maanantai 15. heinäkuuta 2013

David Nicholls - Sinä päivänä


David Nicholls: Sinä päivänä ( One Day 2009, suom. Sauli Santikko) Otava, Seven 2012. 505 s.

Maanantaina 15.heinäkuuta 2013

Pari tuntia sitten lopettelin David Nichollsin romaania Sinä päivänä ja ajattelin, että tänäänhän tästä on kirjoitettava. Tänä päivämääränä, joka on romaanin kannalta niin oleellinen. Kirja oli matkalukemisenani Lontoossa, mutta niin kuin usein käy, en ehtinyt reissussa lukea ja aloittelin kirjaa vasta paluumatkalla lentokoneessa. Luin kirjan parissa päivässä ja se jo kertoo jotain siitä, mitä kirjasta pidin.

Perjantaina 15. heinäkuuta 1988

"Sitä paitsi en tarkoittanut mitä aiot seuraavaksi tehdä, vaan tulevaisuus-tulevaisuutta, kun olet vaikka..." Hän piti tauon, aivan kuin olisi yrittänyt hahmottaa jotain vaikeasti käsitettävää ajatusta, kuten viidettä ulottuvuutta..."Neljäkymmentä tai jotain. Mitä haluat olla, kun olet neljäkymmentä?" (SP s. 12)

Dex ja Em, Em ja Dex, tarkemmin Emma Morley ja Dexter Mayhew viettävät yhdessä yhden yön valmistujaistensa jälkeen. Emma on 22, täynnä ihanteita ja paloa muuttaa maailma, Dexter on 23 ja hän taas haluaa vain pitää hauskaa ja nauttia. Molemmilla on takana juuri päättynyt yliopisto ja edessä uudet haasteet, mikä tarkoittaa myös teiden erkanemista, lähtöä eri suuntiin. Yhdessä vietetty yö jää kuitenkin kuplimaan molempien mieleen ja siitä alkaa ihmisuhde jota Nichollsin kirjassa seurataan seuraavan lähes 20 vuoden ajan vuoteen 2007 saakka. Tarkastelupisteenä on joka vuoden heinäkuun 15. päivä, Pyhän Swithinin päivä, josta käsin katsellaan nykyisyyttä ja tulevaa ja arvioidaan mennyttä. Kaiken tämän Nicholls tekee taitavasti ja hänen käsittelyssään Emmasta ja Dexteristä ja molempien elämästä muodostuu hyvin inhimillinen ja helposti lähestyttävä kokonaisuus. Taustalla on loistavasti kuvattu 1990-luvun ja 2000-luvun alun maailma, joka ainakin minuun upposi täysillä. Olen suuren piirtein samaa ikääluokkaa kuin päähenkilöt ja vaikka kasvoinkin syrjäisessä Suomessa enkä Lontoon sykkeessä, niin monet asiat tuntuivat tutuilta.

Rakastuin kirjaan lähes ensi sivuilta. Olin lukenut kirjasta monenlaisia arvioita ja omat odotukseni olivat nousseet ja laskeneet ja lopulta aloitin kirjan ihan plus-miinus-tilanteesta, mikä oli varmasti loistava lähtökohta. Myös juuri päättynyt Lontoon-matka ja kevyt kesäfiilis auttoivat heittäytymään kirjaan maailmaan sen vaatimalla kevyellä otteella. Nichollsin romaani ei ole mikään elämää suurempi romaani, mutta se on loistavasti rakennettu lukupaketti, joka saa lukijan koukuttumaan ja kääntämään sivua toisensa jälkeen ahneesti. Nichollsin oivaltava ja nokkela dialogi on helppoa, mutta samalla myös nautittavaa ja hauskaa luettavaa. Vaikka kirja on kepeä, löytyy siitä myös tumma reunuksensa, joka erityisesti toi mieleeni kaikkien aikojen lempisarjani Rimakauhua ja rakkautta, jossa Nicholls on ollut yhtenä käsikirjoittajana.

Monet lukijat ovat kokeneet varsinkin Dexterin varsin epämiellyttävksi henkilöhahmoksi. Täytyy myöntää, että jossain vaiheessa 1990-luvun bilekauden ollessa kuumimmillaan koin itsekin, että Dexterin hahmo on vähän liian kärjistetty ja kliseinen 1990-luvun mediamaailman edustaja, jonka elämän täyttävät alkoholi, huumeet ja seksi jatkuvasti vaihtuvine suhteineen. Pintaa vähän raaputtamalla Dexteristä kuitenkin löytyy myös toinen puoli, sellainen josta saattoi pitää ja joka tuntui uskottavalta. Emman kasvu kiihkeästä, mutta epävarmasta nuoresta tytöstä omanarvontuntoiseksi aikuiseksi naiseksi tuntui sen sijaan heti tutulta ja jossain määrin jopa samaistuttavalta.

Sinä päivänä - teosta voi pitää ennen kaikkea rakkausromaanina, mutta se on myös kertomus siitä, miten sattumanvaraista ja joskus vaikeaakin on se, jota elämäksi kutsutaan.

Kirjasta löytyy useita blogiarvioita, muun muassa seuraavista blogeista: Luetut, lukemattomatKirjainten virrassaJuuri tällaistaJärjellä ja tunteellaLumiomenaKirjava kammariSinisen linnan kirjasto.

P.S. Emmahan se asui jonkin aikaa itäisessä Claptonin lähiössä (kts. edellinen postaukseni)

39 kommenttia:

  1. Olipa ilahduttavaa lukea tämä! Minäkin pidin kirjasta, sen fiksusta kepeydestä. Rimis-yhteys oli turhankin näkyvä, mikä söi omaa lukukokemustani - mutta vain aavistuksen, kirja on ihana.

    Ja ihailen ajoitustasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoitus oli sattumaa, mutta olin kyllä aika innoissani kun huomasin sen.

      Minä en häiriintynyt yhtään tuosta Rimis-yhteydestä, tuli vain hirveä ikävä sarjaa. Miksi ei enää tehdä mitään vastaavaa?

      Poista
  2. Luin tämän käännöksen ilmestyttyä eli jo kai pari vuotta sitten? En ihan varauksetta ihastunut. Musta rakenne alkoi olla jossain vaiheessa jo taakka, vaikka aika kivalta aluksi tuntuikin. Lisäksi mua hermostuttavat henkilöt, jotka eivät saa sanottua asiaansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaukseni sinun kommenttiisi oli mennyt jostain syystä roskapostiin. Ihmeellisiä ovat bloggerin aatokset. Piti vain sanomani, että kyllä muakin välillä ärsyttää ihmiset, jotka eivät saa asiaansa sanotuksi. Kirjojen kohdalla tosin pitää muistaa, että lukija tietää aina enemmän kuin kirjojen henkilöt.

      Minä pidin kirjan rakenteesta ja se kantoi loppuun saakka hyvin.

      Poista
  3. Mulla on edelleen tämä kirja lukematta, mutta postauksesi muistutti taas kirjan olemassaolosta. Nichollsin Kaikki peliin oli pettymys, mutta olen käsittänyt, että Sinä päivänä olisi parempi. Pitänee siis lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut "Kaikki peliin" kirjaa, mutta olen myös ymmärtänyt, että monet, jotka ovat lukeneet "Sinä päivänä" ovat olleet pettyneitä KP-kirjaan. Eli sikäli voisin kuvitella, että Sinä päivänä on parempi.

      Suosittelen kirjaa kesään, loistavaa ja kevyttä, mutta ei tyhmentävää lukemista kesäpäiviin.

      Poista
  4. Muistan että tämä kirja sai mulla jotain lukupatoja (siis pato-sanan monikko, ei 'pata') auki. Olin varmaan yrittänyt lukea jotain liian fiksua liian härkäpäisesti (eh...), koska muistan näin kuukausia (lähemmäs vuosi ehkä jo...?) myöhemminkin, että oli niin hauskaa odottaa, että pääsi jatkamaan kirjan parissa. :D Luonteva dialogi vie kyllä mennessään. Ah ja voi! Selkeästi liian myöhä kommentoida, kun joka virkkeeseen alkaa plupsahdella sulkeita kuin sieniä sateella. Kivaa siis kuitenkin että tykkäsit sinäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pato-täsmennyksestä :)Tällaiset kirjat ovat hyviä tulpan avaajia.

      Minäkään en voinut laskea kirjaa kädestä, joten onneksi oli mahdollisuus lukea yhtä kyytiä ja vain nautiskella.

      Poista
  5. Ah, niin samaa mieltä tästä! Ihana kirja, suorastaan täydellinen omassa genressään. <3

    (Minäkin rakastan Rimiksiä, mutta tässä on minusta - varmaan markkinamielessä - vähän turhaankin korostettu yhteyttä, koska Nicholls on ollut mukana käsikirjoittamassa vain muutamaa alkupään jaksoa. Mutta samoja, ihania brittitunnelmia näistä myös minun mielestäni löytyy. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta juuri ne alkupään jaksot olivat aivan loistavia. Tämäkin tv-sarja ryöstöviljeltiin sitten aika törkeästi.

      Poista
    2. Minä taas tykkäsin tästä sarjasta ihan loppuun asti. Saattaa tosin olla, että alku oli kaikkein paras, mutta en enää muista niin tarkkaan (vaikka olen katsonut sarjan ainakin 2-3 kertaa).

      Poista
    3. Varmasti tuota Rimis-yhteyttä on korostettu juuri markkinamielessä, mutta minuun se upposi kuin kuuma veitsi voihin. Voi olla, että ilman sitä olisin ignorannut kirjan täysin ja se olisi ollut sääli, sillä kirja oli tosiaan ihana.

      Minäkin pidin sarjasta loppuun asti ja oli tyhjä olo sen loputtua, mutta toisaalta yhtään enempää venyttämistä sarja ei olisi kestänyt.

      Poista
    4. Siinä vaiheessa kun jonkin sarjan kaikki keskeiset henkilöt ovat ainakin kerran seurustelleet ristiin jokaisen kanssa, ollaan liian pitkällä suossa mun makuun :) Muistaakseni tässä(kin) tuo tilanne jokseenkin saavutettiin? Mutta hyvä sarja kokonaisuutena, toki. Olisi auttanut, jos olisi jo alusta osattu tehdä sarjaa. Aloitusjaksohan oli jokin kilpailutyö ja tarkoitettu kertaluonteiseksi. Pajatsosta tyhjeni tunnissa ainakin kymmenen tunnin juonenkehittely.

      Poista
    5. Miten mä en muista, että sarjan päähenkilöt olisivat seurustellee toistensa kanssa. Muistan ainoastaan, että Jenny oli rakastunut Adamiin, mutta ei saanut vastakaikua. Muita parisuhteen ulkopuolisia virityksiä oli yhdellä jos toisella, mutta ei päähenkilöillä keskenään. Valaiskaa mun muistia, jos muistan väärin.

      Poista
    6. Minunkaan mielestäni Rimiksessä ei juuri seurusteltu ristiin. Voi olla, että muistini on heikko, mutta... :) Rakastin sarjaa, joskaan en sen loppua.

      Poista
  6. Hieno ajoitus kirjoituksellasi!

    Minä kuulun siihen vähemmistöön, joka ei pitänyt tästä kirjasta. Nopeasti luettava ja löysä, sanoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoitus oli sattumaa, kuten Katjallekin totesin, mutta kieltämättä herkullinen ja hauska sellainen.

      Kirja tosiaan oli nopeasti luettava, mutta minut se piti otteessaan koko ajan ja nautin sen lukemisesta.

      Poista
  7. Ihana ajoitus tälle postaukselle! :)

    Minäkin nautin tästä kirjasta tosi paljon kun luin sen, elokuvakin olisi kiva nähdä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajoitus osui tosiaan nappiin, ilman suunnittelua :)

      Mulla elokuva odottaa katsomista. Pakko oli poiketa tänään vuokraamoon.

      Poista
  8. Vaikuttaa täydelliseltä lomakirjalta. Ehkä pitää tähdätä ensi heinäkuuhun tuon kanssa! ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Joana, ensi heinäkuun 15. päivä odotellaan sun postausta :)

      Poista
  9. Heh, minä en pitänyt tästä alkuunkaan. Mutta ihan virkistävää lukea ihastuneita arvioita omasta inhokistaan, muistuupahan mieleen, että lukukokemukset ovat aina erilaisia ja kovin henkilökohtaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, pitäähän sitä yksi vastarannan kiiskikin mukana olla. Ei kaikki voi vain tykätä ja hehkuttaa :)

      Poista
  10. Silloin kun tekee mieli jotain kevyttä mutta ei tyhjänpäiväistä, pitäisi aina löytää jotakin tämän kirjan kaltaista. On vain yllättävän vaikea löytää helppoja ja koukuttavia, mutta silti nautittavia kirjoja, mutta aina joskus tällainen Sinä päivänä sattuu kohdalle.

    Pidin kirjasta kovasti, ja ainakin osaksi juuri siksi että sekä Emmaan että aikakauteen oli helppo samaistua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen aivan samaa mieltä Liisa. Tämä oli kevyttä, mutta ei tyhjänpäiväistä ja sopi loistavasti kesäiseen mielentilaan. Viimeksi vastaava lukukokemus mulla on ollut "Piiat", joka sekin oli koukuttava, mutta ei kuitenkaan täyttä hömppää. Eli ei tällaisia kirjoja tosiaan liian usein vastaan tule.

      Poista
  11. Minuakin häiritsi Rimakauhua ja rakkautta - yhteys, koska osa juonenkäänteistä tuntui sarjan uusiokäytöltä. Luin tämän ihan mukiinmenevänä kesäkirjana viime kesänä, mutta jälkikäteen olen huomannut, että tästä on jäänyt aika voimakas tunnemuisto mieleen. Sitä jotakin kirjassa siis ehdottomasti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ainoastaan kirjan loppupuolen tapahtumat viittasivat selkeästi Rimikseen ja sen loppuun, mutta silloinhan Nicholls ei kai enää ollut sarjan käsikirjoitustiimissä. Vaikutteita siitä toki on voinut silti tulla.

      Poista
  12. Luin tämän reilu vuosi sitten, ja kyllä minäkin tykkäsin, upposi meikäläiseen oikein hyvin. Juuri tuo traagisen hauska brittiläisyys vetosi minuun. Ei ihan täydellinen kirja, mutta sellainen, jonka muistaa pitkään. =D Mukavaa, että sinäkin pidit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin tosiaan. Olin muutenkin niin brittimoodissa Lontoon matkan jälkeen, että tämän kanssa oli hauska fiilistellä.

      Poista
  13. Niin ihana kirja. Toimi myös leffana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli ihana ja leffan katson tänään. Oli pakko hakea DVD vuokraamosta ja nyt odotan ihan täpinöissäni iltaa, että pääsen katsomaan.

      Poista
  14. Kommentoin nyt ihan väärän postauksen kohtaan, että ihania kesä-Lontoon kuvia. Rimis oli ja on edelleen myös yksi minun suosikkini -> jotain tunnistettavaa kirjassakin oli, vaikka se ei mitenkään erityiseksi suosikikseni kohonnutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista, niitä löytyy kamerasta lähes 500, oli vaikea valita vain muutamia :)

      Mua itse asiassa alkoi tänään harmittaa, että myin Rimis-DVD:ni jossain vaiheessa kirppiksellä. Nyt olisi ollut hauska vähän fiilistellä.

      Poista
  15. Minä aloitin tämän lukemisen joskus, mutten päässyt pitkälle. Leffan olen nähnyt, mutta kirja jotenkin töksähteli alkutekijöissään jo ja oli muutakin luettavaa, niin en sitten vienyt loppuun..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katsoin leffan tänään, mutta pidin kyllä enemmän kirjasta. Leffa oli liian fragmentaarinen ja epäilen olisinko pysynyt perässä yhtä hyvin, jos en olisi lukenut kirjaa. Miespääosan esittäjä oli kyllä syötävän suloinen näin täti-ihmisenkin näkökulmasta :)

      Poista
  16. Tulipa kiva fiilis tästä. Tykkäsin kirjasta ja tykkäsin leffasta, molemmissa jokin kolahti varmaan niin sopivasti omaan elämään, että tuntui kivalta kokea se fiktion keinoin. Pidin Emmasta, samaistuin häneen monessa suhteessa. Rakenne oli kiva koukku, ja todellakin ahmin tämän. Tällaista kirjallisuutta pitäisi tosiaan olla aina tarpeen mukaan saatavilla!

    Niin ja Rimis <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Suketus, kiva oli kirjakin ja siitä jäi kiva fiilis. Kaikesta huolimatta. Minustakin Emma oli ihanan samaistuttava. Katsoin leffan heti kirjan luettuani ja minua häiritsi, ettei Anne Hathaway näyttänyt yhtään siltä, kuin kuvittelin Emman näyttävän. Muutenkaan en oikein leffalle lämmennyt. Rimis oli paljon parempi :)

      Poista
  17. Kun tätä niin monet kehuivat, päätin tilata tämän kirjan pohjalta tehdyn filmin. Petyin rankasti eli oli liian siirappista makuuni. Sain juuri ystävlätäni lahjaksi kirjan Erään avioliiton muotokuva pohjalta tehdyn elokuvan, 3,5 tuntia, ja odotan kuumasti seuraavaa elokuvailtaamme. Kirja oli taivaallinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, elokuva oli minustakin paljon heikompi kuin kirja.

      Oikein antoisaa elokuvailtaa teille, toivottavasti pidät filmistä.

      Poista