keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Do svidaniya


Eilen päättyi yksi ajanjakso elämässämme, kun Moskovan Suomalaisessa Koulussa vietettiin kevätjuhlaa. Ihana oli katsoa, miten juhla oli taas kerran rakennettu kaikkien oppilaiden varaan kunkin vahvuuksia mukaillen ja juhla olikin pienelle "kyläkoulullemme" ominainen. Esiintyjien kirjo oli pienimpien tarhalaisten sydämet sulattavasta esityksestä isojen koulunsa päättävien yhdeksäsluokkalaisten sydämet toisella tapaa sulattavaan puheeseen opettajille ja oppilastovereille. Oma sydämeni meinasi pakahtua yhdeksäsluokkalaisten puheen aikana erityisesti, sillä mukana oli myös oma poikani, tuleva lukiolainen. Samalla tavalla jäähyväisensä koululle ja siellä tutuksi tulleille ihmisille jätti tyttäreni, joka nyt siirtyy kahdeksasluokkalaiseksi huomattavasti suurempaan kouluun Porvooseen. Huolta en kuitenkaan kummastakaan kanna, sillä tiedän, että molemmat tulevat pärjäämään, vaikka muutos suuri onkin.


Koulu on ollut kiinnekohta moskovalaisessa elämässämme ja kun se lapsiltamme päättyy, päättyy myös elomme ja olomme tässä rakkaaksi tulleessa kaupungissa. Viisi ja puoli vuotta kahdessa eri osassa on kaivertanut syvän kolon jokaisen meidän sydämeen, puhumattakaan siitä maailmaa avartavasta kokemuksesta, jonka ulkomailla asuminen jokaiselle sen kokeneelle antaa. Näitä vuosia tulemme varmasti usein muistelmaan erityisellä ilolla ja kiitollisuudella. Illalla kun Tolstoi-juna nytkähtää liikkeelle, nytkähtää varmasti myös iso pala kurkussa. Silloin sanomme do svidaniya Moskva. Kunnes jälleen tapaamme!



Moskovasta muuton myötä päättyy myös yksi aikakausi blogissani. Olen iloinen, jos olen edes jollain tavoin tuonut Moskovaa lähemmäksi ja vähän paremmin käsitettäväksi kaupungiksi lukijoilleni. Ikävä kyllä, suurin osa suomalaisista käsittää Moskovan ja koko Venäjän edelleen hirvittävänä peikkona Suomen kyljessä, jolla ei ole muuta tehtävää ja ajateltavaa kuin se, miten nyt nielaisisi tuon tuon pikkukänsä vierestään. Toivottavasti postauksistani on kuitenkin saanut kuvan, että täällä voi elää hyvää elämää ja että ihmiset ovat ihmisiä joka paikassa, huolimatta siitä mitä valtiotasolla tapahtuu.

Paluu miljoonakaupungista pikkukaupunkiin vaatii varmaan omat sopeutumiskuvionsa, mutta blogin puolella elämä jatkuu suurin piirtein ennallaan. Jatkan valitsemallani linjalla kaikesta kirjablogien ympärillä kuohuvasta kohusta huolimatta. Voi tosin olla, että jos Suomeen tultuani pääsen joskus joihinkin kustantamon korruptiotilaisuuksiin, niin muutaman skumppalasin myötä olen valmis menettämään arvostelukappaleneitsyyteni ja sitä myötä myymään sieluni. Aika näyttää!

Vielä muistutus, että arvontaan voi osallistua tämän päivän ajan, jos kirjanmerkit kiinnostavat.

13 kommenttia:

  1. Tervetuloa takaisin Suomeen!

    Olen nauttinut blogisi venäläismausteita ja arvaan, että tunnelmanne ovat haikeat.

    Blogimaailman kohusta olen ajatellut aivan samoin kuin sinä. Toistaiseksi jatkan minäkin kirjaston kirjoilla ja omilla hankinnoilla, sillä niissäkin riittää luettavaa. Mutta jonain päivänä voin ajatella toisin. En blogiani aloittaessani ajatellut muuta kuin harrastamista, ja olen ollut järkyttynyt "vallasta", jota julkisessa kirjoittamisessa tuntuu olevan. En nimittäin itse näe arvostelukappaleiden bloggauksia markkinointina, vaan lukuharrastuksena. Ehkä olen naiivi, mutta edelleen kuvittelen valitsevani aivan itse ne kirjat, jotka luen. On vain hienoa lukea muidenkin ajatuksia kirjoista ja saada uusia lukuvinkkejä, joita kritiikin vähentyminen ja pintapuolistuminen päivälehdissä on vähentänyt.

    Sinun blogisi ansiosta lukupiiri, jossa olen jäsenenä, lukee parhaillaan Dovlatovin Matkalaukkua. Hyvistä kirjoista kannattaa pitää meteliä!

    VastaaPoista
  2. Suloista haikeutta havaittavissa, mutta toisaalta: sehän kuitenkin tuo myös sitä iloa. Muutos on usein hyvästä, olen huomannut, vaikka se surettaakin. Tervetuloa siis takaisin Suomeen koko poppoollenne! Niin ja onnea jälkikasvulle koulutien tärkeistä taitteista!

    VastaaPoista
  3. Tervetuloa takaisin!

    Ehkä saamme jatkossa lukea kirjoituksia porvoolaisesta kulttuurielämästä.

    VastaaPoista
  4. Harmi että löysin blogisi vasta kuukausi sitten, olisin mielusti seurannut elämääsi Moskovassa. Voinhan toki lukea vanhoja postauksiasi ja jään mielelläni seuraamaan elämäsi myös Suomeen aluun jälkeen.

    VastaaPoista
  5. Oih, mullekin tuli oikein haikeus rintaan tuota lukiessa! Oikein paljon onnea paluuseen ja toivottavasti se tapahtuu kevyesti.

    Viisi ja puoli vuotta on aika pitkä aika ja siinä ehtii jo oikeasti tulla osaksi ympäristöään. Moskovaan jää nyt teidän kokoinen aukko.

    VastaaPoista
  6. Kiitos, että olet jakanut meille ripauksen Venäjää ja sen kiehtovaa kulttuuria. Meillä töissä (eli koulussa) venäjän kieli on todella suosittu valinnaisaine. Ei olisi voinut kuvitella moista tilannetta vielä 10 vuotta sitten. Nykynuoret elävät vähän erilaisessa maailmassa kuin esim. oma sukupolveni...

    Voi nuo ysiluokkalaisten kevätjuhlapuheet! Itse yritän aina päästä kenraaliharjoituksiin puheen kuuntelemaan, niin ei mene koko juhla vetistelyksi.

    Onnea uuteen elämänvaiheeseen!

    VastaaPoista
  7. Tunnelmallinen kuvaus minustakin! Tervetuloa kotia!

    VastaaPoista
  8. Kiitos teille kaikille tervetulotoivotuksista. Eilen kotiuduin ja tämä päivä on mennyt ihmetellessä. Voipi olla että, menee vielä muutama muukin päivä. Elina, ihana kuulla Dovlatovista. Margit, Porvoo varmasti vilahtelee postauksissa muodossa tai toisessa. inna Vaara, kiva kuulla, että olet löytänyt tänne. Toivottavasti viihdyt myös Suomen turinoissa. Joana, ei voinut mitään, tippa tuli linssiin puheita kuunnellessa.

    VastaaPoista
  9. Muistan, kuinka vaikeaa oli ensinnäkin muuttaa Moskovaan ja sitten 3 vuoden päästä lähteä sieltä. Kävin kolme vuotta Moskovan Suomalaista Peruskoulua - muistot ovat hyviä :) Varmasti rankkaa jättää Moskovan jakso taakse, mutta sinnehän pääsee Suomesta hyvin helposti junalla käymään ;) Onnea "uuteen" vaiheeseen elämässä!

    VastaaPoista
  10. Helmi-Maaria, ajattelin, että olet varmaan jakanut opinahjon lasteni kanssa, jotka myös kantavat mukanaan pääosin hyviä muistoja koulusta.

    Mies jää vielä syksyksi Moskovaan töihin, joten varmasti siellä jo syksyn aikana muutama kerta piipahdetaan.

    Ja kiitos!

    VastaaPoista
  11. Toisena ulkosuomalaisena olen tykännyt lukea juttujasi Venäjältä! :-) Toivottavasti paluu Suomeen sujuu hyvin! Haikeaa on varmasti, mutta varmaan myös aika ihanaa palata kotiin ja Venäjä on kuitenkin niin lähellä, että sinne pääsee suhteellisen helposti käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, kiva kuulla :)

      Paluu on ainakin toistaiseksi tuntunut hyvältä, mutta luulen, että kun kesä kääntyy syksyksi tulee jonkinlainen haikeus ja olo, että eikö taas lähdetä.

      Reissuja meillä varmasti Moskovaan tulee, sillä sinne jäi paljon ystäviä ja mieskin on siellä vielä tämän syksyn.

      Poista
  12. Oho, minulta on mennyt tämä teidän muutto kokonaan ohi. Voin kuvitella, että olo on tietyllä tapaa haikea, kun eräs ajanjakso elämässä päättyy. Onnea kuitenkin uudelle alkavalle kaudelle: teillä näyttää olevan ainakin todella kaunis ja viihtyisä koto Porvoossa <3

    VastaaPoista