tiistai 5. marraskuuta 2013

Kati Tervo - Kesäpäiväkirja


Kati Tervo: Kesäpäiväkirja. WSOY. 2008. 195 s.


Kesäpäiväkirja osui silmiini kirjastossa ja päätin kiikuttaa sen kotiin synkeää syksyä raikastamaan. Oikeasti kyllä pidän syksystä, eikä kesää ole vielä ikävä, mutta oli silti kiva fiilistellä kirjan parissa ja seurata Tervojen, Katin, Jarin ja Kallen kesäelämää toukokuusta syyskuuhun vuonna 2007.

Kati Tervo kirjaa ylös perheensä arkisia tapahtumia milloin Katajanokan kodissa, milloin mökillä Teiskossa. Ehtiipä perhe piipahtaa myös Italiassa lomailemassa. Nykyisyyden rinnalle nousee menneisyys lapsuus- ja nuoruusmuistojen myötä ja ajoittain kaksi aikajanaa kulkee kerronnassa toistensa kanssa limittäin. Tämä ratkaisu avaa mukavasti kirjoittajansa taustoja ja kenties selittää jotakin siitä, millainen hän on nyt.

Tervo kertoo perheensä arjesta konstailemattomasti suorin sanoin ja selittelemättä. Lukija saa tietää yhtä hyvin ruokakaupparetkistä, kalastusreissuista kuin pariskunnan kahdenkeskisistä hetkistä, jolloin juodaan päiväkahvit ilman kahvia. Perheen elämä vaikuttaa kaikin puolin tavalliselta keskiluokkaiselta elämänmenolta iloineen ja suruineen, riemuineen ja riitoineen. Se on muotoutunut sellaiseksi kuin Kati on toivonut:

Minun suuret lapsuuden ja nuoruuden pelkoni ovat kutistuneet käsiteltävän kokoisiksi, kun olen elänyt tavallisiin arvoihin perustuvaa elämää.
Kumppani ja lapsi. Koti ja äidinkieli. Työ ja itsenäisyys(KPK s. 138)

Kati, joka Kallen syntymän jälkeen jäi pois kodin ulkopuolisesta työelämästä, on vastuussa perheen arjen pyörittämisestä. Hän huolehtii sekä pienemmästä että isommasta miehestään ja katsoo, että molemmilla on kaikki tarpeellinen sekä henkisellä että fyysisellä rintamalla. Omalla arkisella panoksellaan hän tasoittaa yhtä hyvin Kallen koulunkäyntiä kuin miehensä kirjoittamistyötä. Kun kirjailija vihaa kaikkea ja kaikkia luomisentuskassaan, Kati häipyy lapsen kanssa ja jättää miehen järjestelemään päätään. Teiskon kesässä on jo syntymässä Troikka, joka seuraavana vuonna pääsee markkinoille.

Itse pitkään kotona olleena vaistoan Kati Tervon kerronnassa jonkinlaista pientä alemmuudentunnetta, joka on tuttua myös itselleni. Sille kun ei voi mitään, että tässä nykyisessä yhteiskunnassa ihmisen arvo mitataan pitkälti sen mukaan mitä kukin työkseen tekee. Ei sen mukaan millainen on. Kirjoittaminen on varmasti Tervolle yksi tärkeä väylä päästä tekemään jotain omaa. Kyynikot (joihin lasken myös itseni) voivat tässä vaiheessa huudahtaa, että ilman miehensä mainetta ja asemaa Kati Tervo ei olisi koskaan saanut kirjaansa julki. Sama ei siis onnistuisi Maija Meikäläiseltä. Nämä reunahuomiot eivät kuitenkaan poista sitä, että kirjoittaminen ylipäätään voi Tervolle olla tärkeä ja merkittävä oman elämän alue, jossa hän voi toteuttaa omia unelmiaan. Oli työelämässä tai ei, jokaisella pitää olla ”oma huoneensa”, jossa tekee sitä, joka parhaimmalta tuntuu.

Yksi asia on kuitenkin varma: iltapäivälehdille tällaiset kirjat ovat herkkua. Jos kirjoista vain löytyy pienikin viite yhtälöön seksi + viina + julkisuuden henkilö, niin jo revitellään kirkuvia lööppejä. Ja perässä tulevat keskustelupalstojen hyeenat, jotka hyvin harvoin ovat lukeneet itse kirjaa, mutta ottavat oikeudekseen kommentoida ja tuoda esiin omat hyveelliset näkemyksensä. Tämä ilmiö tapahtui Kati Tervon kirjan kohdalla ja viimeksi samanlaiseen myllyyn joutui Panu Rajala kirjansa Lavatähti ja kirjamies johdosta. Jos esimerkiksi Tervon kirjaa lähtee pelkästään tämän yhtälön perusteella lukemaan, joutuu varmasti pettymään. Kati Tervo ei peittele, mutta ei myöskään mässäile vaan hän kertoo luonnollisesti pitkän parisuhteen kuumimmista ja kylmemmistä hetkistä ja siitä, miten mies välillä luukuttaa nuoruuden suosikeitaan aamuyöstä baarista kotiin könyttyään. Tuskin lienee ainoa sankari lajissaan.


Kielellisesti Kesäpäiväkirja ei nouse kovin korkeisiin sfääreihin. Luultavasti lakoninen ja vähän yksitotinenkin tyyli on suunniteltua, mutta mielestäni vähän mehevämmällä kielellä kirjasta oli saanut enemmän sävyjä irti. Viihdyin kuitenkin kirjan parissa, sillä pidän arjesta, enkä kaipaa kirjallisuuteenkaan suurta bling-blingiä.

Kirja on luettu vastikään myös Ilselässä.

9 kommenttia:

  1. Luin tämän muutama vuosi sitten ja tykkäsin samoista syistä kuin sinäkin. Muistan myös, että Kati Tervon ratkaisu jäädä ns. kotirouvaksi tuntui tässä ajassa aika radikaalilta. Varmasti se on herättänyt tuttavapiirissä arvostelua, ehkä kateuttakin ns. helposta elämästä. Ihailen kyllä rouva Tervon omistautumista ja kärsivällisyyttä – sekä huurmorintajua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kotirouvana olo on tosiaan melko tunteita herättävä juttu ja usein myös sivulliset katsovat omaavan oikeuden kommentoida asiaa omien näkökantojensa mukaan.

      Minustakin Kati Tervolla on hyvä huumorintaju, ehkä se herra Tervon rinnalla on tarpeellinen ominaisuus :)

      Poista
  2. Niin, tuo kateellisten ja/tai pahantahtoisten ihmisten toisen siivellä -puhe on aika ajattelematonta. Minä taas luulen, että näissä tapauksissa, joissa molemmat puolisot kirjoittavat, juuri kirjallisuus on se tekijä, joka on vetänyt pariskunnan yhteen. Sitä ensin kirjoittanutta aletaan sitten pitää oikeana kirjailijana. Tämän sai aikanaan kokea mm. Märta Tikkanen. Mies saa monesti tilaa kirjoittaa, nainen hoitaa ensin lapset vähän isommaksi ja raivaa sitten jonkin pöydän kulman omaksi kirjoitusalustakseen.

    Kati Tervo kärsi pitkään lapsettomuudesta. Kalle-poika oli sellainen ihme, että Katin oli varmaan helppo 44-vuotiaana jäädä kotiin, työelämääkin oli jo tullut nähdyksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, vaikea sanoa näin ulkoapäin, miksi Tervot yhdessä ovat, mutta varmasti kirjallisuus on tärkeä osa heidän suhdettaan.

      Märta Tikkasen tarina on itselleni tuttu, ja mielestäni Kati Tervo kyllä saa tehdä vielä paljon työtä ennen kuin hän pääsee kirjallisesti Märta Tikkasen tasolle. Nostan kuitenkin Kati Tervolle hattua, että hän on uskaltanut lähteä kirjoittamaan miehensä varjosta.

      Jotenkin ymmärrsin myös, että Kalle on ollut monin tavoin "kovan työn takana" ja siksikin kotiin jääminen on tuntunut hyvältä ratkaisulta.

      Poista
    2. Olen samaa mieltä Märta Tikkasen ja Kati Tervon paikasta kirjallisuudessa. Tervo on enemmänkin kolumnisti ja pakinoija ja Tikkanen on suuri, kansainvälisesti menestynyt ja yhä ajankohtainen kirjailija. Otin Tikkasen vain esimerkiksi siinä, että mies on kirjoittanut ensin. Onkohan esimerkkejä niin päin, että nainen on The Kirjailija ja mies alkaa nousta siinä ohessa. Heti ei tule mieleen yhtään tapausta.

      Poista
    3. Eipä tule mieleen minullekaan tapausta, jossa nainen olisi "suurempi kirjailija" kuin mies. Tasaveroisia pareja (tosin tämäkin lienee melko subjektiivinen kysymys) löytyy monia, kuten esimerkiksi Lander ja Raittila, Haavio ja Tynni, Vartio ja Haavikko.

      Poista
  3. Vielä piti sanoa Kati Tervon tyylistä - tätä kirjaa en ole vielä lukenut, vain joitain kolumneja - että niiden koleudesta ja totisista vitseistä tulee jotenkin mieleen Tellervo Koiviston tyyli, niin puheessa kuin kirjoituksissa.

    VastaaPoista
  4. Pidän tästä kirjasta, sen totisen huumorintajun vuoksi - ja myös siksi, ettei Kati Tervo pyydellyt anteeksi sitä, että jäi kotiin "hoitamaan" miestään ja lastaan. Vaatii kovaa itsetuntoa olla "kirjailijan puoliso", ja vielä kirjoittaa oma kirja, kun vertailua ja kaikenlaista irvailua ei voi välttää. Kivoja havaintoja ja ajatuksia, ei maailmankirjallisuutta eikä finlandialistoja, mutta sellainen, josta tulee hyvälle tuulelle ja kesämielelle. Luen tätä kesäisi mökillä. Viisas nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toki Tervo pyydellyt anteeksi ratkaisuaan, mutta jonkinlainen selittämisen tarve hänellä kuitenkin oli, joka näkyi myös kirjassa. Ja itse samassa tilanteessa olevana ymmärrän sen. Vaikka olisi omasta halustaan kotona, ja jopa viihtyisi siellä, niin ympäristö ei aina sitä ymmärrä ja siksi on hyvä pitää "kootut selitykset" aina valmiina takataskussa.

      Minäkin tulin tästä hyvälle tuulelle. Oli mukava palata kesään kirjan myötä.

      Poista