sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Kirjamessuilua perjantaina


Kuten jo kirjamessuja ennakoivassa postauksessa kirjoitin, en ole oikein messuihmisiä. Ahdistun ruuhkassa ja myös messuihin olennaisena osana kuuluva kaupallisuus ahdistaa. Jotenkin tulee tunne, että kun nyt tänne olen raahautunut, on pakko ostaa jotain ja jos ei osta niin kokemus tuntuu jäävän jotenkin vajavaiseksi. Näistä ennakkoasetelmista huolimatta suuntasin messuille mieli toivoa täynnä ja yllättäen viihdyin kirjamessuilla lähes koko perjantaipäivän. Aika meni kuin siivillä erilaisia esityksiä kuunnellen ja oli myös mukava tavata blogituttuja ja vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia skumppalasillisen ajan. Sain myös pidettyä kirjahankintani maltillisissa määrissä, joten senkään vuoksi ei tarvitse kärsiä messukrapulasta.

Messujen ohjelmasta olin etukäteen bongannut muutamia esityksiä, jotka kiinnostivat. Aamupäivän jaksoinkin hyvin seurata tekemääni ohjelmaa, mutta iltapäivällä alkoi väsymys vaivata ja kuuntelemiseen keskittyminen herpaantua. Lienee normaalia mesuujen huminassa. Huomasin myös, että aamupäivä oli leppoisampaa messuilua sikälikin, että väkeä oli huomattavasti iltapäivää vähemmän. Aamupäivällä mahtui hyvin selailemaan kirjoja eri pisteillä, iltapäivällä siihen hommaan tarvittiin jo kyynärpäätaktiikkaa.

Päivän ehdottomasti kiinnostavimman keskustelun aiheena oli vuosien 1914-1918 Helsinki. Keskustelijoina olivat asiaan eri näkökulmista perehtyneet historiantutkijat Tuomas Hoppu, Samu Nyström ja Laura Kolbe. Keskustelun innoittamana ostin Nyströmin tuoreeseen väitöskirjaan pohjautuvan teoksen Helsinki 1914-1918 - Toivon, pelon ja sekasorron vuodet. Päivän ärsytyspisteet puolestaan menevät Hannu Taanilalle. Taanilan tehtävänä oli haastatella Pentti Haanpäästä elämäkerran kirjoittanutta Matti Salmista, mutta tilaisuus muodostui kuitenkin lähinnä Hannu Taanila-showksi. Ehkä Salminen oli tähän jo tottunut, sillä kaksikko oli jo useammissa tilaisuuksissa esiintynyt yhdessä, mutta minua asia ärsytti niin, että oli lähdettävä kesken pois.

Vietin myös pitkän tovin penkoen vanhoja lehtiä ja löysin kuin löysinkin yhden ostettavan. Bongasin nimittäin vuoden 1948 Uusi Nainen-lehdestä jutun Elvi Sinervosta: äidistä, kirjalijasta ja luokkataistelijasta ja totta kai lehti oli napattava omiin kokoelmiini.



Kirjahyllyyni päätyivät myös Matti Kurjensaaren Loistava Olavi Paavolainen. Ennen Panu Rajalan Paavolais-elämäkerran ilmestymistä on hyvä lukea mitä Matti Kurjensaari, Paavolaisen aikalainen ja ystävä, on herrasta irti saanut.



Savukeitaan tiskiltä löytyi 10 euron sopuhintaan  Virginia Woolfin Menomatka, josta runsas vuosi sitten luin muutamista blogeista houkuttelevan kuuloisia arvioita.

Yksi asia päivässä jäi kuitenkin harmittamaan. Nimittäin se, että en jaksanut kaivaa kameraani esiin laukun pohjalta ja siksi ei tässä postauksessa nähdä kuvia messuilta. Onneksi monet muut bloggaajat ovat olleet ahkerampia kuvaajia ja esimerkiksi Kirsin kirjanurkasta löytyy kattava linkkilista messupostauksiin.

20 kommenttia:

  1. Ymmärrän hyvin tuon messujen aiheuttaman väenpaljouskammon. Huomasin itsekin, että aistiärsyketulva oli niin hurja, että välillä oli todella vaikea keskittyä kuuntelemaan ja katsomaan vain yhtä asiaa kerrallaan.

    Hienoa oli sen sijaan kuulla Sofi Oksasen haastattelemana Adichieta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi oli välillä oikeastikin vaikea kuulla, sillä hälyä oli ympärillä niin paljon tai sitten haastateltava puhui liian hiljaa. Kuulin kuitenkin ihan tarpeeksi ja olin tyytyväinen messuihini.

      Tuo Oksasen haastis on varmaan ollut mielenkiintoinen ja elämyskin.

      Poista
  2. Hannu Taanila on siis entisensä :) Harmi, että sinä vain perjantaina ja minä lauantaina olimme paikalla, sillä olisi ollut mukava tavata sinutkin ihan livenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin Kirsi, Hannu vetää entisellä sykkeellä. Siinä vaan tahtoo aina unohtua, että hänen ei pitäisi olla se päätähti.

      Suunnittelin tulevani lauantaina paikalle, mutta uni voitti. Heräsin klo 11 ja en olisi millään ehtinyt Porvoosta yhdeksi bloggarilounaalle.

      Poista
  3. Olin kuuntelemassa Taanilaa ja Salmista Tampereella Työväenkirjallisuudenpäivillä. Taanila on melkoinen persoona.

    Löysin eräästä divarista Paavolaisen teoksia, toinen 24 ja toinen 50 euroa. Jäivät hyllyyn. Loistava Olavi Paavolainen kiinnostaa kovasti minuakin. Hienoja löytöjä.

    Voi että olisi ollut mukava tavata. Olin paikalla eilen, mutta lasten kanssa senkin. Ehkä ensi vuonna tapaamme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taanila on tosiaan omanlaisensa, mutta kuten tuossa Kirsille totesin, häneltä vähän unohtuu, ettei hänen pitäisi olla se päätähti.

      Aika hinnakkaita olivat Paavolaisen teokset, olisivat jääneet mullakin hyllyyn.

      Olisi tosiaan ollut kivaa tavata, mutta väsy voitti lauantaina, enkä jaksanut raahautua paikalle. Onneksi messuja on joka vuosi :)

      Poista
  4. Minäkin olen jo aikaisempina vuosina huomannut, että jaksan kuunnella maksimissaan kolme keskustelua. Tuo Kurjensaaren Paavolainen on loistava löytö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kolme tuntui olevan jo ihan hyvä saavutus. Kuuntelin kyllä useampia, mutta keskityyminen ei ollut ihan yhtä terässä viimeisissä.
      Mielenkiinnolla odotan millaisen Paavolaisen Kurjensaari esittelee.

      Poista
  5. Minä jaksoin messuilla kolme päivää, ja sen kyllä alkoi jo tänään huomata :D Tuli kyllä nähtyä ja kuultua yhtä sun toista mielenkiintoista. Sen sijaan messut koituivat ainakin välillisesti kamerani kohtaloksi: kolautin sen eilen lattialle ottaessani sitä laukusta, ja nyt se ei mene päälle, joten on tyydyttävä tylsiin kännykkäotoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miia, olet kyllä aika sissi, jos kolme päivää vedit putkeen

      Voi harmi tuota sun kameraa. Ehkä siis oli hyvä, että en kaivanut omaa kameraani esiin. Säilyi ainakin ehjänä :)

      Poista
  6. Jos kaipaat rauhallisempaa messuilua, niin lähde ensi vuonna torstaina - jos pystyt - se on kokemuksieni mukaan kaikkein rauhallisin päivä. Edes avajaiset ei vedä paljon väkeä paikalle.

    Minua kiinnostaisi myös Turun messut, joissa en ole käynyt vielä kertaakaan, vaikka yksi lapsistani asuu Turussa. Jospa ensi vuonna molemmille messuille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, tuo torstai on varmasti ihan hyvä idea ruuhkakammoiselle.

      Miäkään en ole vielä Turkuun päässyt, mutta olisi tosiaan kiva katsastaa nekin.

      Poista
  7. Minun kamerassani on peräti kaksi kuvaa messuilta, ja tänään muiden bloggaajien hienoja kuvia katsellessa se on vähän harmittanut. No, muistoja on kuitenkin verkkokalvolla.

    Messuruuhka ja kaikki virikkeet saavat välillä pään aivan surraamaan, mutta mainiot messut kyllä takana. Ja oli tosi kiva nähdä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on mullakin kaksi kuvaa: Karollinasta, Katjasta ja Sarista, mutta en viitsinyt laittaa niitä tähän postaukseen. Onneksi muut ovat ottaneet niin paljon hienoja kuvia, että niitä katsomalla pääsee uudestaan tunnelmaan.

      Virike- ja kokemustulva on tosiaan niin valtava, että minut se väsytii ihan fyysisestikin. Nukuin lauantaina klo 11 asti, mitä tapahtuu todella harvoin.

      Poista
  8. En huomannutkaan, että olit luonnehtinut itseäsi antimessuihmiseksi; hyvin sanoitit omat ristiriitaiset ajatukseni myös kaupallisuudesta, joka tähän liittyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjamessut eivät ehkä ole messuista kamalimmat, mutta kyllä se kaupallisuuden paine sielläkin näkyy. Tietenkin on itsestä kiinni, kuinka paljon on valmis ostelemaan ja olen omaan maltillisuuteeni oikein tyytyväinen.

      Poista
  9. Mukavava oli tavata Jaana! Minä yritin ottaa valokuvia messuilta, mutta ei niistä puoletkaan onnistunut. Ilmeisesti pitäisi mennä valokuvauskurssille. Olin tänään kuuntelemassa Woolfista juttua tai loppupuolta. Menomatka on hyvä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, oli tosiaan oikein ihanaa vihdoin tavata.

      Sinun blogisi oli varmaan yksi (ja Leenan muistaakseni toinen), josta olen Menomatkasta lukenut. Odotan hyvää lukukokemusta.

      Poista
  10. Jaana, pidin kovasti Menomatkasta, mutta Woolfin Vuodet kirjasta vieläkin enemmän. Ostin taas Savukeitaalta lisää Woolfia;) Perästä kuuluu, mutta tiadan omistaa joulun ajan Woolfille, sillä Sara ystävällisesti muisti minua vielä yhdellä muulla Woolfiin liittyvällä kirjalla. Kiitos Saea!

    Olavi Paavolainen kiinnostaisi myös...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja Paavolaisesta on mulla juuri luennassa. Woolfiin en ole vielä ehtinyt, ehkä minäkin sitten jouluna.

      Poista