keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Viisi 2000-luvun parasta romaania



Helsingin Sanomissa on menossa kysely, jossa pyydetään lukijaa nimeämään viisi mielestään parasta 2000-luvulla ilmestynyttä romaania. Vastasin jo kyselyyn ja listani näytti tältä lyhyine perusteluineen.

1. Sirpa Kähkönen: Hietakehto (5 pistettä)

Täydellinen historiallinen romaani, jossa kieli on kaunista ja faktat hallussa, sulautuen silti luontevasti itse tarinaan.

(Pientä noottia voisi Hesarin toimitukselle antaa, sillä Kähkönen ei ole ollenkaan heidän listoillaan)

2. Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme (4 pistettä)

Loistava, kielellisesti erittäin vahva ja monipuolinen kuvaus kahden aikakauden ja sukupolven törmäyksestä runoilija Marina Tsvetajevan ja hänen tyttärensä Ariadna Efronin kautta.

3. Sofi Oksanen: Puhdistus ( 3 pistettä)

Vaikuttava ja järkyttävä kuvaus Viron historian kipupisteistä ja siitä, mikä oli naisen osa.

4. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (2 pistettä)

Westö herättää Helsingin ja sen historian henkiin mielenkiintoisten ihmistensä kautta.

5. Rosa Liksom: Hytti nro 6 (1 piste)

Junamatka, josta jää voimakas jälkimaku. Vahvaa neuvostoliittolaisen ihmisen ja maiseman kuvausta.

Aina on vaikeaa valita hyvien kirjojen joukosta muutamaa toisia jollain mittarilla mitattuna parempaa, mutta silti melko helposti nämä viisi nousivat esiin. Jotenkin tämän listan perusteella tuntuisi siltä, että historiallinen romaani on se mun juttu...

Käykää ihmeessä antamassa omat äänenne ja kertokaa minullekin kenelle ne menevät.


17 kommenttia:

  1. Missä kuljimme kerran olisi varmasti minunkin TOP 5 joukossa. Oksaselta laittaisin listalle Puhdistuksen sijaan Stalinin lehmät. Ehkäpä myös Elina Hirvosta laittaisin viiden joukkoon. Pakko varmaan laatia omakin lista ja tietysti osallistua tuohon Hesarin äänestykseen. Ja Kähköstä minun täytyy kyllä ehdottomasti lukea, en ole vielä tutustunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mulla Puhdistus ajaa Stalinin lehmien ohi, aika kirkkaastikin vielä, vaikka Stalinin lehmätkin oli hyvä ja olisi itse asiassa mielenkiintoista lukea se uudelleen. Hirvosestakin olen pitänyt, mutta en kuitenkaan niin paljon, että hän nousisi viiden parhaan joukkoon.

      Suosittelen ehdotoomasti Kähköstä.

      Poista
  2. Kovasti jäin miettimään tätä eilen Hesaria lukiessa. Takuuvarmasti Hietakehto ja Puhdistus on listalla. Toivon todella Kähköselle tämän myötä näkyvyyttä ja Puhdistusta ei mitenkään voi sivuuttaa kulttuurisena ilmiönä. Tuo rajaus 2000-lukuun on itse asiassa aika vaikea etenkin kun oma blogi on niin nuori. Mitä kirjoja esim. v. 2002 ilmestyikään...? No, absoluuttista listaa ei makukysymyksistä voi oikeastaan tehdäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Piti tarkistaa, että vuonna 2002 Finlandia-palkinnon sai Hotakaisen Juoksuhaudantie. Muistaakseni pidin kirjasta, mutta ei kyllä nouse listalleni.

      Poista
    2. Toivon myös, että Kähkönen huomataan, vaikka esimerkiksi Hesarissa hänen olemassolonsa oli unohdettu.

      Luulen, että Puhdistus tulee tässä kisassa viemään pääpotin, ja hyvä niin, loistava kirja.

      Tosiaan on vaikea muistaa kaikkia hyviä kirjoja. MMuistan muuten jostain kommentistasi, että pidit Liehun Helenestä, se on ainakin ilmestynyt 2000-luvulla.

      Poista
  3. Minun listani ykkönen tulee olemaan Missä kuljimme kerran. Muut sijat ovat vielä mietinnässä, mutta veikkaan omaa listaani aika miehiseksi. Mistä se sitten kertoo, en osaa sanoa... No, yleensäkin suurimmat kirjasuosikkini ovat miesten kynästä. Niin se vain on.

    Tuo Riikka Pelon kirja kutkuttaa kamalasti, odotan sitä kirjaston varausjonosta malttamattomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti miehet kirjoittaa aiheista, jotka sinuun iskee tai sitten kirjoitustyyli tuntuu läheisemmältä. Minäkin pidän monista miesten kirjoittamista kirjoista (esim. mitä sinun listaltasi löytyy), mutta jotenkin naisten kirjoittamat vetoavat enemmän tunnepuoleen ja se kokemus taas säilyy kauemmin muistoissa, jättää jotenkin pysyvämmän jäljen.

      Poista
  4. OIh ja voih - en ole lukenut noista yhtään. Mitä minä oikein luen, kun listoillanne on aina niin paljon sellaisia, joita en ole edes avannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä luet sellaisia kirjoja, joista itse pidät :)

      Poista
  5. 3,4 ja 5 ovat olleet minunkin lukulistalla, mutta vain Puhdistus mahtui TOP5-listalleni: kolmonen on minullakin kolmonen.

    Westön loistoteoksen tiputin kutoseksi, vaikka se on hieno kirja :)

    Kähköstä en ole ennättänyt lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Westö (vaikka sulla se vasta 6. onkin) ja Oksanen tuntuvat jyräävän ainakin blogien perusteella, muuten menee enemmän tai vähemmän hakuammunnaksi.

      Poista
  6. Mie pidän kyllä kovasti siitä, kun nostit Kähkösen ykköseksi! On minunkin listallani, muttei kuitenkaan ykköspaikalla. Carpelanin ja Oskasen teokset peittosivat Hietakehdon. Jokapäiväinen elämämme pitää kyllä ehdottomasti lukea. Miten olenkin onnistunut sen ohittamaan! (Liian paljon hyviä kirjoja maailmassa - siitähän se vain johtuu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen niin paljon Kähköstä hehkuttanut, että olisi ollut jopa "noloa", jollen en olisi sille ykköspaikkaa antanut :) Mutta tosissaan, Kähkönen vain iskee minuun jollain tavalla niin syvältä ja niin suoraan tunteisiin, ettei sitä voi lukukokemuksena voi ohittaa. Ja kokemus se tässä lienee ratkaisevin, se millaisen jäljen kirja on jättänyt.

      Jokapäiväinen elämämme on melko tuore vielä, mutta moniin muihin uutuuksiin verrattuna se on saanut melko vähän huomiota (nimenomaan blogimaailmassa), mikä minun mielestäni on melko kummallista ja vahän surullistakin, sillä kaikkialla missä sitä on luettu sitä on myös ylistetty.

      Poista
  7. Minunkin listallani ovat Puhdistus ja Hytti nro 6. Missä kuljimme kerran olen lukenut, mutta en ihastunut. Kahta muuta listasi kirjaa en ole lukenut. Noloa erityisesti tuo Kähkösen lukemattomuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistankin Margit, että Westön kirja ei ollut sinun juttusi.Mutta mukava, että Liksomin kirja on sinun listallasi, sillä kovin monet bloggarit eivät ole sitä huomioineet.

      Poista
  8. Westö on minunkin listallani, samoin Oksanen. Parin kirjan verran pitää nyt vielä rapsutella ohimoita. Valinnan tekeminen on vaikeaa. Ensi viikolla listan pitäisi kuitenkin olla valmis.

    VastaaPoista
  9. Westö, naturligtvis, men på svenska, tack.
    Mutta sitten,
    Kähkönen: Hietakehto (5 pistettä), romaani mun lapsuuteni miljööstä. Ne Hietasalon matalikot ja kaislikot elävät, joo niin tollasiihan ne olivat (ja ne sodan ajan rikkirepimät aikuiset) mutta lopulta teksti on munatota ja yllätyksetöntäkin mun makuun, ja mieleen, jota puhuttelee joku Juha Seppälä parhaimmillaan.

    VastaaPoista