sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Ulla-Lena Lundberg - Marsipaanisotilas


Ulla-Lena Lundberg: Marsipaanisotilas (Marsipansoldaten, suom. Leena Vallisaari) Gummerus 2013. 642 s.

Jään luettuani oli itsestään selvää, että haluan tutustua myös Kummelin perheen aikaisempiin vaiheisiin Lundbergin aikaisempien romaanien kautta. Jään menestyksen myötä Gummerus otti uudella kauniilla kansipaperilla (mielestäni huomattava parannus ensipainoksen harmaaseen kanteen) varustetun uusintapainoksen Lundbergin vuonna 2001 ilmestyneestä, myös Finlandia-palkintoehdokkaana olleesta romaanista, Marsipaanisotilas. Odotukseni tietenkin olivat Jään ja myös Kuninkaan Annan myötä korkealla. Tiesin odottaa kielellisesti kaunista, kertojavetoista realistista historiallista romaania, joka vie lukijansa vastustamattomasti tarinan maailmaan, ottamaan osaa sen henkilökaartin elämään, liikuttumaan, iloitsemaan ja kokemaan heidän kauttaan. Pääosin sain mitä odotin, luin lähes 700 sivuisen romaanin nauttien Lundbergin kerronnan vahvuuksista, mutta osittain olin myös  jonkin verran, en voi sanoa että pettynyt, mutta ihmeissäni, sillä kirjaan oli jäänyt yllättävän paljon luonnosmaisuutta ja jopa suoranaisia virheitä ( joita muun muassa Hesarin arviossa ja sen kommentissa listattiin. Itse löysin niitä vielä lisää liittyen esimerkiksi kirjan ajan kuvaukseen. Hesarin kommentissa kiinnitettiin puolestaan huomio Lundbegin sotahistoriallisen tietämyksen aukoihin ja suoranaisiin kirjassa esiityviin virheisiin.)

Lundberin Suomen Kuvalehdessä olleen haastattelun perusteella tiedän, että Marsipaanisotilas perustuu perheen sodanaikaisiin kirjeisiin rintaman ja kotirintaman välillä. Lundberg oli saanut kirjeet isoisältään 16- vuotiaana ja oli jo silloin tiennyt joskus vielä kirjoittavansa niiden perusteella romaanin.

Marsipaanisotilas sijoittuu vuosien 1939-1945 väliseen aikaan. Kirjan alussa esitellään Kummelin perhe: opettajavanhemmat, joista isä Leonard on epärealistinen ja -käytännöllinen haaveilija ja hänen vastapoolinaan äiti Martha esiintyy perheen keskuksena ja organisaattorina sekä heidän neljä lastaan: teologiaa opiskeleva esikoinen Petter sekä hänen kaksi nuorempaa veljeään Frej ja Görän sekä perheen kuopus, pikkusisko, kuvankaunis ja valloittava Charlotte. Lasten keskuudessa on nokkimajärjestys muotoutunut jo varhaislapsuudessa:

Göranin ja Charlotten yhteenkuuluvuus juontaa juurensa yhdestä herrasväki Kummelin kasvatusmenetelmien omituisuudesta. Petter ja Frej on kasvatettu kurissa ja nuhteessa. Heitä kuritettiin toisinaan, kohdeltiin yleensä ankarasti. Johdonmukainen seuraus on, että Petter on pohdiskelija ja Frej aina vastahankaan. Vaikka Frej on iältään lähempänä Görania kuin Petteriä, häntä ja Petteriä yhdistää sama kasvuilmapiiri. Göranin ja Charlotten laita on toisin, sillä Göranin syntyessä herrasväki Kummelille tapahtui jotakin. Heidän kolmannessa pojassaan oli jotakin niin äärettömän hellyyttävää, että he kuin yhteisestä sopimuksesta hylkäsivät kaikki aikaisemmat kasvatusperiaatteensa. Ja heistä tuli kahden nuorimmaisensa kritiikittömiä ihailijoita ja rakastavia tukijoita.
Ei ihme, Petter ajattelee, että Göranilla ja Charlottella on erilainen elämänasenne, kadehdittava keveys, itseluottamus joka ei perustu suorituksiin, he suhtautuvat ympäristöönsä luonnollisesti ja itseensä rakastuneesti. Se on asenne, jota Petter ja frej eivät koskaan voi jakaa.(MS s. 19-20)

Talvisodan alkaessa nuoremmat pojat lähtevät suorittamaan asepalvelustaan. Göran tekee sen vapaaehtoisesti sankarihenkeä ja sotaintoa puhkuen, Frej puolestaan odottaen määräystä astua palvelukseen kyynisen välinpitämättömänä. Talvisodasta, jonka rintamalle he eivät kuitenkaan ehdi, molemmat jatkavat asevelvollisuuajan ja upseeriopintojen kautta suoraan jatkosotaan ja siitä eteenpäin. Petter välttää armeijan aiemmin sairastamansa keuhkotaudin vuoksi ja hän saa toimia veljiensä kotirintamalla toimivana "hankintapäällikkönä". Hän on lampunlasin lähettäjä, jonottaja, kodinturvaaja, palokuntalainen, kuorolaulaja, äidin tuki, jouluostosten tekijä. (MS s. 349)

Se, että kirja perustuu vahvasti rintamakirjeenvaihtoon, nostaa teoksen keskiöön sodassa olevat veljekset Göranin, Jössen, ja Frejn. Veljesten luonteenpiirteiden eroja korostamalla Lundberg luo kirjaansa sopivaa kontrastia ja tuo esiin erilaisia tapoja suhtautua sotaan. Jösse on iloluonteinen nautiskelija, hyvän ruuan rakastaja ja naisten naurattaja, söötti kuin marsipaanisotilas (MS s. 78), jolle oma upseerinasema on jossain määrin noussut hattuun ja hän ei epäröi simputtaa alaisiaan aina kun näkee siihen syyn. Frej puolestaan on erakkomainen kuoreensa vetaytyjä, mutta hommansa täsmällisesti hoitava esimies. Hänen johtamisfilosofiaansa voi verrata Tuntemattoman sotilaan Koskelan mentaliteettiin: Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin ellun kanat. Omat sympatiani olivat kyllä lähes joka asiassa Frejn puolella ja Jösse kaikessa narsistisuudessaan alkoi tuntua melko ärsyttävältä tyypiltä.

Kuvaamalla tarkkaan ja yksityiskohtaisesti veljesten sodankäynnin vaiheita ja rintamaelämän todellisuutta Lundberg riisuu sodalta kaiken glorifioinnin ja näyttää myös sen pikkumaiset ja naurettavat piirteet. Näissä oloissa saivat useat ikäluokat viettää koko nuoruutensa ja se näkyi myös sodan jälkeen, niiden kohdalla jotka selvisivät, useina erilaisina ongelmina. Ikävä kyllä tämä Lundbergin yksityiskohtainen kuvaus luo kirjaan aivan liikaa tarpeetonta toistoa, tuntuu, että Lundbeg ei olisi osannut päättää miten hän käyttää saamiaan kirjeitä. Hän ottaa orjallisesti kuvattavakseen kaiken mitä kirjeissä nousee esiin ja tämä mielestäni luo kirjaa tiettyä luonnosmaisuutta ja rakenteen löysyyttä. Tiivistämisen varaa olisi ollut paljon. Tosin jossain mielessä mietin olisiko toisto myös tehokeino, jolla on mahdollisuus tuoda esiin sotavuosien itseään toistava kaava ja arkipäiväisyys, mutta itse kyllä koin sen ennemmin heikentävän kuin vahvistavan kirjan sanomaa.

Kirjaa on mainostettu ensimmäisensä suurena kaunokirjallisena teoksena, joka kertoo suomenruotsalaisten osallistumisesta sotaan. Kielikysymys nouseekin esiin kirjan mittaan melko vahvana identiteettiä määrittävänä tekijänä  ja ainakin itse koin mielenkiintoisena sen, miten kieliryhmät sodassa ajoittain sekottuivat ja minkälaisia jännitteitä tämä ilmapiiriin loi.

Vaikka en siis itse ollut ihan kympillä kirjan lumoissa, voi kirjaa suositella ainakin niille, jotka ovat kiinnostuneita historiasta ja erityisesti Suomen toisen maailmansodan aikaisesta historiasta. Ja tietenkin myös niille, jotka rakastavat Lundbergin kerrontaa eivätkä saa siitä tarpeekseen.

Blogistaniassa kirjaa on luettu seuraavasti: Unni nautti lukemastaan, kirsimarian mielstä pieni tiivistys olisi ollut paikallaan, Jonna löysi kirjasta jotain vastaansanomatonta ja kiehtovaa, Morre piti tarinasta, mutta löysi myös moitittavaa.

14 kommenttia:

  1. Minullekin tuli Marsipaanisotilasta jonkin matkaa luettuani sellainen tuntuma, että se ei ole ihan Jään veroinen. Pitäisikin taas tarttua kirjaan, se on jäänyt vähän muiden lukemisten jalkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin, että olitko jo lukenut tämän, sillä muistan, että jossain vaiheessa kirja oli esillä sinun blogissasi. En kuitenkaan löytänyt arviotasi niin ajattelin, että olit skipannut kirjan lukemisen :)

      Poista
  2. Nolottaa, en ole saanut vielä edes aloitettua Jäätä, vaikka se on ollut tammikuusta lainassa anopilta. Mitä luulet, paraneeko Jää, jos lukee Marsipaanisotilaan ensin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika, mielestäni Marsipaanisotilaan lukeminen ei tuo lisäarvoa Jäälle eli jos valitset vain toisen, niin ota ihmeessä luettavaksesi Jää.

      Poista
  3. Mielenkiintoisia huomioita! Aloittelin kirjaa viikonloppuna, luen vaan nyt muiden kiireiden vuoksi tavallistakin hitaammin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, toivottavasti ehdit kirjasta kirjoittamaan. Olisi mukava kuulla sinun huomioitasi kirjasta.

      Poista
  4. Olisi kiinnostavaa lukea Marsipaanisotilas nyt uudelleen, kun olen opiskellut lisää sotahistoriaa - tunnistaisinko ajankuvan virheitä? Vaikka asiavirheet ovat tietysti kaunokirjallisuudessa jossain määrin toissijaisia, herättävät ne kiinnostukseni, koska olen ajankohtaa itse kaivellut erityisesti kotirintaman näkökulmasta.

    Nyt sinun arviotasi lukiessa tuli mieleen, että jos kirja perustuu nimenomaan kirjeisiin, se voi selittää osan asiavirheistä. Jos Lundberg on luottanut kirjeiden sisältöihin tarkistamatta niitä, todellisuuden kuva muuttuu - kirjeissä kun kirjoitetaan eri tavoin kuin muunlaisissa teksteissä. Olen juuri tehnyt esitelmää jälleen isovanhempieni sotakirjeenvaihtoon liittyen ja mietin nyt, että jos niiden kirjeiden perusteella kirjoittaisi sodan arjesta, niin melko erikoinen kuvaus tulisi. Kirjeiden funktio oli ihan toinen kuin todellisuuden tallentaminen.

    Ehkä suhtaudun tähän nyt vähän liikaa tutkijana, heh. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihinkähän se tutkija karvoistaan pääsisi, varsinkin kun tämä on niin lähellä sinun omia mielenkiinnon kohteitasi :)

      Ehkä Lundberg on halunnutkin tuoda esiin juuri sen todellisuuden, mikä kirjeistä paljastuu eikä välittänyt siitä, miten se suhtautuu "totuuteen" kotirintamalla tai rintamalla. On hänen varmasti ollut pakko kuitenkin jonkin verran tutkimustyötäkin tehdä, ja sen kautta kontekstoida asioita ja ehkä hän tässä työssään on ajoittain mennyt sieltä missä aita on matalin. Itse en huomannut mitään selkeitä asiavirheitä, mutta en olekaan alan asiantuntija. Kerronnallisia virheitä ja lapsuksia sen sijaan löytyi useita, mikä jertoo kyllä jonkinlaisesta huolimattomuudesta.

      Poista
  5. Tämä odottaakin jo lukupinossa. Jää kyllä teki niin huikean vaikutuksen, että saas nähdä miten tämän kanssa käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, toivottavasti käy hyvin! Ainakin niin hyvin, että jaksat kirjan lukea ja siitä blogata, sillä olisi kiva kuulla sinun mieleipiteesi kirjasta.

      Poista
  6. Marsipaanisotilas on ollut hyllyssä vuosia, mutta raskas aihe on viivyttänyt lukemista. Jään jälkeen pitäisi kyllä tarttua kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näköjään kirja on lymyillyt useammankin hyllyssä pidempään :)

      Muistan kun kirja ilmestyi ja myös sen, etten itse tuntenut mitään mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Vasta Jää herätti huomaamaan koko kirjailija Lundbergin ja hänen tuotantonsa olemassaolon. Sikäli F-palkinto on varmasti hyvä kannustin, että usein palkitun kirjailijan aikaisemmatkin teokset saavat uutta huomiota osakseen.

      Poista
  7. Heitin sinulle haasteen Kirjasfäärissä. http://kirjasfaari.fi/2013/05/liebster-blog/

    VastaaPoista