maanantai 21. lokakuuta 2013

Mikko-Olavi Seppälä, Riitta Seppälä - Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu


Mikko-Olavi Seppälä ja Riitta Seppälä: Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu. WSOY 2013. 489 s.


Aale Tynni (1913–1997) on runoilija, jonka tuotantoon minulla ei ole suoraa kosketusta. Olen joskus selaillut hänen toimittamaansa antologiaa Tuhat laulujen vuotta, olen kuullut hänen runoistaan tehtyjä sävellyksiä, mutta yhtään hänen runokirjaansa en ole koskaan lukenut. Syy miksi tartuin hänen elämäkertaansa, löytyy toisaalta. Olen lukenut Katarina Eskolan toimittaman Valistuksen sukutarinan, joka pitää sisällään hänen vanhempiensa Elsa Enäjärvi-Haavion (1901–1951) ja Martti Haavion (1899–1973) yhteisen elämäntarinan. Näiden kirjojen myötä olen saanut sukeltaa suomalaiseen 1900-luvun alkupuolen kulttuurielämään ja kirjalliseen maailmaan ja ne ovat muodostuneet itselleni tärkeiksi lukukokemuksiksi.  Kirjasarjan viimeisessä osassa Autius lehtipuissa mukaan hiipi myös Aale Tynnin nimi. Tynni ja Martti Haavion välille kehittyi kiinteä suhde, joka oli myös molempien aviopuolisoiden tiedossa. Suhteen kehittymisen katkaisi moneksi vuodeksi Enäjärvi-Haavion sairastuminen syöpään, joka vuonna 1951 koitui hänen kuolemakseen. Autius lehtipuissa päättyy Elsan kuolemaan. Tynnin elämäkerran myötä halusin päästä selville siitä, mitä sen jälkeen tapahtui.

Motiiviani voisi siis rumasti ajatellen kutsua tirkistelyksi. Sitä se varmaan jossain määrin onkin, mutta ei kokonaan. Tunnen myös loputonta kiinnostusta suomalaiseen 1900-luvun kirjalliseen ja kulttuuriseen historiaan ja sen tarkasteluun erilaisten toimijoiden näkökulmista. Aale Tynni monipuolisena kirjallisena vaikuttajana antaa tähän tarkasteluun laaja-alaisen perspektiivin.

Aale Tynni syntyi 1913 Inkerinmaalla, josta hän perheineen joutui pakenemaan Venäjän sisällissodan kuohuja Suomeen. Inkeriläisyys oli kuitenkin yksi tärkeä peruskivi Tynnin identiteetissä, johon hän erityisesti vanhemmiten palasi. Suomessa perhe asettui Helsinkiin ja lapset laitettiin kouluun. Aalesta tuli perinteisen tyttönorssin oppilas (samoihin aikoihin samaa koulua kävivät myös kaksi Sinervon sisarta, Elvi ja Aira). Valkolakki nuoren naisen päähän painettiin 1932 ja samana syksynä hän aloitti yliopisto-opiskelunsa.

Runoilu oli alkanut jo kouluaikana äidinkielenopettajan Hilja Vilkemaan kannustaessa. Esikoisteos Kynttilänsydän näki päivänvalon 1938.  Tästä eteenpäin Tynni julkaisi kokoelmia tasaisin väliajoin aina vanhuudenpäiviin asti. Yhteensä niitä ilmestyi 15, ja tunnetuin lienee vuonna 1949 ilmestynyt Ylitse vuoren lasisen. Tynnin runoutta luonnehti mitallisuus ja laulullisuus, siis samat elementit, jotka olivat tuttuja Martti Haavion eli P. Mustapään runoudessa. 1950-luvun nuoren polven aikaansaamassa modernismin aallossa Tynni puolustuskannalle monen muun vanhemman polven edustajan kanssa. Tynniä kuitenkin suojeli hänen vahva asemansa sekä lukijoiden suosikkina että kirjallisen kentän vaikuttajana. Ei ollut vähäpätöinen seikka, että Tynnillä oli tukijoita sekä kustantamossa että erilaisissa säätiöissä. Itse asiassa monet nykypäivän esteellisyys- ja jääviyskysymykset olivat silloin vielä tuntemattomia. Samat ihmiset, jotka kustantamoissa päättivät julkaisuista, istuivat myös säätiöiden hallituksissa jakamassa apurahoja ja tunnustuksia. Yksi näistä vaikuttajista oli Martti Haavio, josta vuonna 1946 tuli WSOY:n, Aale Tynnin kustantamon, kirjallinen johtaja. Muutamia modernismiin viittaavia kokeiluja Tynni runoudessaan teki, mutta viimeistään kokoelmassa Pidä rastaan laulusta kiinni (1969) hän palasi takaisin oman laululliseen muotoonsa.

Haavio ja Tynni saivat toisensa virallisesti vuonna 1960, jolloin heistä tuli aviopari. Tätä oli edeltänyt Aalen pitkä ja repivä avioeroprosessi historioitsija Kauko Pirisestä. Seuraavat 13 vuotta olivat pariskunnan elämässä ilon ja onnen aikaa, jolle leimaa antava piirre oli yhdessä työskentely. Tumman reunuksen elämään toi Aalen pojan Matti Pirisen mielenterveyden järkkyminen ja itsemurha vuonna 1971. Kaksi vuotta myöhemmin Tynni joutui hautaamaan miehensä Martti Haavion menehdyttyä sydänkohtaukseen vuoden 1973 alussa. Martin kuoleman jälkeen Aale eli vielä 24 vuotta ja julkaisi muun muassa kolme runokokoelmaa, Martti Haavion 1920-luvun tuotantoa esittelevän teoksen Olen vielä kaukana. Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (1978). Hän myös jatkoi koko uran kestänyttä suomentamistyötään.


Aale Tynni. Hymyily, laulu, kyynel on erinomainen esimerkki hyvästä elämäkerrasta sekä muotonsa että kielensä puolesta. Riitta Seppälä, Aalen tytär, ja Mikko-Olavi Seppälä, Riitan poika, ovat onnistuneet luomaan teoksen, jossa yksityinen ja julkinen, elämä ja teokset muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Aratkin asiat on uskallettu ja haluttu nostaa esiin, mutta pääpaino on kuitenkin Aale Tynnin runoudessa ja kirjailijuuden muotoutumisessa. Aalen oma ääni on kuultavissa selkeänä hänen omaelämäkerrallisen aineistonsa kautta läpi teoksen.

Satu Koskimiehen arvostelu Hesarissa

Kirjanainen on kirjoittanut Tynnin kokoelmasta Ylitse vuoren lasisen.

12 kommenttia:

  1. Ihanaa ja kiinnostavaa, että olet jo ehtinyt lukea tämän! Minä olen lukenut kirjasta vajaa sata sivua, eikä kirjassa ole minusta mitään tirkistelynhaluun vetoavaa (tai sen enempää kuin Tikkasten kirjojen lukemisessakaan, tätä juuri pohdin itse). Sen sijaan kirja on hieno kulttuurielämän katsaus, saa minut innostumaan Aale Tynnistä, joka on jäänyt minullekin vähän vieraammaksi, ja piirtää lisäksi tarkkaa ajankuvaa. Juuri tällaiset, fiksut mutta sujuvat elämäkerrat ovat erinomaisia. Yritän saada oman kirjani luettua & blogattua pian!

    Kiitos perusteellisesta, huolellisesta kirjakatsauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koin ehkä vähän tirkistelynä sen, että minua oikeasti kiinnosti mitä Haavio-Tynni-suhteessa tapahtui Elsa Enäjärven kuoleman jälkeen. Samalla kuitenkin sain hienon näköalapaikan suomalaiseen kirjallisuudenhistoriaan sen yhden keskeisen toimijan kautta.

      Odotan Jenni postaustasi!

      Poista
  2. Tämän kirjan arvioita olen odottanut ja on hienoa kuulla, että teos on laadukas. Tynnin työ kääntäjänä oli käsittääkseni aika mittavaa. Kiitos arviosta ja linkityksestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seppälöiden vahva kirjoittamis- ja tutkimustausta näkyvät kirjassa laadukkuutena, joka ei aina ole itsestään selvää elämäkerroissa.

      Tynni tosiaan toimi oman kirjoittamisensa lisäksi koko ajan myös kääntäjänä ja hän käänsi useista eri kielistä.

      Ole hyvä, oli kiva kun netin uumenista löytyi postaus Tynnin runoista.

      Poista
  3. Kiitos Jaana, hyvät biografiat kannattaa aina lukea -- tämän tulen varmasti lukemaan vaikka Tynnin tuotantoa en vielä juurikaan tunne. Aikakausi & sen kulttuuripiirit kiinnostavat kuitenkin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen paljon biografioita, mutta aina ne eivät ole laadukkaita. Tämä kuitenkin oli erinomainen, olihan asialla vahvan kirjoittamis- ja tutkijataustan omaavat kirjoittajat, ja siksi sitä voi suositella kaikille asiasta kiinnostuneille.

      Poista
  4. Kun Aale Tynnin satavuotispäivä sattui osumaan juuri tähän lokakuuhun, hän oli pari viikkoa sitten ajankohtainen myös Yle Teema -kanavalla, joka uusi henkilökuvan Aale Tynni tarinain lähteillä vuodelta 1987. Niissä merkeissä päädyin lukemaan hänestä jotain jo viime sunnuntaina, ja tämän kirjoituksesi pohjalta vähän lisää, niin että tiedostan nyt myös postuumin Kuva kaivattuni -muistelman olemassaolon. (Kansallisbiografian Tynni-artikkeli on muuten ainakin tällä hetkellä veloituksettomasti kenen tahansa luettavissa: http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4839/)

    Tietyllä tavalla (tai ainakin tietyissä tilanteissa) ruumiin ja sielun kulttuuri ovat vähän eripariset. Siksi Aale Tynniin on ajattelussani liittynyt aina tahaton (ja samalla myös täysin aiheeton) koomisuus, joka luonnollisesti kumpuaa vuoden 1948 Lontoon olympiakultakiskaisusta.

    Varhaisessa kulttuuriheräämisessäni Tynnillä myös on oma vankka paikkansa muistoissani. Kun hänet nimitettiin akateemikoksi samassa tilaisuudessa näyttelijä Eeva-Kaarina Volasen kanssa, muistan lukeneeni hartaana tilaisuutta käsitelleen, kuvitetun aikakauslehtiartikkelin ja ajatelleeni, että tässä täytyy olla todella hienoja ihmisiä (vailla ironiaa luonnollisesti, enkä tarkoita muistella asiaa tänäänkään ironisesti).

    Käsittääkseni Tynni sairasti viimeiset vuotensa vakavasti. Elämäkerta saattaa antaa tähänkin valaistuksensa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjamessutohinoissani huomasin kyllä kommenttisi, mutta vastaaminen silloin jäi. Mutta parempi...

      Satuin myös sattumalta TV:n ääreen, kun tuo Tynni - henkilökuva tuli ja kovasti se kyllä vahvisti elämäkerran antamaa kuvaa Tynnistä hieman muodollisena ja etäisenä, jopa kylmänä ihmisenä.

      Tuo "Kuva kaivattuni voisi olla mielenkiintoinen". Itse löysin kirjaston poistohyllystä Tynnin Haaviota koskevan elämäkerran, mutta en ole sitä vielä lukenut. Tynni tosiaan jumaloi miestään ja teki tästä tämän kuoleman jälkeen lähes pyhimyksen.

      Tynnin olympiakullasta tulin ensi kertaa tietoiseksi Trivial Pursuit-kysymyksen kautta. Sitä ennen ei asiasta ollut mitään hajua, kuten ei ollut akateemikoksi nimittämisestäkään.

      Poista
  5. Minulla on tämä jo yöpöytähyllykön luettavien pinossa. Palaan varmaan tänne myöhemmin ja en nyt lukenut kuin pari ensimmäistä virkettäsi, joihin voin täysin yhtyä. Hän on minulle yksi vähiten läheisiä kotimaisista runoilijoista ellei lasketa mukaan runoa Kaarisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiinnolla odotan mielipidettäsi Leena. Minusta tämä oli mainio ja hyvin tehty elämäkerta ja avasi paljon Aale Tynnin ja samalla myös Martti Haavion maailmaa.

      Poista
  6. Kiinnostuin tästä kovasti tällä viikolla, kun K-blogin Jenni kertoi minulle kirjasta, ja varasinkin sen kirjastosta (jossa on muuten ihan hirmuinen varausjono tämän kirjan kohdalla - teoksen kannalta hienoa, mutta henkilökohtaisesti tuskastuttavaa :). Nyt tulin lukemaan arviosi, ja kiinnostukseni kasvoi vielä potenssiin monta. Palaan tänne sitten joskus! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varausjonosta päätellen kirja siis kiinnostaa ihmisiä. Hyvä niin. Toivottavasti kuitenkin pian saat kirjan ja päästään lukemaan sinun ajatuksesi siitä.

      Poista