maanantai 29. heinäkuuta 2013

Matti Salminen - Yrjö Kallisen elämä ja totuus




Matti Salminen. Yrjö Kallisen elämä ja totuus. Like 2011. 269 s.

Yrjö Kallisen elämä ja totuus on eräänlainen elämäkerta suomalaisesta sosialistista, pasifistista, osuustoimintapuhujasta ja teosofista Yrjö Kallisesta (1886-1976), joka pitkän elämänsä aikana ehti kokea kaikki Suomen historian 1900-luvun käännekohdat aktiivisena toimijana, vaikuttajana ja ajattelijana. Hän meni nuorena poikana mukaan raittiusliikkeeseen ja työväenliikkeeseen, kiinnostui sekä sosialismista että teosofiasta ja pyrki jatkuvalla itseopiskelulla sivistämään itseään ja kulki myös valistamassa muita. Pasifistista maailmankatsomusta vahvisti entisestään sisällissodan tapahtumat ja sen jälkeen koettu neljän vuoden vankilatuomio. Sotien välisenä aikana hän toimi osuustoimintaliikkeessä ja loi kontakteja ulkomaille paitsi osuutoiminnan kautta niin myös teosofina. Toisen maailmansodan aikana Kallinen kiinnittyi yhdeksi jäseneksi rauhanoppositioon, joka koostui pääasiassa sosialidemokraateista ja ruotsalaisen puolueen jäsenistä. Sodan jälkeen hänestä tuli SDP:n kansanedustaja yhdeksi kaudeksi, mutta hän riitautui varsin nopeasti puolueen uuden, nuoren johdon kanssa ja jättäytyi pois käytännön poliittisesta työstä. Puhumista ja kirjoittamista hän jatkoi läpi koko elämänsä.

Kirjan kirjoittajan Matti Salmisen mukaan 

Kallisen elämä ja ajatukset luovat Suomesta ja maailmasta aivan toisenlaisen kuvan kuin se historiankirjoitus, mihin suurin osa suomalaisista on tottunut. Hänen elämänsä tarjosi toisen vaihtoehdon elää ja ajatella. Yrjö Kallinen oli todellinen toisinajattelija. (YKEJT s. 9)

Ihan näin merkittävänä en Kallista ja hänen ajatteluaan ja toimintaansa pitäisi, mutta oli kuitenkin mielenkiintoista tutustua tähän mieheen, joka raivasi oman näköisen polkunsa Suomen työväenliikkeen historiaan. Kallisen omaksumat teosofiset ja pasifistiset ajatukset olivat yleisiä 1900-luvun alkuvuosien työväenliikkeen aatteellisessa ilmastossa. Monet sosialismin omaksuneet olivat kiinnostuneita myös teosofiasta (tunnetuin esimerkki lienee Matti Kurikka) ja pasifismi, sodan vastaisuus, oli yksi yksi työväenliikkeen aatteellisen maailmankatsomuksen peruspilareita, joka tosin sai voimakkaan iskun, kun ensimmäinen maailmansota puhkesi ja sosialismin omaksuneet puolueet ympäri Euroopan liittyivät oman maansa kansallisen sotapolitiikan tukijoihin. Kallinen ei siis tässä aatteellisessa "sekasotkussaan" ollut ainoa lajissaan. Erikoiseksi hänet teki se, että hän tinkimättömästi piti kiinni omista aatteistaan ja myös hänen taitonsa retoriikan alueella. Lähes koko aktiivisen toimintansa, lähes 70 vuoden ajan, hän kiersi ympäri Suomea puhumassa ja markkinoimassa aatteitaan. Puhujana Kallinen ei varmasti päästänyt kuulijoitaan helpolla, sillä hän puheissaankin pyrki aina pääsemään kiinni olemassolon ja elämän perimmäisiin kysymyksiin ja ihmisen jatkuvan henkisen kasvun ja kehityksen tematiikkaan.

Se, että Kallinen menestyi puhujana johtui varmasti paljolti siitä, että hän itse eli niin kuin opetti. Hän ei pysähtynyt henkisessä kasvussaan eikä lakannut tavoittelemasta aina uusia maailmoja ja ajatuksia ja suhteuttamaan niitä vanhohin aiemmin omaksuttuihin ajatusrakennelmiin. Niinpä hänen ajatuksensa sekä teosofiasta, sosialismista että pasifismista elivät koko hänen elämänsä ajan. Uudet tilanteet ja tiedot vaativat vanhojen ajatusten päivittämistä. Parhain esimerkki tästä lienee Kallisen vastaanottama puolustusministerin pesti Mauno Pekkalan hallituksessa jatkosodan jälkeen. Hän teki sen omin ehdoin, mutta teki kuitenkin. 

Salmisen elämäkerrassa keskeisen sijan saa Kallisen aatteellinen maailma ja sen muotoutuminen. Kirjoittaja on pöyhinyt huolellisesti Kallisen jälkeensä jättämiä runsaita lähteitä, muun muassa puheita, lehtitekstejä, haastatteluja, omaelämäkerrallisia tekstejä ja yksityiskirjeitä, ja poiminut niistä mielestään sellaisia osia, joissa Kallisen aatemaailman jäsentyminen parhaiten tulee esiin. Salminen käyttää tekstissään paljon pitkiä lainauksia Kallisen omista teksteistä, mikä aika ajoin oli melko raskasta luettavaa. Salmisen ratkaisu on sikäli perusteltua, että hän nimenomaan haluaa tuoda esiin sen miten Kallinen itse oman aikansa ja aatteensa käsitti ja koki. Tämä ratkaisu jättää kuitenkin Kallisen jossain mielessä oman kuplansa sisään, sillä tekstistä ei aina käy ilmi, miten Kallisen elämä kontekstoitui ympärillä olevaan maailmaan.

Salmisen tekstistä huokuu kunnioitus Kallista kohtaan ja hän kertoo, miten hän oli jo nuorena miehenä kiinnostunut Kallisesta ja tämän ajatuksista nähtyään  tämän TV-haastattelussa vuonna 1971. Tyhjästä ei Salmisen tarvinnut lähteä, sillä Kallisesta on aiemmin kirjoitettu kaksi elämäkertaa. Ensimmäisenä äänen Kalliselle antoi Saul Nieminen teoksellaan Yrjö Kallinen - mies äänen takana (1978) ja toiseksi legendaa etsi Teuvo Rasku kirjallaan Yrjö Kallinen - Legenda jo eläessään (1979). Salmisen mukaan molemmat aiemmat kirjoittajat tekivät hienoa työtä kerätessään runsaasti tietoa Kallisesta, mutta häntä häiritsee niiden "valikoiva totuus". Kirjoittajasta riippuen joko suhteessa teosofiaan tai sosialismiin. Salmisen tarkoituksena on osoittaa, miten Kallinen yhdisti nämä kaksi aatetta omassa ajattelussaan ja rikasti niitä muun muassa psykologisella, teologisella ja filosofisella tiedolla. Itse en pysty arvioimaan miten paljon uutta tietoa Salminen omalla teoksellaan Kallisesta tuo esiin, sillä aikaisemmat tietoni tästä olivat hyvin vähäiset. Sen voin kuitenkin vannoa, ettei Salminenkaan pysty koko totuuttaa tuomaan esiin, vaan hänenkin esityksensä on vain yksi tulkinta ihmisestä nimeltään Yrjö Kallinen ja hänen elämästään ja ajattelustaan.

Salminen kirjoittaa hyvin ja vetävästi, mutta itseäni aika ajoin ärsytti hänen erilaiset neuvonsa lukijalle. Eiköhän lukija ole valintansa tehnyt, kun on kirjan luettavakseen ottanut. Ei kirjailijan silloin tarvitse vähän väliä kehottaa lukijaa heittämään ennakkoluulojaan romukoppaan ja heittäytymään Kallisen maailmaan. Toinen ärsytyksen aihe oli tietty anakronistisuus, joka aika ajoin nosti päätään Salmisen tekstissä. Kallisen kautta hän vähän väliä ruotii oman aikansa poliittista elämää ja siinä esiintyviä käytäntöjä.

Erkki Tuomioja on arvioinut kirjan omassa blogissaan ja Veli-Pekka Leppänen ruotii teosta Hesarissa.

8 kommenttia:

  1. Kallista on miehen hyllyssä erinäisiä kappaleita, mutta tuo kirja on mennyt ohi silmiemme, ihme! Hyvä että esittelit sen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clarissa, kiva kuulla, että postauksesta kenties oli jotain hyötyä :)

      Poista
  2. Kallinen on minulle suhteellisen tuntematon hahmo mutta kirja vaikuttaa kiinnostavalta oman biografia-projektini vuoksi -- on kiinnostavaa nähdä miten biografistit käyttävät lähdeaineistoa ja painottavat erilaisia asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, hauska kuulla, että sinulla on jotain biografista viritteillä. Saamme varmaan kuulla siitä myöhemmin tarkemmin :)

      Noihin mainitsemiisi asioihin kiinnitän myös itse huomiota. Jonkin verran myös kieleen, sillä onhan paljon mukavampi luke faktapohjaisissakin kirjoissa hyvää ja elävää kieltä. Se ei meinaan aina ole itsestään selvyys.

      Poista
  3. Eikös Täällä Pohjantähden alla -kirjan räätäli Halmeessa ole vähän tuota samaa sosialismin ja teosofian sekoitusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, Halme minullekin tuli mieleen astraaliolentoineen ja kasvissyönteineen. En muista mainittiinko teoksessa suoraan, että kyseessä oli teosofia. Pitääkin varmaan tarkastaa asia :)

      Poista
  4. Minuun jätti aikoinaan lähtemättömän jäljen
    tämä Kallisen tv-haastattelu (1971), kun se uusittiin muistaakseni joskus yläasteaikoinani. (Jäljestä huolimatta en (paradoksaalisesti?) ole katsonut haastattelua uudelleen löydettyäni sen muutama vuosi sitten YouTubesta, enkä ole palannut Kalliseen kirjallisessakaan muodossa. - Kallinenhan peräti julkaisi teoksen nimeltä Elämmekö unessa tuona samaisena vuonna 1971.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon samaan haastatteluun Salminen viittaa ja kertoo sen olleen se tekijä joka herätti hänen kiinnostuksensa Kallista kohtaan.

      Oma kosketukseni Kalliseen oli ennen tätä kirjaa hyvin vähäinen, hän oli lähinnä nimi erilaisissa työväenliikkeen historiasta kertovissa teoksissa. En voi vieläkään paljon tietäväni, mutta on sentään jonkinlainen käsitys miehestä ja hänen ajattelustaa, joten sikäli tämä Salmisen teos oli hyödyllinen.

      Poista