tiistai 15. lokakuuta 2013

Aronen, Pesonen ja Bulgakov


Muutaman viikon tauon jälkeen suuntasin taas eilen askeleeni monen muun tavoin kohti Helsingin yliopiston Metsätaloa ja luentosalia yksi, jossa oli alkamassa 12 tuolia: dialogeja venäläisestä kirjallisuudesta. Eilen kirjalijavieraana oli Eeva-Kaarina Aronen, jonka oma tuotanto on minulle aivan tuntematonta, mutta hänen valitsemansa kirja sitäkin tutumpi. Eilen nimittäin keskusteltiin Mihail Bulgakovin kirjasta Saatana saapuu Moskovaan, ja kuten kaikki blogiani seuranneet tietävät, Bulgakovin kirja on yksi kaikkien aikojen suurimpia suosikkejani, jonka olen lukenut jo kolmeen kertaan. Aronen kertoi, että hänellä lukukertoja on takana neljä ja silti kirja osaa joka kerta yllättää ja aina nousee esiin jotain uutta, johon ei aiemmin ole kiinnittänyt huomiota. Allekirjoitan Arosen näkemyksen täysin ja ylistän kirjan monikerroksisuutta.

Sekä Aronen että keskustelun vetäjä professori Pekka Pesonen olivat molemmat lukeneet kirjan heti kun se oli ensimmäisen kerran ilmestynyt suomeksi vuonna 1969. Tässä yhteydessä keskusteltiin myös kirjan suomenkielisestä nimestä ja siitä miksi kirja oli saanut alkuperäisestä nimestään Master i Margarita niin poikkeavan muodon. Idea ei ollut kirjan kääntäjän Ulla-Liisa Heinon, vaan kustantajan, joka halusi kirjalle myynnin edistämiseksi raflaavamman nimen. Moskova kirjan nimessä oli takuuvarma kiinnostuksen herättäjä suomalaisessa yhteiskunnassa vielä tuohon aikaan. Pesosen mukaan muihin kieliin kirja on yleensä käännetty alkuperäisen nimen mukaan. Moskovassa sijaitsevaan Bulgakov-museoon on kerätty kokoelma Master i Margarita-käännöksiä, mutta suomenkielistä emme siellä nähneet. Tarkoituksenamme oli sellainen sinne toimittaa, mutta hanke unohtui. Ehkä joskus myöhemmin. 

Bulgakov kirjoitti teostaan yhteensä 12 vuotta 1920-1930-luvuilla, mutta ei koskaan ehtinyt nähdä kirjaa painettuna. Bulgakov kuoli jo vuonna 1940 ja vasta 1960-luvulla kirja julkaistiin ensi kertaa Neuvostoliitossa, tällöinkin sensuroituna. Täydellisenä kirja ilmestyi vuonna 1973. Se, että kirja ei päässyt julkisuuteen Bulgakovin eläessä johtui ajan poliittisista oloista. Pesosen mukaan Bulgakovilla oli jonkinlaiset suhteet Staliniin, ja tämä ilmeisesti jossain määrin suojeli häntä kokemasta monen muun kirjalijan ja kanssaihmisen kovaa kohtaloa 1930-luvun puhdistuksissa. Stalin oli muun muassa 1920-luvulla pitänyt Bulgakovin näytelmää Turbinien päivät lempinäytelmänään. 1920-luvulla Bulgakov oli tunnettu nimenomaan näytelmäkirjailijana.

Nykyään Bulgakov on kuitenkin tunnetuin juuri romaanistaan Saatana saapuu Moskovaan. Eilinen Pesosen ja Arosen keskustelu avasi kirjaa hienosti ja nosti esiin monia tärkeitä näkökulmia. Keskustelun runkona oli kirjan kolme tasoa, jotka kerronnan edetessä sekoittuvat ja limittyivät ja joissa toistuvat samat teemat ja jopa samat repliikit. Ensimmäinen taso on Saatanan, Wolandin, ja hänen seurueensa saapuminen Moskovaan. Toinen taso on Mestarin ja Margaritan suhde ja Mestarin yritykset kirjoittaa romaaniansa. Hänen romaaninsa kertoo 2000 vuoden takaisista tapahtumista Jeršalaimissa, jossa Pontius Pilatus joutuu tekemään ratkaisunsa Ješua Ha-Notsrin kohtalosta. Jeršalaimin tapahtumat ovat kirjan kolmas taso, romaani romaanissa. Eilisessä keskustelussa selvisi, että Mestarin ja Margaritan taustalta on löydettävissä biografisia yhtymäkohtia Bulgakovin omaan elämään. Hän sai vuonna 1932 oman "Margaritansa", kun hän avioitui Jelena Sergejevnan kanssa. Samalla lailla kun Margarita tukee Mestariaan niin Jelena Sergejevna tuki ja rohkaisi miestään 1930-luvun taloudellisissa, poliittisissa ja terveydellisissä paineissa.

Aronen nosti kirjan vahvoiksi teemoiksi kysymykset armahduksesta, tuomiosta, syyllisyydestä ja taitelijan tehtävistä. Kirjan lukeminen pelkästään karnivalistisena poliittisena satiirina ei hänen mukaansa tee kirjalle oikeutta. Kirjan keskeisin, monissa kohdin toistuva repliikki on "Pelkuruus on synneistä suurin". Pelko 1930-luvun Neuvostoliitossa oli varmasti yksi kaikkea toimintaa hallitseva tunne Yksi kirjan rohkeimmista ja pelottomimmista ihmisistä on Margarita, joka uskaltaa heittäytyä Wolandin seurueen mukaan ja päätyy esimerkiksi emännöimään Wolandin järjestämiä suuria tanssiaisia. Wolandin yhteydessä on myös mietittävä pahan olemusta sekä hyvän ja pahan suhdetta. Sekä Pesonen että Aronen toivat esiin, että Woland ei nimestään huolimatta ollut pelkästään paha, vaan hänen hahmossaan kiteytyy pahuuden monitahoinen tematiikka, jota voisi kuvata Wolandin repliikillä: "Varjoa tarvitaan valon rinnalla".

Yksi kirjan keskeisiimistä hahmoista edellä mainittujen ohella oli molempien keskustelijoiden mukaan runoilija Ivan Bezdomnyi, joka on todistajana mukana kirjan alusta loppuun. Itselleni Bezdomnyin hahmo on jäänyt jostain syystä vieraaksi ja ajattelinkin, että seuraavan kerran kirjan lukiessani kiinnittää erityistä huomiota juuri häneen ja häneen esiintymiseensä kirjassa. Luulen, että seuraava kerta voi hyvinkin olla jo pian, sillä äsken kirjaa selatessani jäin jo kiinni moneen kohtaan ja mieli teki lukea enemmän ja enemmän.

Tämän postauksen tarkoitus oli ennen kaikkea tuoda esiin eilisen keskustelun satoa ja siksi en ole avannut kirjaa tämän enempää. Jos joku ei vielä sitä ja sen tapahtumia tunne, kannattaa käydä kurkkaamassa vaikkapa Sallan postaus kirjasta.

Postauksen kuvassa bloggaaja istuu Moskovassa sijaitsevan Bulgakov-museon pihalla. Erinomainen käyntikohde Moskovassa vieraileville.

6 kommenttia:

  1. Kuva on aivan ihana, sulanut lumi ja tsaarinaikainen lyhtypylväs? Olen lukenut "Saatanaa" joskus koulutyttönä ja luulenkin kirjan kuuluvan tätini kirjastoon. Sieltä voisi lainata uudestaan koska en muista tarinasta juuri mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvakehuista :)

      Suosittelen kyllä ehdottomasti kirjan lukemista. Loistava romaani.

      Poista
  2. Kiinnostavaa, kiitos tästä raportista! Saatana saapuu Moskovaan on minunkin suuria suosikkejani, ja haluaisin lukea sen uudelleen pitkästä aikaa. Kirjassa on tosiaan niin monta tasoa, että niiden kaikkien tavoittamiseksi ja ymmärtämiseksi on todella nähtävä vaivaa. Ja mikäs sen mieluisampaa näin mahtavan kirjallisuuden äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Näistä on kiva raportoida, koska tilaisuudet ovat niin mielenkiintoisia.

      Kirjan moniulotteisuus ei tosiaan aukene yhdellä, eikä vielä toisellekaan lukukerralla. Muistan itse, että ensimmäisestä lukukerrasta jäi kirkkaimpana mieleen juuri tuo satiirisuus ja karnevalistisuus, mutta muut lukukerrat ovat kyllä tuoneet lisäsävyjä ja olen samaa mieltä kuin Aronen että kirjan lukeminen pelkästään satiirina tai poliittisena allegoriana ei tee kirjalle oikeutta.

      Poista
  3. Mielenkiintoista, kiitos tästä. Onpa suloista, että Bulgakovilla on ollut oma Margaritansa!

    Hyvän ja pahan ikuinen rinnakkaiselo on kyllä tässä kirjassa ehdottoman kiehtovasti kuvattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin on ihanaa, että Bulgakovilla oli oma Margaritansa, joka auttoi häntä saamaan kirjan loppuun. Nyt me voimme nauttia niistä hedelmistä.

      Poista