maanantai 16. syyskuuta 2013

Saisio, Pesonen ja Tšehov



Tänään alkoi Helsingin yliopiston nykykielten laitoksen, venäjän kielen ja kirjallisuuden oppiaineen järjestämä keskustelusarja 12 tuolia: dialogeja venäläisestä kirjallisuudesta. Keskustelutilaisuuksia on syksyn aikana yhteensä 12 ja niiden vetäjänä toimii professori Pekka Pesonen. Jokaisella kerralla mukana on Pesosen keskustelukumppanina kirjalijavieras, jonka valitsema venäläinen kirjailija tuotantoineen on keskustelun aiheena. Myös yleisö saa tilaisuuden lopussa esittää kysymyksiä tai kommenttejaan.

Dialogisarjan ensimmäisenä kirjalijavieraana oli Pirkko Saisio ja aiheena oli Anton Tšehov ja tarkemman katseen alla hänen novellituotantonsa ja siitä erityisesti kolme novellia "Kaksintaistelu", "Ikävä tarina" ja "Rotkossa". Saisio kertoi, että hän aloitti tutustumisensa Tšehovin tuotantoon noin 9-10-vuotiaana, kun hänen isänsä toi kotiin laatikon Petroskoissa käännettyä ja painettua kirjallisuutta. Siihen aikaan hän ei kuitenkaan vielä osannut sanoa, mikä kirjallisuus on hyvää, mikä huonoa ja siksi Tšehov sai painia samalla viivalla muun muassa Viisikkojen kanssa. Tärkeintä oli lukeminen.

Siitä asti Tšehovit ovat kuitenkin hänen matkassaan kulkeneet. Nuorempana hän piti Tšehovin näytelmiä, erityisesti Kolmea sisarta  ja Kirsikkapuistoa, itselleen läheisimpinä, vanhemmiten novellit ovat saaneet tämän aseman ja hän kertoi aloittavansa aina kesälomansa lukemalla Tšehovin novelleja. Paitsi tänä kesänä, kun ne tuntuivat lähestyvän tilaisuuden takia pakkopullallta (hän vertasi tilannetta siihen, kun hän lähes lopetti kaunokirjallisuuden lukemisen kirjallisuusopintojen vuoksi). Saisio luonnehti muutenkin lukemistaan monomaaniseksi, hän kuulemma palaa aina uudestaan ja uudestaan samoihin teoksiin ja uuden aloittaminen on tuntuu vaikealta.

Tšehovista Saisio piti ennen kaikkea tämän tekstien viileyden (Dostojevski kuulemma on liian kuuma, liikaa sanoja, liikaa kaikkea) ja kielen kirkkauden takia. Saision mukaan Tšehovin teksteistä huokuu syvä myötätunto ihmistä kohtaan, vaikka niiden kuvaus on illuusiotonta ja ankaraa, mutta ei osoittelevaa tai moralisoivaa. Tärkeitä paikkoja Tšehovin novellistiikassa ovat alut ja loput ja niiden luomisessa hän on mestari, joka usein aloittaa tarinansa siitä, mihin muut sen päättävät.

Pesosen kysyessä miten Tšehov on vaikuttanut Saision omaan kirjoittamiseen, ei tämä osannut analysoida sitä kovin tarkaan. Omasta kirjoittamisprosessistaan hän sanoi sen verran, että sen aikana on tarkkaan mietittävä mitä ja millaista kirjallisuutta lukee,  sillä luettu heijastuu kuitenkin aina jollain tavalla siihen, millaista tekstiä itse tuottaa.

Metsätalon sali 1 oli tupaten täynnä innostunutta kuulijakuntaa ja mukana oli muun muassa Tšehovia paljon kääntänyt Martti Anhava ja myös kirjalija Sirpa Kähkönen. Saisio oli loistava, varmasanainen esiintyjä, jonka kerrontaa oli ilo kuunnella. Myös Pesosen asiantuntijuus tuli hyvin esille, vaikka hänen puheensa ajoittain olikin vähän mutisevaa ja mikrofonin kanssa oli vaikeuksia.

Tilaisuudessa mainostettiin myös juuri perustettua Venäläisen kirjallisuuden seuraa, johon minä ainakin aion liittyä. Liittykää tekin!

Ensi maanantaina puhumassa on runoilija Ilpo Tiihonen ja hänen valitsemansa kirjalija on runoilija Vladimir Majakovski  ja tarkemmin keskustellaan tämän runokokoelmasta Pilvi housuissa. Yritän päästä taas paikalle ja kenties raapustamaan tilaisuudesta jonkun sanan blogiinikin.

Nyt lähden lukemaan Saision Punaista erokirjaa, joka on sopivasti kesken ja jossain vaiheessa haluan tutustua paremmin myös Tšehovin novelleihin, jotka ovat itselleni vieraampia kuin hänen näytelmänsä.

6 kommenttia:

  1. Ihana, kun kirjoitit tapahtumasta. Hyvistä aikeistani huolimatta työkiireet estivät minua päätymästä Metsätalolle. Saisio on yksi suosikkiesiintyjäni, joten harmittelen tätä kovasti. Tsehovia pitäisi lukeakin lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi kun et päässyt, varsinkin kun Saisio oli todella hyvä. Minä sain kanssa innon lukea Tsehovia lisää, ehdottomasti.

      Poista
  2. Hieno yhdistelmä aiheenasi! Saisio ja Tšehov! Voi, kunpa pääsisi osallistumaan tuollaisiin.

    Saisio on vakuuttava kirjailija, enkä yhtään ihmettele, että on Tšehov-fani. Kolme sisarta on niin hieno, niin hieno ja novellit eleettömästi riipaisevia. Pitäisi lukea lisää. Ehkäpä haasteeseesi vielä innostuisi lukemaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan hieno yhdistelmä.

      Ajattelin itsekin, että haasteen puitteissa voisi lukea Tsehovin novelleja. Ja Kansallisteatterin Kirsikkapuisto pitä käydä katsomassa.

      Poista
  3. Tuo dialogisarja kuulostaa kiehtovalta! Olen vähän kade - mutta vain vähän: jos pääsisin paikalle, pitäisi minun varmaan myös lukea kaikki käsiteltävät kirjat. Saattaisi klassikkosietoraja ylittyä. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi vain vähän :)

      Kieltämättä minullakin kävi mielessä, että pitäisikö lukea kaikki käsiteltävät teokset. Ensi viikoksi siis olisi metsästettävä jostain Majakovskia :)

      Poista