keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

31.7.1900


Rakastan lukea julkaistuja päiväkirjoja ja kirjekokoelmia ja niitä on usein blogissani nähtykin. Joku voi pitää niiden lukemista tirkistelynä ja tunkeutumisena toisen sisimpään, mutta itse en koe näin. Minulle tekstit ovat portteja historiaan ja ihmisenä olemiseen. Siihen, miten ihminen on elämänsä kokenut, miten häneen on vaikuttanut aika ja/tai miten hän itse on vaikuttanut aikaan. 

Tälläiset tekstit ovat sellaisia, joihin voi palata uudelleen ja uudelleen ja löytää niistä aina uusia näkökulmia. Lukijana minua myös kiinnostavat eri aikoina erilaiset ilmiöt ja vaiheet ihmisen elämässä ja saatan etsiä erilaisia näkökulmia ja erilaisia tunnelmia riippuen siitä, mikä oma mielialani milloinkin on. 

Esimerkki päiväkirjoista, joihin palaan aina uudelleen ovat Aino Kallaksen julkaistut päiväkirjat ja haluan jakaa teidän kanssanne Ainon hieman haikean ja jännittyneen tunnelman kuusi päivää ennen kuin hänet vihittiin virolaisen Oskar Kallaksen kanssa. Tänä samana päivämääränä 113 vuotta sitten nuori tyttö pohti rakkautta ja intohimoa ja niiden voimaa ihmiseen.

31.päivä, Helsinki

Jännitys on alkanut, olen kuin alituisessa kiihoitustilassa, nukun huonosti ja levottomasti. Monet käytännölliset puuhat tosin hiukan hajaannuttavat ajatuksia, mutta niillä on sittenkin oma varma kiertoratansa. Ajattelen häitä tunteella, joka on puoleksi ihastusta, puoleksi pelkoa - puoleksi vavistusta, puoleksi riemua.

Mistä on todella tullut tuo väkevä voima ihmiseen, joka yhdistää miehen ja naisen ja joka nytkin on heittävä minut hänen syliinsä? Onko se Jumalasta vai onko se pahasta? En ole selvillä siitä.

Mutta minä ymmärrän hyvin ne fanatistit ja askeetit, jotka sen kokonaan tahtovat kieltää ja tukehduttaa. Ne ovat juuri kaikkein intohimoisimmat luonteet - ne, jotka pelkäävät passionin kasvavan heille yli pään ja muuttuvan heitä vahvemmaksi.

Aino Kallas: Päiväkirja vuosilta 1897-1906. Otava 1953.

15 kommenttia:

  1. Aivan ihanaa, että Aino Kallaksen hääpäivä oli 113 vuotta sitten juuri tänään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, päivä ei ollut 31.7. vaan 6.8. Aino jännitti jo etukäteen. Ymärrän kyllä syyn, miksi ajattelit päivän olevan 31.7. :)

      Poista
  2. Myös minä rakastan päiväkirjoja ja kirjeitä enkä koe niiden lukemista tirkistelynä! Täytyy muistaa, että aika monet kirjoittajat kirjoittivat päiväkirjaa ja kirjeitä jo sitä silmällä pitäen, että ne tai niiden osia tullaan joskus julkaisemaan & monet ovat julkaisseet niitä jo omana elinaikanaan. Osa myös konstruoi itselleen elämän ja menneisyyden, jolla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa -- silloin tutkijan on osattava lukea rivien välistä :). Ne jotka eivät halua näitä intiimeitä tekstejään julki, hävittävät ne ennen kuolemaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että osassa päiväkirjoja on jo kirjoittaessa aavistus tai toive siitä, että ne joskus tulevat yleisemminkin kiinnostaviksi ja myös se, että arkaluonteisten asioiden ollessa kyseessä autenttiset tekstit usein hävitetään. Käsittääkseni Kallaskin jonkin verran sensuroi tekstejään etenkin niiden osalta mikä käsitteli hänen miestään ja lapsiaan.

      Poista
  3. Myös minua kiinnostavat ihmiset ja ihmisenä oleminen nyt ja ennen. Se kertoo paljon sekä menneestä että siitä, missä me nyt elämme, miksi ja miten. Olisi ihanaa tutkia henkilökohtaisia kokemuksia enemmänkin, mutta ainakin gradun kanssa kohtasin enemmän yleisempää muistitietoa. Ehkä väikkärissä sitten, jos sopivaa aineistoa löytyisi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin Suketus, kyllä sieltä menneisyyden maailmasta voi löytää yleisempiäkin osviittoja siihen, mitä on olla ihminen ja miksi jotkut toiset kokemukset saavat suuremman painoarvon kuin toiset vuosisadoista toiseen. Myös ympäröivä maailma, kulttuuri ja yhteiskunta avautuvat henkilökontekstista aivan toisella tavalla kuin yleisemmistä rakenteellisista tai yhteisöllisistä näkökulmista.

      Ja niin toivon, että löytäisit jonkinlaisen kiinnostavan aineiston.

      Poista
  4. Mahtavaa tuo vanha kieli, siinä on ihan oma tunnelmansa. Minäkin tykkään päiväkirjoista tosi paljon. Mutta tunnustaudun myös uteliaaksi luonteeksi..ja toisinaan tuntuu jotenkin koskettavammalta, kun tietää lukevansa "oikeasta" elämästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallaksen kieli on mahtavaa ja eräällä tavalla hänen päiväkirjoja voi pitää myös tietoisesti kaunokirjallisena tuotteena.

      En minäkään kiellä uteliasuuttania, mutta se on enemmän uteliaisuutta yleisempää ihmisenä olemista kohtaan kuin jonkin tietyn ihmisen elämän tirkistelyä.

      Poista
  5. Voi, olen suorastaan ahminut Aino Kallaksen päiväkirjat. Kaikki löytyvät omasta hyllystäni. Koskettavia ja kiehtovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen myös ahminut ne ja lukenut vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Ja olen iloinen, että olen saanut ne omaan hyllyyn.

      Poista
  6. Voi, minun pitää kyllä yrittää nuo saada käsiini. Jossain vaiheessa etsin kirjastosta, mutta olivat koko ajan lainassa. Minä olen niin tosi huono varaamaan... vaatii liiallista lukemisen suunnitelmallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat nämä käsiisi. Oman mutuiluni mukaan, näitä on aika hyvin divareista saatavissa jos haluaa kirjat omaan hyllyyn.

      Poista
  7. Oi, en ole lukenut Kallaksen päiväkirjoja ikinä. Pitääkin tutustua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että voisit itsekin kirjalijana saada päiväkirjoista paljon irti, sillä niissä Kallas on ennen kaikkea kirjailija. Kannattaa tutustua.

      Poista