torstai 20. kesäkuuta 2013

Tuula-Liina Varis - Kaksi kesää, kaksi kirjaa


Tuula-Liina Varis: Kaksi kesää, kaksi kirjaa. WSOY 2003. 167 s.

Tuula-Liina Variksen työpäiväkirjamainen teos Kaksi kesää, kaksi kirjaa kuuluu WSOY:n "Ihmisen ääni"- sarjaan ja on sen 34 tuotos. Itselleni tämä oli ensi kosketus sarjaa ja piti oikein googlettaa mistä on kysymys. Wikipedian mukaan kyseessä on kirjasarja, jonka tarkoitus on antaa ääni kirjailijoille ja muille kulttuurivaikuttajille ajatustensa ilmaisemiseen. Muoto on vapaa ja sarja sisältää muistelmia, haastatteluja ja esseekokoelmia. Nykyään sarjan julkaisu on ilmeisesti jo lopetettu.

Koska olen tunnetusti kiinnostunut kirjailijoiden omakohtaisista ja omaelämäkerrallisista tilityksistä tällainen sarja on aarreaitta ja siksi olenkin kovin ihmeissäni, etten ole aiemmin tietänyt kirjasarjan olemassaolosta. Esimerkiksi tämän Variksen kirjan olemassaolosta en tiennyt mitään, vaikka olen olevinani hänen kirjojensa suuri fani. Kirja päätyi hyppysiini sattumalta kirjastosta, kun etsin toista kirjaa. Nopea vilkaisu ilmestyneisiin "Ihmisen äänen" puheenvuoroihin kertoo, että sieltä löytyy Variksen lisäksi monta muutakin mielenkiintoista kirjailijaa, joiden ääneen voisi tutustua.

Variksen kirja kertoo nimensä mukaan kahdesta kesästä, jolloin hän valmisteli pääosin kesämökkinsä hiljaisuudessa kahta kirjaa. Ensimmäisenä kesänä oli valmisteluvuorossa novellikokoelma "Pikku naisia" (ilmestyi 2000) ja toisena romaani "Rakas" (ilmestyi 2002). Molemmat olen lukenut ja molemmista kovasti paljon pitänyt, että ainakin sikäli kannatti Variksen kesämökillä tekstiensä parissa hikoilla. Kahden kesän, kahden kirjan taustalla on ilmeisesti ollut jonkinlainen työpäiväkirja, mutta miten autenttisena se on kirjaan siirtynyt, on vaikea sanoa. Ilmeisesti tekstiä on toimitettu ja muokattu ainakin jonkin verran painettua versiota varten ja esimerkiksi päiväkirjoille ominaiset päivämäärämerkinnät on jätetty kokonaan pois.

Kirjan teemat liikkuvat paljolti kirjoitusprosessin ympärillä, mutta siinä sivussa Varis luo tiukkoja katseita myös kirjallisuusinstituutioon, erityisesti sen sukupuolittuneeseen luonteeseen. Melko teräviä iskuja saavat monet mieskollegat, tosin on myös niitä, joita Varis arvostaa kuten esimerkiksi Hannu Salama. Puhtaita papereita ei hänkään saa, kuten eivät kaikki naiskirjailijatkaan. Varis tuo esiin myös sen, miten naiskirjailijoiden kirjoittamaa omaelämäkerrallista ja omaa kirjoittamista reflektoivaa kirjallisuutta ei arvosteta, kuten usein tehdään miesten kohdalla. Se mikä miesten kirjoittamana koetaan rohkeana, on naisen kirjoittamana epärelevanttia "kuukautiskirjallisuutta". Esimerkkinä tästä hän mainitsee Eeva Kilven "Naisen päiväkirjan", jonka mieskriitikot lyttäsivät juuri yllämainituilla termeillä.

Variksen kirja muistuttaa monella tapaa Kilven hienoa teosta, sillä molemmissa arkipäivän askareet saunan lämmittämisineen ja ruuan laittoineen, kirjoittaminen, lukeminen ja lukemisen reflektointi limittyvät toisiinsa ja luovat kuvaa siitä, miten kirjailija kirjoitusprosessissaan etenee. Kuinka siinä ajetaan tunteiden vuoristoradalla, kun tuskalliset epävarmuuden ja epätietoisuuden hetket oman tekstin suhteen vaihtuvat riemullisiin ahaa-elämyksiin, kun tarina vihdoin alkaa kulkea ja löytää muodon, jota se on hakenut. Claes Anderssonia lainaten Varis toteaa, että "kirjoittaminen on kirjoittamisen esteiden voittamista, sen vastuksen, ettei oikeastaan halua kirjoittaa." Tässä herkässä tilassa on varottava kaikkia mahdollisia häiriötekijöitä, jo yksi iltameno voi pilata koko päivän kirjoitusrupeaman. Tärkeitä tekijöitä kirjoittamiselle ovat yksinolo ja mediapaasto ja sen mukana irrottautuminen ulkoisesta maailmasta. Näin sivumennen sanoen mediapaasto tekisi kyllä itsellekin hyvää!

Hirvittävästi pitäisi osata varjella itseään kaikelta, jos aikoo kirjoittaa vähänkin pitkäjännitteisempää. Kummallinen ammatti. Niin kummallisilla tavoilla vaativa, että sitä ei ulkopuolinen ymmärrä. Mutta itsepähän olen valinnut, oikein voimieni takaa tahtonut ja valinnut. ( KKKK, 77)

Viihdyin erinomaisesti Variksen kanssa heidän mökillään Kesälahdessa. Oli mukava lukea hänen mietteitään kirjallisuudesta ja verrata esimerkiksi laatimiamme 10 parhaan kotimaisen kirjan  listoja keskenään (Variksen lista sivuilla 142-143, meillä oli neljä samaa). Nautin myös hänen yhteiskunnallisista huomioistaan ja välillä melko pistävistäkin kommenteista eri asioihin (tästähän meillä kirjabloggareilla on kokemusta).

Olen vielä täällä, ja nyt on jo ikävä tänne. Järvi, järvi. Ja puut, kaikki heidän vihreytensä. (KKKK 167)

Muita blogiarvioita en kirjasta löytänyt, mutta joitakin lehtiarvioita muun muassa Turun Sanomista ja KP 24:stä.

10 kommenttia:

  1. Hei Jaana, tiesin kyllä "Ihmisen ääni" sarjasta & hyllyssäni on Mika Waltarin osa, mutta kirjoituksesi sai minut kiinnostumaan tästä Tuula-Liina Variksen kirjasta -- täytyy katsoa mistä kirjastosta sen saisi.

    "Kuukautiskirjallisuuteen" liittyen: olen itse kärsinyt pahahkosta pms:tä ja minua "auttoi" se, että sain lukea siitä miten myöhemmät tutkijat esittävät esim. Sylvia Plathin myös kärsineen samoista vahvoista oireista ja että hänen itsemurhansa olisi johtunut pms:tä. Plathin kirjoitukset lienevät "kuukautiskirjallisuutta" par excellence. Tällaiset naisten vaivat ovat miehille useimmiten täysin vieraita ja itse asiassa niistä pitäisi kirjoittaa enemmänkin jotta miehet ymmärtäisivät meitä paremmin :).Vuosia sitten luin Alice Flahertyn "The Midnight Disease: the drive to write, writer's block, and the creative brain (2004)" -- siinä keskityttiin paljolti juuri näihin naisten vaivoihin & kirjoittamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta sarjasta minua ainakin jäivät kiinnostamaan Eeva Kilven, Pentti saarikosken, Hannu Salaman ja Henrik Tikkasen tekstit. Jos mennään tuohon sukupuolikysymykseen ja sen merkitykseen kirjallisuusinstituutiossa, niin jo tästä sarjan kirjoittajakunnasta voi jotain päätellä: 34 kirjoittajasta 8 on naisia.

      Yritin Plathia (päiväkirjoja) lukea tässä juuri vähän aikaa sitten, mutta en oikein päässyt sisään ja kirja jäi kesken. En oikein tiedä mikis näin tapahtui, ehkä yritän joskus vielä uudelleen.

      Poista
    2. Plathia luin pääasiassa 20+ vuotta sitten. Novelli The Bell Jar oli mielestäni hyvä. Hänestä on kirjoitettu myös hyviä biografioita ja niiden kautta pääsee hyvin sisälle Plathin ja Hughesin avioliittodraamaan.

      Poista
    3. Biografia voisi olla mielenkiintoinen, pitääpä etsiä käsiin joku.

      Poista
  2. Kuulostipa mielenkiintoiselta. Olen tuosta sarjasta kuullut aikaisemminkin, mutten jotenkin rekisteröinyt, mistä siinä oikein on kyse. Täytyypä pitää mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos omaelämäkerrallinen tilitys kiinnostaa, niin sarja eittämättä on hyvä. Ainakin Variksen kirja oli.

      Poista
  3. Minä olen lukenut tämän(kin) Variksen muutamia vuosia sitten. Muistan vain, että tykkäsin kovasti kirjan tunnelmasta ja juurikin siitä kuvailusta, miten mökkiarjen askareet lomittuivat kirjoittamiseen. Varmaan tuo vetosi siksikin, että mielelläni itsekin omistaisin mökin, jossa voisin kirjoittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas en ole oikein mökki-ihminen, mutta minusta on mukava lukea muiden mökkipuuhailuista. Minulle haavekirjoittamisympäristö olisi jokin ulkomainen pikkukaupunki ja olenkin haaveillut kirjoitusmatkasta Tarttoon, johon ihastuin muutama vuosi sitten.

      Poista
    2. SKSllä on ollut "kesämökki/tutkijahuoneisto" Tartossa -- vähäisen käyttöasteen vuoksi sitä on tietääkseni alettu vuokraamaan myös ulkopuolisille. Se voisi olla aika hyvä.

      Poista
    3. Mielenkiintoista, pitääpä laittaa vinkkisi korvan taakse, jos vaikka joskus haave toteutuisi.

      Poista