perjantai 8. marraskuuta 2013

10 suosikkiani Finlandia-palkituista


Yhtä varmasti kuin aurinko joka aamu nousee, alkaa kirjallisuuden, erityisesti kotimaisen kirjallisuuden, ystävä olla näihin aikoihin täpinöissään tulevista Finlandia-palkintoehdokkaista. Ehdokkaat Tieto-Finlandian ja Finlandia Junior-palkinnon saajiksi on jo esitelty. Itse odotan Tieto-Finlandia ehdokkaita lähes yhtä innokkaasti kuin Finlandia-palkintoehdokkaita. Erityisesti olen kiinnostunut, onko joukossa hyviä historiateoksia. Tänä vuonna niitä löytyy peräti kolme: Ville Kivimäen Murtuneet mielet (WSOY), Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 (Siltala) ja Harri Kalhan Kokottien kultakausi.  Belle Époquen mediatähdet modernin naiseuden kuvastimina (SKS). Kaikki vaikuttavat erittäin mielenkiintoisilta, mutta ensimmäisenä tarttuisin ehkä Kivimäen kirjaan, joka perustuu hänen väitöskirjaansa ja tuo sodasta esiin sen aiemmin vaietun puolen.

Vuoden 2013 Finlandia-palkintoehdokkaat valitsee lautakunta, johon kuuluvat toimittaja Raisa Rauhanmaa (lautakunnan puheenjohtaja), suomentaja Juhani Lindholm ja toimittaja Nina Paavolainen. Palkinnon saajan valitsee teatterinjohtaja Asko Sarkola. Itse olen tänä vuonna lukenut melko vähän suomalaista kaunokirjallisuutta, mutta minulla on silti vahva ehdokas voittajaksi. Jollei Riikka Pelon loistava Jokapäiväinen elämämme ole edes ehdolla, on systeemissä jotain vikaa (tämä siis ihan subjektiivinen mielipide).

Tänä vuonna on Finladia-palkinnon 30-vuotisjuhlavuosi ja ajattelin sen kunniaksi listata 10 kaikkien aikojen suosikkiani. Kun sitten muistin virkistämiseksi tarkistin aiemmat palkitut wikipediasta, huomasin että en ollut lukenut kuin 10. No, onneksi edes sen verran, jotta saadaan lista aikaan. 

Tässä suosikkini käänteisessä järjestyksessä:

10. Hannu Väisänen: Toiset kengät. 2007
 9. Bo Carpelan:  Kesän varjot. 2005
 8. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie. 2002
 7. Pirkko Saisio: Punainen erokirja. 2003
 6. Rosa Liksom: Hytti nro 6. 2011
 5. Hannu Mäkelä: Mestari. 1995
 4. Helena Sinervo: Runoilijan talossa. 2004
 3. Ulla-Lena Lundberg: Jää. 2013
 2. Sofi Oksanen: Puhdistus. 2008
ja fanfaarien raikuessa paljastamme ykkösen:

 1. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (Där vi en gång gått) 2006.

Kuten aina, listan laatiminen ei ollut helppoa. Selkeitä valintoja olivat kaksi ensimmäistä, kuten myös kaksi viimeistä. Keskikastissa sen sijaan oli tiukkaa vääntöä ja jonain toisena päivänä järjestys olisi voinut olla toinen. Listani näyttää sikäli itselleni ominaiselta, että joukosta löytyy paljon (oma)elämäkerrallisia ja/tai historiaan liittyviä romaaneja. Ainoastaan Kari Hotakaisen kirja poikkeaa tästä joukosta.

27 kommenttia:

  1. Jotenkin en yllättynyt ykkösestäsi :) Minun pitäisi todellakin lukea kirja uudelleen, kun se ei ensimmäisellä kerralla tehnyt vaikutusta. Multa on mennyt varmaan jokin pointti ohi. Itse ehkä nostaisin lukemistani F-voittajista kärkeen Juoksuhaudantien, ainakin näin pikaisesti ajateltuna.
    Minäkin iloitsen siitä, että historiateokset ovat hyvin esillä Tieto-Finlandiassa. Keskisarja on mulla itseasiasas yöpöytälukemisenakin.
    Aivan ihastuttava kuva!
    Lumoavaa viikonloppua,Jaana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma, viikonloppu on jo paremmalla puolella, mutta vielä on edessä leppoisa sunnuntai.

      En usko, että sinulla on mennyt mitään ohi. Wi MKK kaikille uppoa, eikä mikään muukaan kirja. Minulle se ovain ntäydellinen kokonaisuus.

      Juoksuhaudantie oli hyvä, mutta maanisuudessaan vähän ahdistava.

      Mielenkiinnolla odotan huomioitasi Keskisarjan teoksesta, josta tänään oli hyvä arvostelu Hesarissa.

      Poista
  2. Minulla on tuo Westön kirja vieläkin lukematta. Voisin muutenkin elvyttää nukuksiin painuneen Finlandia-haasteeni, sillä monta listallasi mainittua teosta on vielä minulta lukematta. Aina on hyviä lukematta, mikä elämä.

    Tietokirjoista minua kiinnostaa kuulla lisää noista lukemistasi, en helpolla löytänyt arvioitasi niistä. Erityisesti "Kokotit" kiinnostaisivat minua.

    Pelo on ihan varmasti ehdolla, ei voi olla olematta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, ei muuta kuin F-haasteen kimppuun, listalta löytyy paljon hyviä kirjoja.

      En siis ole vielä lukenut noita Tieto F-ehdokkaita, mutta kiinnostavat kovasti.

      Pakko pitää Pelolle peukkuja!

      Poista
  3. Sama kuin Ammalla eli minullekin Missä kuljimme kerran jäi jotenkin toivomaani vaisummaksi elämykseksi, pitäisi ehkä lukea uudestaan siltä varalta että kyse oli vain epäotollisesta lukumielentilasta!

    Tietokirjoista minua kiinnostaisivat etenkin Kalhan kokotit, olen lukenut Kalhan aiempia kirjoja ja innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luru, kuten jo Ammalla sanoin, ei mikään kirja uppoa kaikille samalla tavalla. Ja hyvä niin!

      Mulle Kalha on ennenstään tuntematon, mutta tuo kokottien maailma kiinnostaisi kovasti.

      Poista
  4. Tajusin juuri, etten ole lukenut Finlandia-palkittuja niin paljoa, että voisin tehdä vastaavan listan. Joinakin vuosina olen innostunut kahlailemaan ehdokaslistaa läpi, mutta... Finlandia-palkinto on minulle aina hyvä muistutus siitä, että pitäisi lukea enemmän uudempaa kotimaista kirjallisuutta. Listaltasi olen lukenut 6 (Lundberg, Mäkelä, Sinervo ja Carpelan odottavat vuoroaan), ja voin allekirjoittaa, että kaikissa on ollut jotakin palkitsemisen arvoista. Itse en tosin rankkaisi Puhdistusta ihan noin korkealle, ja ensimmäiselle sijalle ylentäisin varmaankin Punaisen erokirjan. :)

    Tänä vuonna joudun jo pakostakin tutustumaan ainakin yhteen Finlandia-ehdokkaaseen, kun menen esittelemään jonkin ehdokkaista pääkirjasto Metsolle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noora, nippa nappa se minultakin onnistui, olen siis lukenut juuri nuo listaamani 10 teosta, en yhtään enempää.

      Minä kyllä pidin Puhdistusta täydellisenä kirjana, mutta ahdistavuutensa takia se sai taipua MKK:n edessä. Punainen erokirja on hyvä, mutta ei mitenkään täydellisellä tavalla.

      Kerrothan sitten blogissasi, minkä kirjan esittelit. Kiva kun on tuollaisia tilaisuuksia ja opiskelijat pääsevät osallistumaan niihin.

      Poista
    2. Itse asiassa, kun katsoin listaa uudelleen, olenkin lukenut 11 F-voittajaa. Unohdin Kristina Carlsonin Maan ääreen. Unohdus johtui ehkä siitä, että en kovin paljon kirjasta pitänyt. Olisi siis jännyt 10-kärjen ulkopuolelle.

      Poista
  5. Olen lukenut vain seitsemän F-palkittua kirjaa (Melleri, Rane, Sinisalo, Saisio, Westö, Oksanen ja Lundberg), ja palkituissa on todella monta sellaista kirjaa, jotka ovat lukulistalla.

    Ainakin nuo lukemani ovat kaikki olleet erittäin hyviä kirjoja, ja kyllä Finlandia on minusta eräänlainen laadun tae, vaikka palkintoa paljon kritisoidaankin. Mutta mitäpä taidepalkintoa ei kritisoitaisi. Itse tykkään palkinnoista, ja varsinkin ehdokkaiden julistaminen ja niillä spekulointi on aina kutkuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, osittain lukemammme menevät siis ristiin. Vanhemmista voittajista minua kiinnostaisivat ainakin Donnerin ja Joenpellon kirjat.

      Kyllä minustakin taidepalkinnot puolustavat paikkaansa, vaikka niillä omat ongelmansa onkin. Ne kuitenkin tuovat näkyvyyttä koko alalle, ei pelkästään yhdelle teokselle.

      Poista
  6. Komppaan muita, en minäkään ole toistaiseksi lukenut kuin seitsemän (ja puoli) F-palkittua: Juoksuhaudantien, Runoilijan talossa, Missä kuljimme kerran, Uunin, Nenäpäivän, Hytti nro 6:n ja Jään. Carpelanin Kesän varjot on työn alla, niin sanoakseni. :)

    Kauhean vaikeaa olisi laittaa järjestykseen noita luettuja. Minulle kolme parasta ovat ilman muuta olleet MKK, Uuni ja Jää (vaikka olen kyllä pitänyt paljon kaikista lukemistani, ja Kesän varjot tulee nousemaan korkealle ranking-listallani), mutta noita kolmea en kykene mitenkään päin enää laittamaan paremmusjärjestykseen, niin paljon olen kaikkia rakastanut.

    Voi että, ihana postaus ja upea (!) kuva. Nyt eletään jännittäviä aikoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkistuslaskennassa sai omaksi saldokseni 11, unohdin Carlsonin kirjan, joka ei minua oikein sytyttänyt.

      Nenäpäivä ja ehkä Uunikin (monien kehuvien kirjoitusten innoittamana) on lukemislistalla. Kunhan jostain löytyy sitä kuuluisaa aikaa.

      Kiitos kuvakehuista! Kuvauspaikka on se iänikuinen parvekkeeni, jolta aukeaa aina välillä upeita näkymiä.

      Poista
  7. Hieno lista! Kyllä Jää ja Puhdistus vievät minulla kärkisijat. Toiset kengät olisi varmaan kolmas. Oi. Nyt on pakko yrittää samanlaista listaa ruveta laatimaan. MKK jää kyllä kärjestä, vaikka historiallinen teos onkin. Pitääpä laskea, montako Finlandiaa olen lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoa Elina, ja postaustasi odotellen :)

      Poista
  8. Jäätä en ole vielä lukenut, mutta Hytti ja Uuni ovat jääneet eniten mieleen. Puhdistus tietty, mutta pakko yrittää puhdistaa mielestä pois. Oli liian järkyttävä, mutta järkyttävän hyvin kirjoitettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten jo Saralle kirjoitin, olen ottanut ennakkoluuloistani huolimatta Uunin lukulistalle. Olen kuullut siitä niin paljon kehuja.

      Minustakin Puhdistus oli hyvyydestään huolimatta (tai siitä johtuen) liian ahdistava, jotta se olisi noussut minulla ykköspaikalle.

      Poista
  9. Missä kuljimme kerran on hyvä, pidän Juoksuhaudantietä erittäin hyvänä, ja Puhdistusta. Eikä Hytti n:o 6 ole myöskään huono, muita en ole ehtinyt lukea.

    VastaaPoista
  10. Juoksuhaudantie ei aikoinaan juuri kolahtanut... Mutta kärkikolmikkoasi peukutan innolla minäkin. (Upea kuva muuten!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Booksy sekä kuvakehuista että peukutuksista!

      Poista
  11. Missä kulijmme kerran olisi minunkin listallani ehdottomasti ykkösenä. Juoksuhaudantie ei puolestaan jostain syystä sykähdyttänyt, Puhdistuskaan ei ollut niin vaikuttava kokemus kuin olin toivonut (Stalinin lehmät on yhä Oksaselta suosikkini). Pidin ravisuttelevasta Pentti Holapan Ystävän muotokuvastakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, minut Puhdistus kyllä vaikutti, mutta samalla myös järkytti. Stalinin lehmät on myös loistava kirja ja itse asiassa olisi hauskaa lukea se uudelleen ja katsoa miltä se tuntuu Puhdistuksen ja Kyyhkysten (josta myös pidin) jälkeen.

      Holapan kirja voisi myös olla mielenkiintoinen lukuelämys. Muistan varsin hyvin sen kohun, joka palkinnonjakamisesta syntyi.

      Poista
  12. Olen lukenut listaltasi vain kaksi kirjaa: Puhdistuksen ja Juoksuhaudantien. Puhdistuksesta pidin kovasti, mutta Juoksuhaudantielle en lämmennyt. Westön Missä kuljimme kerran löytyy omastakin hyllystä, mutta vielä lukemattomana. Se kyllä kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhdistus on loistava kirja kaikessa ahdistavuudessaan, eikä sitä suotta ole niin paljon kehuttu. Itse pidin Juoksuhaudantiestä, vaikka tietty maanisuus siinä ahdistikin. Idea oli kuitenkin loistava ja omaperäinen, harva sitä on asunnonostamisesta saanut aikaan niin suurta draamaan kuin Hotakainen.

      Poista
  13. Minun kolme ensimmäistäni olisivat olleet ihan samat! Jännä juttu. No, minäkään en ole lukenut kuin kymmenkunta voittajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska kuulla, että meillä on sama kärkikölmikko. Loistavia kirjoja kaikki tyynni.

      Poista