tiistai 27. elokuuta 2013

Pirkko Saisio - Elämänmeno


Pirkko Saisio: Elämänmeno. Kirjayhtymä, 1975. 229 s.

Pirkko Saison Elämänmenon uudelleen lukemiseen vuosikausien jälkeen sain kimmokkeen kahdelta eri taholta. Ensinnäkin luin joitakin aikoja sitten Saision romaanin Sisarukset ja postauksessani vertasin kirjaa Elämänmenoon tai muistikuviini siitä näin:

"Elämänmeno on huomattavasti seuraajaansa tunnetumpi muun muassa samannimisen TV-sarjan myötä. Itsekin muistan sarjaa lapsena katselleeni ja myöhemmin hankin myös kirjan luettavakseni ja ihastuin Saision realistiseen ja arjenmakuiseen kerrontaan. Sisarukset jatkaa tällä läpeensä realistisella kerronnalla, mutta jotenkin, ainakin mielikuvissani (lukemisesta on sen verran aikaa, etten varmasti voi muistaa) Elämänmenonmaailmasta ja henkilöistä löytyi paljon enemmän sävyjä ja kerroksia kuin Sisaruksista."

Toinen kimmoke oli Marja Björkin Prolen lukeminen viikko sitten. Samoin kuin Elämänmenossa, myös Prolessa oli osittain samanlainen asettelu: nuoren työläistytön kehitystarina. Mutta siinä missä Prolessa maailmaa tarkasteltiin suurimmaksi osaksi päähenkilön näkövinkkelistä, nousee Elämänmenossa keskeisiksi kaksi naista: äiti Eila ja tytär Marja ja heidän keskinäinen suhteensa.

Äiti on voimakastahtoinen, riuskaotteinen ja suorasanainen työläisnainen ja tytär haaveiluun taipuvainen oppikoululainen, jolla on omat vaikeutensa löytää paikkansa maailmassa. Tästä asetelmasta syntyy jatkuvia konflikteja näiden kahden välille välille, jotka pienissä ja ahtaissa tiloissa yrittävät elää elämäänsä muun perheen ohella. Perheen isä on hiljainen ja sovitteleva ja joutuu usein taipumaan voimakastahtoisemman vaimonsa tahtoon. Tilannetta vaikeuttaa osaltaan myös se, että mies ei ole Marjan oikea biologinen isä vaan Marja on muisto Eilan nuoruudenrakkaudesta. Rakkaudesta, joka päättyi suureen pettymykseen. Vaikka isäpuoli on Marjalle kaikin puolin hyvä, haikailee hän varsinkin nuoruudessaan itseään ja tietään etsiessään oikean isänsä perään. Tieto isän taiteellisesta puolesta antaa rohkeutta myös Marjan omille haaveille.

Jotenkin tällä toisella lukukerralla Eilan henkilöhahmo sai enemmän syvyyttä kuin ensimmäisen kerran lukiessa. Olin itse silloin paljon nuorempi, joten oli luonnollista samaistua Marjaan ja inhota Eilaa ja hänen dominoivaa luonnettaan. Nyt pystyin kuitenkin ymmärtämään Eilaakin, joka ei ollut paha, ainoastaan omissa haaveissaan katkeroitunut ja aika ajoin erityisesti Marja sai tuntea tämän katkeruuden nahoissaan. Tärkeä aikuinen Marja elämässä oli kummitäti Lempi, tulenpalava kommunisti ja Eilan nuoruudenystävä. Lempi ymmärsi sekä Marjaa että Eilaa ja yritti toimia tarvittaessa puskurina näiden kahden välillä.

- Mikäs siin sitte. Senko määt töihi vaa, äiti sanoi ties monennenko kerran.
  Kesäkeitto haisi inhottavalta Marjan nenän alla. Päätä ja siliä särki ja nenä oli tukossa.
  - Se on myöhäst itkee nyt, oisit itkent aikanas. Ja lukent.
  - Älä viitti nyt, Anneli pyysi.
  - Kyl mie viittin. Tiijät sie mite monta kellaa mie oon teinkii koulu etteen saant Nokial nostaa? Tiijät sie, jot miekää en o ennää mikkää nuor ihminen. (EM, s. 178)

Saision kielessä soivat sekä eri murteet että työväenluokkainen maailmankuva erittäin autenttisina. Niiden kautta henkilöt tulevat eläviksi ja helposti tunnistettaviksi, ainakin niille jotka ovat tuon maailman itse kokeneet. Kirjan dialogi on luonnollista ja napakkaa eikä olekaan ihme, että kirjasta tehtiin vuonna 1978 televisiosarja. Kuten ketjukolaajallakin, niin myös minulla TV-sarja muistui voimakkaasti mieleen kirjan lukemisen aikana. Åke Lindmanin ohjaamassa sarjassa kirja heräsi henkiin sekä ajankuvansa että henkilöhahmojensa osalta. Erityisen vahvana on jäänyt mieleen Ritva Oksanen Eilan roolissa. Esiintyipä sarjassa itse kirjailijakin työkaveri Tepan roolissa.

Elämänmeno oli edelleen hieno lukukokemus, joka herätti tunteet ja muistot voimakkaasti eloon.

19 kommenttia:

  1. Katsoin niinikään lapsena Elämänmenon telkkarista ja luin kirjan joitakin vuosia myöhemmin kun äitini taisi ensin lainata sen tädiltäni -- tapiolalaislapselle sen elämänmeno oli aika oudon eksoottista vaikka yhtymäkohtiakin oli, niinkuin tuo pahalta haiseva kesäkeitto :). Saision Punaisesta erokirjasta en sitten sen ilmestyessä pitänyt lainkaan & se on itse asiassa yksi niistä (ei niin kovin monista) kirjoista, jonka lahjoittaisin mielelleäni eteenpäin & maksaisin jopa postimaksunkin jos joku osoittaisi kiinnostusta sen saamiseen. Vähän käytetty, kerran luettu eli kuin uusi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tehtaan varjossa kasvanut, joten työläismaailma on tuttua. Ei se välttämättä noin roisia meillä ollut, mutta paljon on tunnistettaviakin piirteitä.

      Jos todella olet valmis luopumaan tuosta Saision kirjasta, ottaisin sen mielelläni, sillä se kuuluu syyskuun lukusuunnitelmaani. Laita minulle sähköpostiosoitteesi vaikka meilinä jaanator@gmail.com, niin puhutaan käytännönjärjestelyistä. Haluaisin kirjasta ainakin postimaksut maksaa.

      Poista
  2. Hyvä bloggaus, tämä on kirja, jonka haluaisin lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke ja suosittelen kyllä kirjaa ehdottomasti.

      Poista
  3. Jostain syystä minulla ei ole mielikuvaa tuosta tv-sarjasta, mutta kirjan kyllä haluaisin lukea, sillä pidän Saisiosta ja aika vasta luin teoksen Pienin yhteinen jaettava. Napakka dialogi taitaa olla Saisiolle tyypillistä ja muutenkin suht niukka mutta järeä ilmaisutapa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämänmeno on astetta realistisempaa ja rönsyilevämpää kuin Pienin yhteinen jaettava, jonka tyylistä minulla oli aikoinaan vaikea saada otetta. Pitäisi ehkä lukea uudelleen. No, Punainen erokirja tulee ainakin syyskuun aikana lukuun, joten ehkä siinä pääsen vertailemaan nuoremman ja vähän varttuneemman Saision tyyliä.

      Poista
  4. Muistan tv-sarjan pelottavana, ahdistavakin. Toisella katsomisella vsnhempana se avautui paremmin kuten sanoit kirjasta. Hieno tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tuo sarja kieltämättä vähän ahdistava 14-15-vuotiaalle. Samalla kertaa kuitenkin niin äärettömän kiehtova ja mukaansa tempaava, ettei voinut olla katsomatta.

      Poista
  5. Kiva tuo Projekti 12, jossa tulet esittelemään vanhempiakin kirjoja. Elämänmeno on lukematta, joten pitääpä kaivaa kirjahyllystä. Siellä se on ollut vuosia oman tyttären suosittelemans.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttäresi on osannut suositella sinulle hienoa kirjaa.

      Vanhoja kirjoja on kertynyt hyllyyn kirppariostosten kautta ja nyt on aika alkaa niitä lukemaankin. Kiva jos muitakin kiinnostavat vähän vanhemmatkin opukset.

      Poista
  6. Olen tämän joskus lukenut. Pidän kaikesta, mitä Saisio kirjoittaa. Siinä meillä vasta vahva kirjallisuuden keulakuva onkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta on Saision uudempi tuotanto lähes kokonaan lukematta, mutta asiaan on tulossa korjausta seuraavien kuukausien aikana, jolloin tulee lukuun ainakin Voimattomuus ja Punainen erokirja.

      Poista
  7. Saisio on hieno kirjailija. Mulla on tulossa tällä viikolla lukuun yksi vanhempi Saisio (jos ehdin). Pi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, jos muutkin lukee Saisiota. Itsekin luen Punaisen erokirjan syyskuun aikana 100 kotimaista-haasteeseen. Se on pitkään ollut lukulistallani ja nyt tuli aika lunastaa lupaukset.

      Poista
  8. Luin tämän äidinkielenopettajan kehujen perusteella joskus yläasteella. Tykkäsin, mutta en enää muista kirjasta mitään. Pitäisikin lukea uudelleen. TV-sarjaa en usko nähneeni, mutta olisipa kiva, jos se lähetettäisiin uusintana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlailin tuota sarjaa postausta tehdessäni, kun en muistanut milloin se oli tehty ja siinä samalla huomasin, että sarja on lähetetty edellisen kerran vuonna 2006. Ehkä se vielä joskus tulee, mutta tuskin ihan lähitulevaisuudessa.

      Poista
  9. Muistan vaikuttavan tv-sarjan lapsuudestani. Kirja oli myös hyvä, mutta kerronnaltaan nämä nyky-Saisiot ovat kiehtovampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole kovin paljon kokemusta nyky-Saisiosta. Olen lukenut ainoastaan Pienin yhteinen jaettava- teoksen ja se ei oikein silloin iskenyt. Katsotaan miten käy Punaisen erokirjan, se nimittäin tulee lukuun nyt syyskuussa.

      Poista
  10. Sinulle on haaste blogissani. :)

    VastaaPoista