sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Moskova - Vielä kerran











Vietimme pitkän viikonlopun entisessä kotikaupungissamme Moskovassa. Tällä kertaa katselimme kaupunkia vähän toisesta perspektiivistä, sillä asuimme keskustassa, kolmen minuutin kävelymatkan päässä Majakovskin metroasemalta. Kun muu perhe kesäkuussa "suomettui", mieheni jäi vielä tekemään töitä Moskovaan ja vuokrasi itselleen asunnon läheltä työpaikkaansa.

Oli mukava, vaikkakin tosin vähän haikea tunnelma palata Moskovaan. Tuntui kummalliselta, ettei enää ollutkaan sitä oikeaa, omaa kotia minne mennä. Miehen väliaikainen asunto ei todellakaan kodilta tuntunut. Kauniisti sanottuna valmiiksi kalustettu asunto ei oikein miellyttänyt esteettistä silmääni. Sijainti keskustassa tosin oli loistava. Ympärillä 24 tuntia sykkivä suurkaupunki kahviloineen, ravintoloineen, nähtävyyksineen ja tapahtumineen. Lauantaina jännitimme miten Majakovskin aukiolla perinteisesti joka kuun 31.päivä järjestetty mielenosoitus näkyy ympäristössä. Kaikki sujui tällä kertaa kuitenkin ilmeisen rauhallisesti. Siitä pitivät paikalle rahdatut poliisivoimat huolen. Myös tulossa olevat Moskovan pormestarin vaalit näkyivät lähistöllä ainakin yhden ehdokkaan kampanjan muodossa. Oli seinäkirjoituksia ja vaalimainosten jakajia. Myös sateenkaaria bongasimme, muun muassa Majakovskin metroasemalta. Propagandaa?

Sillä aikaa kun perheen nuoret olivat omissa riennoissaan kaveriensa kanssa kävelimme me miehen kanssa lähitienoilla ja vähän kauempanakin. Kävimme muun muassa Gorkin puistossa, joka on remontin myötä saanut aivan uuden ilmeen ja on nykyään erittäin monipuolinen kaupunkilaisten vapaa-ajan keskus, jossa voi harrastaa vaikka mitä.

Muuten reissu oli oikein onnistunut, mutta säiden jumalat eivät oikein olleet armollisia, vaan vettä vihmoi ajoittain taivaan täydeltä. Se näkyy kuvien harmaudessakin.

Reissulukemisena minulla oli Juha Itkosen Hetken hohtava valo, jonka kahlasin viikonlopun aikana loppuun. Paino sanalla "kahlasin", mutta siitä enemmän myöhemmin. Lisäksi repusta löytyi Marissa Mehrin Veristen varjojen ooppera, joka sijoittuu osittain Moskovaan ja olisi sikäli ollut oivallista luettavaa reissun aikana. En kuitenkaan sen pariin ehtinyt, sillä toinen repusta löytynyt kirja, Kjell Westön Kangastus 38 poltteli sen verran näppejä, että se oli otettava lukuun heti Itkosen jälkeen. Ja oih ja voih ja kaikki muutkin huokailusanat: se on ihana. Ja senkin mukana pääsi pienesti visiteeraamaan Moskovassa. Siitäkin lisää aivan pian.

9 kommenttia:

  1. Minulta on toistaiseksi kokonaan jäänyt kokematta neuvostoajan jälkeinen Venäjä. Yhtä Viipurissa pistäytymistä lukuunottamatta olen ollut edellisen kerran vuonna... 1977. Koulutyttönä olin Pushkin- ja Tsehov -fani. Kyllä pitäisi lähteä jossain välissä, edes Pietariin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja juuri kun painoin "julkaise" -näppäintä niin oli vielä sanomani: olin myös Romanov -fani, viimeisen tsaariperheen kohtalo kaivoi minua pitkään :).

      Poista
    2. Suosittelen ehdottomasti pistäytymistä Pietarissa, tai miksei myös Moskovassa. Paljon meinaan on muuttunut neuvostoajoista.

      Minä en ole Pushkinista koskaan välittänyt, mutta Tsehov kylläkin on iskenyt, erityisesti Kolme sisarta on ikisuosikkini.

      Leena Lumihan on innokas Romanov-fani. Minä taasen olen enemmän kiinnostunut niistä murrosvuosista kun tsaarinvalta luhistui ja neuvostoyhteiskunta oli muotoutumassa.

      Poista
  2. Olipa mukava piipahtaa Moskovassa kanssasi. Westö-postaustasi jään odottamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos virtuaalimatkaseurasta :)

      Yritän saada ensin alta pois tuon Itkos-postauksen ja sitten Westötä kehiin.

      Poista
  3. Kuulostaa onnistuneelta viikonlopulta huonoista säistä huolimatta. Olen kerran käynyt Moskovassa, ja haluaisin uudelleen. Silloinkin oli surkea sää, mutta kaupunki kiehtoi.

    Voi harmi, että jouduit kahlaamaan Itkosen kanssa. Minä tykkäsin kovasti tästä uusimmasta.

    Mutta Westö... ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli mukava viikonloppu säistä huolimatta. Kun muistelimme mieheni kanssa vuosia Moskovassa, totesimme, että elokuun viimeisenä viikonloppuna on aina ollut vähän epävakainen keli. Muistimme asian siksi, että silloin yleensä järjestetään suomalaisen koulun jokiristeily eväsretkineen ja poikkeuksetta on joka kerta ollut melko surkea tai ainakin epävakainen keli.

      Itkosella oli hetkensä, mutta kokonaisuutena en jaksanut innostua.

      Poista
  4. Ihana Moskova. Pitääkin sinne tässä joku päivä taas eksyä! Ja Gorkin puistoon erityisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että et Gorkin puistoa entiseksi tunnistaisi. Sieltä on kaikki tivolihärpäkkeet viety pois ja tilalla on kaikkea muuta aktiviteettia. Puisto on tuotu tukevasti nykyaikaan vastaamaan asukkaiden tarpeita hektisen suurkaupungin keskellä.

      Poista