sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Lähtöarvonnan tulokset ja lyhytarvio Katja Kallion Säkenöivistä hetkistä



Katja Kallio: Säkenöivät hetket. Otava 2013. s. 413

Syy, että kirjoitan Katja Kallion kirjasta vain lyhyt arvion ei liity mitenkään kirjaan itseensä vaan siihen, että lukukokemuksesta on jo pitkä aika. Luin kirjan vähän yli kuukausi sitten Rooman matkallamme ja tässä vaiheessa kirja on jo osittain haihtunut mielestäni. Näköjään minulle on viisainta kirjoittaa lukemistani kirjoista heti, jolloin kirja on tuoreena mielessä ja sitä kautta motivaatio arvion kirjoittamiseen korkeampi. Onneksi kirjasta on paljon muita arvioita, joten ne  jotka haluavat tarkempaa analyysiä siitä voivat klikkailla postauksen alalaidassa olevaa linkkilistaa.

Katja Kallio on itselleni ennen tätä kirjaa täysin tuntematon. Jostain syystä en ole ollut kovin kiinnostunut hänen aiemmista kirjoistaan, jotka pääosin kai sijoittuvat nykyaikaan. Luulen, että jossain määrin syynä on jonkinlainen sukupolviero, sillä jotenkin olen mieltänyt Kallion kirjojen maailman olevan tiukasti sidottu hänen oman ikäpolvensa maailmaan ja kokemuksiin ja itse vanhempana en ehkä pystyisi niihin samaistumaan. Nämä mietteeni toki ovat vain mutuhuttua, joka on syntynyt julkisuuden kautta tulleista mielikuvista.

Heti kun kuulin Säkenöivien hetkien sijoittuvan 1900-luvun ensi vuosikymmenille, tiesin, että haluaisin lukea kirjan. Erityisesti sotien välinen aikakausi, jota muun muassa Kjell Westö hienosti kuvaa teoksessaan Missä kuljimme kerran, on yksi lempiajanjaksoistani historiassa. Aika, joka oli täynnä muutosta ja kiihkoa, mutta joka vähitellen jäi yhä mustemman sodan uhan muodostaman pilven alle. Ehkä oli väärin odottaa Kallion kirjalta jotain samaa kuin Westöltä, mutta näin silti tein. Ja ikävä kyllä tämä vertailu ei imartele Kalliota. Hänen tarinansa kolmen sukupolven naisen, Ingan, Ellyn ja Beatan, elämästä on jossain määrin hengetön. Siinä eivät hengitä kunnolla ihmiset eikä aikakausi, vaan kaikki peittyy jonkinlaiseen epämääräiseen haahuiluun ja jonkin verran myös Kallion tarinalliset painotukset herättivät minussa ihmetystä. En kuitenkaan tarkoita, että Säkenöivät hetket olisi täysin huono kirja, kyllä sillä oli hetkensä ja paikka paikoin Kallion kieli oli oikein kaunista ja luontevaa ja hänen huomionsa naisen elämästä osuvia. Tämä näkyy esimerkiksi seuraavassa lainauksessa, jossa Elly pohtii elämäänsä:

Vuodet olivat olleet raskaita. Voiko kukaan edes ymmärtää, mitä sellainen lause pitää sisällään? Vuodet olivat olleet raskaita. Hän oli tarvinnut jotakin itselleen, jotakin, joka vei hänen huomionsa pois siitä suunnattomasta painosta, jota hän kuljetti eteenpäin. Jotakin, mikä piti hänet pinnalla elämässä. Tekikö se hänestä huonon vaimon tai äidin?
Teki!
Hän oli kieltänyt perheeltään sen ainoan, minkä olisi voinut heille suoda: itsensä. ( SH s. 233)


Säkenöiviä hetkiä on luettu paljon myös muualla, muun muassa Annelin kirjoissaLumiomenassaIlselässäJärjellä ja tunteella-blogissa ja Kirjavassa kammarissa

Hesariin kirjan arvioi Helena Ruuska

Säkenöivistä hetkistä mennään toisenlaisiin hienoihin hetkiin eli LÄHTÖARVONNAN tulosten julistamiseen. Arpakone on Porvoossa pyörähtänyt ja nostanut voittajiksi Lumikukan (jolla ei ilmeisesti ole omaa blogia) ja Luettua-blogin Sannan. Onnittelut teille! Voitte laittaa osoitteenne sähköpostiini (osoite löytyy blogin "Tietoja minusta" otsakkeen alta), niin laitan teille tulemaan kirjanmerkkipalkinnon pienen yllätyksen kera.

P.S. Elo Porvoossa on lähtenyt hyvin kirjallisesti liikkeelle. Olen taas tankannut kirjakauppa-, kirppari- ja kirjastovajettani ja kartuttanut kotiani lukemattomilla kirjoilla. On kirjastopinoa, kirjakaupasta hankittua (3 pokkaria Suomalaisen alesta, vihdoin pääsen lukemaan Oatesin Putousta) ja kirpparilta löydettyä.

PP.SS. Olen päättänyt tästä lähtien merkitä tunnisteisiin, miten kirja on päätynyt hyppysiini. Jos jaksan yritän käydä läpi kaikki aiemmatkin kirja-arvioni ja lisätä niihin lähteen, mutta kaikkiin uudempiin tämä tieto ainakin tulee.

10 kommenttia:

  1. Tervetuloa Suomeen :-)
    Minusta tuntuu, että tuo Kallion kirja on ilmeisesti kuitenkin aika samanlainen pintaraapaisu kuin hänen muutkin kirjansa huolimatta aikakausierosta. En siis ole lukenut tätä (muita kylläkin). Näin ihan blogijuttujen perusteella.
    On vähän kevyemmällekin tietysti paikkansa, joten ehkä tartun tähän kuitenkin heinäkuun lomareissulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna!

      Vähän sellaiselta pintaraapaisulta se tuntui, eikä mitenkään lisäänyt halua tutustua hänen muuhun tuotantoonsa.

      Ihan samaa mieltä keveydestä, mutta kevyt voi olla niin monella tapaa. Mielestäni Kallio oli pukenut sanottavansa jotenkin turhan raskaaseen muottiin. Kevyempänä juttu olisi voinut toimia jopa paremmin, nyt tuntui, kuin kirjassa olisi ollut vähän liikaa yritystä "vakavaksi kirjallisuudeksi".Pinnistely paistoi läpi.

      Poista
  2. Hyvä jos elo Suomessa maistuu! En ole tainnut lukea Kalliolta mitään enkä ihan heti ole lukemassakaan, kun on niin paljon muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maistuu, maistuu, kesä antaa sille siivet :)

      Jotenkin minusta tuntuu, että Kallio ei olisi sinun kirjasi. Tosin lukemallahan se selviäisi.

      Poista
  3. Tämä on taas hyvä, yleisten harhaluulojen vastainen esimerkki siitä, että kirjabloggaajat _eivät ole_ samaa mieltä kaikista kirjoista ;). Vaikka kirjamakumme menee usein yksiin, niin Säkenöivät hetket koin eri tavalla. Minulle henkilöt oliva eläviä, esimerkiksi tuo arviosi loppuun laittamasi sitaatti toi Ellyn lähelle. Mielestäni Inga, Elly ja Beata olivat mukavan erilaisia kuin useimmat historiallisten romaanien "sankarittaret", eivät niin täydellisiä emäntiä vaan kuten sanoit, haahuilijoita. Haahuilun taustalta piirtyi esiin myös tarinan kaari ja teema.

    Saattaisit tykätä myös Syntikirjasta, välipalakirjana. Syntikirja ei ole kevyttä hömppää, vaan sellaista vähän kirpeää arjen kuvausta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän asia on Maria! Vaikka meilläkin on aika samalainen kirjamaku (mikä tässä muutaman vuoden kuluessa on tullut todistettua monta kertaa), niin aina jossain kohdin mieltymykset eroavat. Hyvä niin!

      Kuten sanoin, ei Säkenöivät hetket ollut huono kirja, mutta ei mitenkään mieleenpainuvan hyväkään. Jollain tavoin Kallio ei saanut minua vakuuttumaan henkilöidensä aitoudesta ja se häiritsi lukukokemusta.

      Poista
  4. Oioi, mahtavan kivaa että voitin arvonnassasi! :)

    Minä en ole lukenut Kalliolta mitään, eikä tämäkään kirja jostain syystä ihan hirveästi houkuta. En edes osaa sanoa miksi ei!

    VastaaPoista
  5. Voi kun kiva yllätys, että voitin arvonnassasi! Itselläni ei tosiaan ole omaa blogia mutta laitan sinulle sähköpostia tulemaan. :)

    VastaaPoista
  6. Sanna ja Lumikukka, teille lähtee pian postia!

    VastaaPoista
  7. Minullekin tämä oli ensimmäinen lukemani Kallion kirja, mutta minuun hänen aikakausikuvauksensa upposi ihan täysiä!

    Jotain viimeistä henkilökohtaista koskettavuutta tästä jäi puuttumaan, mutta Hanko vuosisadan alussa, ihmisten ajatukset ja tavat, se kaikki tuntui minusta uskottavalta ja nautin kuvauksesta ja sen yhtenäisyydestä täysin siemauksin.

    Ei minulla kyllä juurikaan mitään tietoa tuosta ajasta ole, mutta Kallio onnistui kai kirjoittamaan siitä juuri niin kuin olen aina kuvitellut :)

    VastaaPoista