi Suomeen, että haluaisin esim. muttaa sinne takaisin. Olen kotiutunut tänne.

      Mutta ajattelen kyllä kaiholla ja kauniisti etenkin niitä ihania fillarilenkkejä ja maisemia, joita Suomessa tuli tehtyä. Suomessa luonto oli "yllätyksellisempää", koska se oli jopa pk-seudulla "laajempaa". Metsäpoluilta ja -teiltä saattoi löytää mitä ihmeellisempiä asioita (mm. autiotaloja, joihin olen hulluna).

      Täällä vastaavaa seikkailua ei oikein pääse tekemään, koska vaikka luontoa on paljon, niin se on melko "rajattua". Mutta olen luonteeltani nopea sopeutumaan ja olen löytänyt korvaavat ilot täältä ;)

      Poista
    3. Kiva kuulla, että olet kotiutunut ja myös löytänyt ne korvaavat ilot.

      Kyselin vähän senkin tähden, että vanhin tyttäreni muutti helmikuun alussa Lontooseen (hänen ikuinen suosikkikaupunkinsa) ja kärvistelee ajoittain melko kovan koti-ikävän kanssa. Aikoo nyt kuitenkin ainakin joksikin aikaa jäädä, ja jäämistä helpottaa se, että sai koulutustaan vastaavaa kokopäivätyötä.

      Poista
  5. Hienoja kuvia, ja Nieminen on saanut runoonsa selvän rytmin vaihdoksen :)

    VastaaPoista
  6. Kauniisti kevättä kuvissasi ja kaunis Niemisen runo. Kiitos!

    VastaaPoista