torstai 8. elokuuta 2013

Helene Hanff - 84 Charing Cross Road



Helene Hanff: Rakas vanha kirja (84 Charing Cross Road, suom. Anneli Tarkia) Arvi A. Karisto Oy 1982. s. 97

Helene Hanff: 84 Charing Cross Road ( sis. myös The Duchess of Bloomsbury Street) Virago Press 2002 230 s.

Ennen Lontoon matkaamme sain vinkin Helene Hanffin kirjoista, joissa Lontoo näyttelee tärkeää roolia sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti ja etenkin kirjallisesti. Kirjojen idea on hyvin simppeli, ensimmäisessä osassa 84 Charing Cross Road, suomennettuna Rakas vanha kirja, on koottuna New Yorkissa asuvan kirjalija-toimittajan Helene Hanffin ja lontoolaisen antikvariaarisen kirjakaupan työntekijöiden, ennen kaikkea myymälän vastaavan hoitajan Frank Doelin, välinen kirjeenvaihto, jota he kävivät vuosien 1949-1968 välillä. Englantilaisesta vanhemmasta kirjallisuudesta kiinnostunut Hanff lähestyi kirjakauppaa tarkoituksenaan tilata kirjoja, joita ei Yhdysvalloista saanut. Vuosien myötä Hanffista tuli Marks & Co kirjakaupan vakituinen etäasiakas, ja kirjeenvaihtoon tuli myös persoonallisia sävyjä. Suuri tekijä tässä oli se, että Hanff puolestaan avusti kirjakaupan väkeä paketeillaan, joita nämä sodanjälkeisessä niukkuudessa osasivat arvostaa. Toinen osa The Duchess of Bloomsbury Street koostuu Helene Hanffin päiväkirjasta, jota hän piti Lontoon matkallaan vuonna 1971. Siitä, että hän vihdoin pääsi kirjoista tuttuun, rakkaaseen kaupunkiin, hän sai kiittää juuri kirjaansa 84 Charing Cross Roadia, josta sen julkaisemisen myötä oli tullut suosittu sekä Yhdysvalloissa että Englannissa.

Kirjeenvaihdosta koostuva Rakas vanha kirja, jonka löysin Porvoon kirjastosta, ei ensinäkemältä vaikuta mitenkään erityiseltä. Kirjeenvaihto ei ole kovin säännöllistä eivätkä kirjeet sisällä mitään suuria henkilökohtaisia paljastuksia. Mistä siis kirjan suosio? Kysymys lienee ennen kaikkea siitä, että rakkaus kirjoihin, suhtautuminen niihin ja intohimoinen suhde kirjallisuuteen on universaali tunne, jonka ihmiset ympäri maailmaa jakavat. Hanffin kirjaa voi siis pitää jonkinlaisena oodina kirjalle, rakkaudentunnustuksena kaikelle sille mitä kirja voi ihmiselle edustaa. Kirjan väliin sujauttamistani merkkilapuista (kirjaston kirja, omaani olisin taitellut hiirenkorvia) päätellen itsekin löysin paljon samaistumiskohteita siitä miten Hanff suhtautui kirjoihin. Tässä yksi esimerkki niistä:

Kiitos siitä kauniista kirjasta. En ole koskaan aikaisemmin omistanut kirjaa, jonka kaikki sivut ovat kultareunaisia. Uskokaa tai älkää, mutta se tuli perille syntymäpäiväkseni.
Olisin toivonut, ettette olisi olleet niin ylitsevuotavan kohteliaita ja kirjoittaneet omistuskirjoitusta nimikortille esilehden sijasta. Se osoittaa, että te olette kaikki kirjakauppiassieluja, te pelkäsitte että kirjan arvo laskisi. Te olisitte lisänneet sen arvoa sen nykyiselle omistajalle. (Ja mahdollisesti tulevillekin omistajille. Minä rakastan omistuskirjoituksia esilehdillä ja huomautuksia marginaaleissa. Pidän toverillisesta tunteesta kääntäessäni samoja sivuja kuin jokin toinen on kääntänyt, ja lukiessani otteita, joihin joku jo ajat sitten manalle mennyt on kiinnittänyt huomiotani.) (RVK s. 58)

Hanff laittoi myös ajattelemaan sitä, miksi ja millaisia kirjoja omistamme. Hän itse halusi hyllyynsä vain sellaisia kirjoja, joita hän luki useampaan kertaa, niitä, joiden pariin hän palasi aina uudelleen ja uudelleen. Vähän ihmetellen hän puhui ihmisistä, jotka haalivat hyllyihinsä kirjoja, jotka he olivat kerran ahmaisseet läpi ilman mitään aikomusta palata uudelleen saman kirjan pariin. Osui ja upposi! Minulla on hyllyssä paljon kirjoja, joihin tuskin tulen koskaan uudelleen palaamaan. Miksi? Hyvä kysymys! Seuraavalla kerralla kirjahyllyä siivotessa asia on syytä pitää mielessä ja tarkastella hyllyjä Hanffin herättämä kysymys mielessään.

Hanffin Lontoon matkan päiväkirjoista koottua The Duchess of Bloomsburyä ei ilmeisesti ole suomennettu. Löysin kirjat kuitenkin yhteisniteenä kirjakaupasta Lontoosta ja luin siten toisen osan englanniksi. Hanff vietti Lontoossa kuukauden kesä-heinäkuussa 1971 ja piti matkastaan päiväkirjaa. Siinä hän kertoi ihmisistä, joita hän tapasi, paikoista joissa kävi ja niistä tuntemuksista, joita kirjojen kautta rakkaiksi tulleet paikat herättivät. Kirjeenvaihtoystävä Frank Doel oli jo kuollut ja Marks & Co kirjakauppaakaan ei enää ollut, mutta kirjeevaihdon kautta tutuiksi tulleet ihmiset, muun muassa Doelin vaimo ja tytär, ottivat kirjailijattaren avosylin vastaan ja toimivat hänen oppainaan. Jos ensimmäinen osa oli ylistyslaulu kirjalle, niin toinen osa oli ylistyslaulu Lontoolle ja kaikelle sille mitä se Hanffille edusti. Vaikka Hanff menetti sydämensä Lontoolle, huomioi hän myös tarkkanäköisesti englantilaisuutta ja vertaili keskenään amerikkalaista ja englantilaista elämänmenoa ja kulttuuria.

For a big city, London is incredibly quiet. The traffic is worse than at home because the streets here are so narrow; but the cars were very quiet going by in the street and there are no trucks at all, a city ordinance bans them. Even the sirens are quiet. The ambulance sirens go BlooOOP, blooOOP, like a walrus weeping under water. 
And I haven't seen anything here, not even on a bus, that a New Yorker would describe as a crowd. (TDOB s. 177)

"Bloomsburyn herttuataren" myötä oli mukava palata Lontooseen, nyt kun oma matka oli jo takanapäin ja miettiä, että tuolla olin minäkin. Ajoittain lähes yhtä ihastuneena kuin Hanff.

Kirjasta on kirjoittanut myös Elämän krestomatia ja Sara

84 Charing Cross Roadista on tehty myös elokuva, joka olisi kiva nähdä. Tässä pieni näyte siitä.

14 kommenttia:

  1. Ihanilta kuulostavia kirjoja, totta tosiaan. Voi että, mitä lukemisen iloa!

    VastaaPoista
  2. Kiva lukea tästä kirjasta! Siihen viitattiin viime vuonna lukemassani Katherine Pancolin kirjeromaanissa (http://lurunluvut.blogspot.be/2012/04/katherine-pancol-un-homme-distance.html), johon en erityisemmin ihastunut, mutta jonka innoituksen lähteeksi mainittiin tämä kirja. Olisi mukavaa lukea tämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut yhden Pancolin, josta en juurikaan pitänyt, joten hän saa olla puolestani rauhassa tästä lähtien. Mukava silti kuulla, että hän oli saanut innoituksensa Hanffin kirjasta.

      Poista
  3. Hauskaa että sinäkin pidit tästä -- "herttuatar"-kirjassa myös minua viehätti hänen innostuksensa ja rakkautensa Lontoota kohtaan ja se kiireetön tapa millä hän halusi tutustua paikkoihin, eri tavalla kuin tavallinen turisti sen tekee. Lukiessani sitä huomasin miten omat Lontoo-muistot alkoivat kultaantua reunoiltaan vaikka etenkään yksi opiskelutalvi siellä ei mitään ruusuilla tanssimista ollutkaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidin Hanffin tavasta tutkia kaupunkia ja tutustua siihen, mitä hän omasta näkökulmastaan piti näkemisen arvoisina.

      Uskon, että asuminen Lontoossa ei mitään ruusuilla tanssimista ollut. Ei se ole sitä nykyäänkään, varsinkaan jos tulot eivät päätä huimaa. Tästä on tyttäreni asumismuoto todistuksena. Hänelle kuitenkin toistaiseksi on kaupungin henki tärkeämpää kuin se, miten ja missä siellä asuu.

      Poista
    2. Nimenomaan Jaana -- Lontoosta nauttivat turistit, joilla on aikaa käydä nähtävyyksillä jne. ja joilla on runsaasti rahaa käytettävissään. Lontoossa kaikki (paitsi museot!) on kalliita, yksi teatterissa tms. käynti heitti opiskelijan viikkobudjetin päälaelleen. Ja kun opiskeli intensiivisesti, ei ollut juuri edes aikaa käydä riennoissa.

      Poista
  4. Tämähän täytyy hankkia! Terveisiä entiseen kotikaupunkiini Porvooseen :)

    VastaaPoista
  5. Minullakin on tämä kirjastosta lainassa, tai siis Rakas vanha kirja. :) Haluaisin lukea tämän vielä elokuun aikana, saa nähdä ehdinkö. Kirja kuulostaa kyllä aivan ihanalta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ehdit lukea, kirja on ihana!

      Poista
  6. Voi, nämä pitää hankkia luettavaksi jossain välissä. Kuulostaa ihanan rentouttavalta ja samalla mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti onnistut Minna saamaan kirjat tai kirjan käsiisi. Niistä henkii lukemisen ja matkustamisen riemu!

      Poista
  7. Tämä on kyllä sympaattinen kirja. Minullakin on muuten (yllätys yllärys!) hyllyssäni paljonkin kirjoja, joista arvaan että en lue niitä enää uudelleen. Silti haluan, että ne ovat saatavilla, että ne voi halutessaan poimia hyllystä, selailla ja ehkä lukea jonkin tietyn merkityksellisen kohdan?

    VastaaPoista