torstai 9. toukokuuta 2013

Voitonpäivä










Tiedän, että venäläisten viettämä Voitonpäivä 9.5. saa monen suomalaisen karvat nousemaan pystyyn. Meillehän päivä on kaikkea muuta kuin voiton päivä.

Voitonpäivänä venäläiset juhlivat toisen maailmansodan voittoa ja pitävät itseään ja maataan tärkeimpänä linkkinä siinä, että Eurooppa vapautui Hitlerin ja fasismin ikeestä. Muun Euroopan, saati sitten suomalaisten tulkinnat eivät voisi venäläisiä vähempää kiinnostaa.

Voitonpäivää ja siihen liittyvää juhlaa ei voi täysin ymmärtää, jos ei sitä joskus saa paikan päällä kokea. Koko kaupunki on täydessä touhussa viikkoja ennen varsinaista päivää ja kaikki yritetään saada putsis kliin ennen varsinaista päivää. Ja jos aurinko vielä paistaa juhlapäivänä, niin voi olla varma, että koko kaupunki ja kaikki sen kansalaiset löytyvät puistoista ja muista yhteisistä paikoista viettämässä juhlaa.

Anna-Lena Lauren kirjoittaa Voitonpäivästä teoksessaan Hulluja nuo venäläiset näin:

Voitonpäivä on ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden päivä, kollektiivinen juhla. Tunne yhteisöön kuulumisesta on äärettömän tärkeä Venäjällä. Juuri Voitonpäivään ajoittuvat yhteiset rituaalit ovat niitä harvoja virallisia seremonioita, jotka ovat jäljellä kommunismin kaaduttua, ja vaikuttaa siltä kuin ne tulisivat tärkeimmiksi ja löytäsivät uusia muotoja joka vuosi. (HNV s. 13)

Ja kuten Lauren toteaa:

Toinen maailmansota on venäläisille jotakin niin pyhää, ettei heitä kiinnosta kuulla muita tulkintoja asiasta. Siinä ei ole mitään erikoista, kaikki kansathan ovat sellaisia. Mutta avoimissa yhteiskunnissa syntyy ennemmin tai myöhemmin pakko kertoa totuus tai käsitellä toisenlaisia näkemyksiä totuudesta. (HNV s 18)

Vielä venäläiset eivät ole valmiita tähän debattiin muutamia vähäisiä ääniä lukuunottamatta ja se samoin kuin nouseva nationalismi ovat piirteitä, jotka itseäni Venäjässä eniten häiritsevät.

Voitonpäivän juhlinnan venäläisille kuitenkin suon. Se on kansalliseen menneisyyteen tuijottaessaan vähän sama kuin itsenäisyyspäivä Suomessa. Paljon riehakkaampi ja iloisempi vain, ainakin tavallisten venäläisten keskuudessa. Paraatit ja muun patsastelun jätän huomioimatta.

Itse kävin aistimassa päivän tunnelmia läheisessä puistossa, joka oli mustanaan väkeä. Laulu soi, shaslikit tuoksuivat, pikkutanssijat harjoittivat ohjelmistoaan ja ihmiset nauttivat upeasta kesäisestä päivästä täysin siemauksin. Siltä ainakin vaikutti. ja sitä kaikkea oli mukava seurata.


10 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista ja kivan keväisiä kuvia!
    Muutama viikko sitten katsoin sivusilmällä Ville Haapasalon matkaohjelmaa ja siinä esiteltiin (muistaakseni) juuri Voitonpäin juhlintaa. Haapasalo pääsi jopa pönöttävien sotilaiden kanssa yhteiskuvaan. Siinä välissä makeasti hymyillessään hän hampaidensa välistä suhahti suomeksi jotain sellaista että: "Onneksi nämä eivät tiedä, että oltiin oikeasti vastakkaisilla puolilla!" Siinä oli tilannekomiikka kohdillaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma!

      Ville on kyllä oikeassa. Suurella osalla venäläisiä ei ole mitään tietoa siitä, että Venäjä soti myös Suomea vastaan. Heidän mielissään voitto on voitto ainoastaan ja vain Saksasta.

      Poista
  2. Hienoja kuvia, taas! Sain muuten puhuttua Dovlatovin Matkalaukun seuraavaksi lukupiirikirjaksi!

    VastaaPoista
  3. Hienot kuvat!

    Luonani on sinulle haaste. Käyhän kurkkaamassa ja nappaa halutessasi matkaasi.

    VastaaPoista
  4. Muistitko sitten käyttää vain margariinia, kun oli voiton päivä?

    VastaaPoista
  5. Minusta kaikki paraatit ja juhlat ovat ihania. Pitäisi joskus päästä juhlimaan Venäjälle vaikka Voiton päivää.

    Onhan se jännää, miten tapahtumat vaihtuvat historiaksi, olen itsekin opettanut meidän historiaa, ja ollaan venäläisten kanssa mietitty, että miten se meillä ja heillä kerrotaan.

    VastaaPoista
  6. Täällä Norjassa on ylihuomenna itsenäisyyspäivä, "Syttende mai". Kyllä tää toukokuu vaan tarjoaa juhlimiselle aivan erilaiset puitteet kuin Suomen karu ja kylmä joulukuun alku...

    VastaaPoista