tiistai 12. marraskuuta 2013

Mäkelä, Pesonen ja Pushkin


Eilen pääsin taas pitkästä aikaa osallistumaan keskustelusarjaan 12 tuolia: dialogeja venäläisestä kirjallisuudesta. Professori Pekka Pesosen vieraaksi oli saapunut kirjailija Hannu Mäkelä kertomaan uusimmasta teoksestaan Pushkinin enkeli. En ole Mäkelän kirjaa vielä lukenut, sillä olen säästellyt sitä joulukirjaksi. Eilinen tilaisuus oli kuitenkin niin inspiroiva, että katsotaan maltanko. Hannu Mäkelän esiintyminen on luontevaa, innostavaa ja lämmintä. Hänessä on charmia, joka on aina purrut minuun.

Aleksandr Pushkin (1799-1837) sai monien muiden merkittävien aatelispoikien tapaan klassisen ranskalaisen sivistyksen Tsarskoje Selon keisarillisessa lyseossa. Hänen kirjallinen lahjakkuutensa oli jo tällöin tunnettua ja häntä pidettiin nuorena nerona. Aatelisveren lisäksi hänessä virtasi pisara afrikkalaisverta, josta Pushkin oli erityisen ylpeä. Hänen isoisoisänsä oli Pietari Suuren afrikkalainen paashipoika Ossip Abramovits Gannibal. Venäjän kielen kannalta Pushkinin tärkein opettaja oli hänen njanjansa, jonka kertomat venäläiset kansansadut ja tarinat antoivat tulevalle runoilijalle sekä aiheita, että ennen kaikkea kielen.

Pushkin on ehdottomasti tärkein venäläiskirjailija, jos kysytään venäläisiltä itseltään."Hän on kaikkemme" kuuluu tunnettu sanonta. Jo päiväkoti-ikäiset tutustutetaan Pushkiniin ja hänen runoihinsa. Se, että Venäjän ulkopuolella Pushkinin merkitys ei ole samaa luokkaa kuin monien muiden venäläisten klassikoiden, johtuu siitä, että Pushkinin tuotanto, ja nimen omaan hänen runoutensa on vaikeaa kääntää, niin että se säilyttää oman erikoisluonteensa. Tämä koskee Mäkelän mukaan runouden kääntämistä ylipäätään ja hän on sitä mieltä, että jokainen käännös on uusi runo. Eilen saimme kuitenkin nauttia Mäkelän runokäännöksistä hänen itsensä lukemina useamman runon verran. Kun yleisöstä ehdotettiin, että Mäkelä kävisi yhden Pushkinin tunnetuimman runoelman, Vaskiratsastajan, kimppuun ja tekisi siitä uuden käännöksen, Mäkelä kuitenkin kieltäytyi kunniasta ja sanoi, että "takki on tyhjä".

Edelliset kolme vuotta hän oli tiiviisti viettänyt Pushkinin parissa. Lukien Pushkin-kirjallisuutta, jota hänen mukaansa ilmestyi Venäjällä kuin sieniä sateella, ja kiertäen Pushkinille tärkeitä paikkoja. Erityisesti hän suositteli käymistä Pietarissa sijatsevassa Pushkinin kotimuseossa, joka sijaitsee osoitteessa Moika 12. Yhdyn Mäkelän suosituksiin, kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Pushkinin enkeli on elämäkertaromaani, joka sekoittaa faktaa ja fiktiota. Mäkelän mukaan hän haluaa pitää kiinni tunnetuista elämäkerrallisista faktoista eikä halua sekoittaa mukaan mitään ylimääräistä. Fiktiota puolestaan on Pushkinin pään sisälle sukeltaminen ja ajtusten ja tunteiden esiin kirjoittaminen. Samaa tekniikkaa hän on aiemmin käyttänyt ainakin Eino Leinosta kertovassa Mestarissa ja Aleksis Kiven elämää valottavassa Kivessä. Yhteistä näille kolmelle kirjalle on myös se, että ne sijoittuvat kohteensa viimeisiin hetkiin ennen kuolemaa. Kuoleman kolkutellessa kantapäille on viimeinen hetki katsoa elämää taaksepäin, sitä mitä ennen on ollut.

Pushkinin enkelissä runoilija valmistautuu kaksintaisteluun, joka koituu hänen kohtalokseen. Kaksintaistelu vastustajana on hänen vaimonsa, koko hovin ihaileman kaunottaren, Natalja Nikolajevnan rakastaja D'Anthes. Kirjan kaikkitietävänä kertojana ja Pushkinin rinnallakulkijana toimii enkeli, jonka kanssa runoilija käy vuoropuhelua. Mäkelän mukaan Pushkin haki kaksintaistelulla tietoisesti kuolemaa. Hän oli umpikujassa monessa suhteessa. Häntä uhkasi sekä taloudellinen vararikko että julkinen häpeä aisankannattajan roolissaan. Epäilyjä oli myös siitä, että kenties hän oli ammentanut itsensä ammatillisesti ja taiteellisesti loppuun. Uutta ja merkittävää kirjallisuutta oli yhä vaikeampi ja vaikeampi saada syntymään.

Koska Pushkin on niin tärkeä kirjailija venäläisille ja venäläiselle kulttuurille, ovat vallanpitäjät toisensa jälkeen pyrkineet omimaan runoilijan ja nostamaan hänen runoudestaan esiin asioita, jotka tukevat kulloisenkin vallanpitäjän pyrkimyksiä. Neuvostoaikana korostettiin Pushkinin yhteiskunnallisuutta ja hänen yhteyksiään dekabristikapinallisiin. Nykyään ortodoksinen kirkko tekee hänestä omaa sankariaan ja uskonnollista runoilijaa. Jo omana aikanaan Pushkin oli merkittävä ja rakastettu runoilija ja hän tiesi tämän myös itse. Tämä tulee esiin hänen runossaan, joka Mäkelän käännöksenä alkaa "Sanoista tein itselleni patsaan...". Tämä patsas on edelleen tukevasti jalustalle ja sitä on vaikea saada horjumaan.

14 kommenttia:

  1. Pushkiniin pitäisi siis tutustua, luen seuraavaksi venäläisistä Tsehovia, joten sitten voisi lukea jotain Pushkinilta :)

    VastaaPoista
  2. Hieno bloggaus, joka lisäsi kiinnostustani sekä Pushkiniin että Mäkelän uutukaiseen. Kapteenin tytär polttelisi hyllyssä...

    Itsekin olen törmännyt varoitukseen, että Pushkin kääntyy huonosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos noora. Olen Kapteenin tyttären lukenut joskus vuosia sitten, mutta en muista siitä juuri mitään. Löytyy myös meidän hyllystä, joten sen voisi vaikka lukea uudelleen muistin virkistämiseksi.

      Poista
  3. Kiitos raportista, olisin halunnut tulla itsekin paikalle mutta flunssailin kotona. Tällä kertaa kaikki halukkaat taisivat mahtua saliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan flunssa!

      Porthanian ykkössali oli tarpeeksi tilava, jäi vielä vapaitakin paikkoja.

      Poista
  4. Kiitos luennon reflektoinnista! Olin itsekin paikalla ja pidin kovasti Mäkelän puhunnasta ja runonlausunnasta. Kerrassaan hieno luentosarja tämä 12 tuolia! Toistaiseksi vaikuttunein olen ollut Riikka Pelon ja Pesosen esityksestä, joka kertoi Marina Tsvetaevasta ja ennen kaikkea Pelon upeasta romaanista,Jokapäiväinen elämämme, joka todellakin on Finladia-palkinnon arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Olen samaa mieltä, että on erinomaisen hieno dialogisarja.

      Minua harmittaa, etten päässyt kuuntelemaan Peloa (onneksi hän esiintyy ainakin Prosakissa joulukuun alussa, toivottavasti sinne pääsen), sillä vaikutuin myös läpikotaisin Pelon kirjasta ja olin erittäin tyytyväinen, että se sai F-ehdokkuuden.

      Poista
  5. Minäkin kiitän raportista, luin tämän suurella mielenkiinnolla. Odotan kovasti ehtiväni Pushkinin enkelin pariin. Kävin tosiaan kuuntelemassa Mäkelää kirjamessuilla ja ihailen miestä hurjasti, vaikken ole vielä ensimmäistäkään romaania lukenut. Tämä uutukainen saa luvan avata Mäkelä-lukuputken meikäläisen elämässä. :)

    Venäjälle sijoittuva ja jopa venäläinen kaunokirjallisuus on muutenkin alkanut hetki hetkeltä kiinnostaa minua enemmän ja enemmän. Vierastin sitä vuosikaudet (tietokirjallisuudessa en kuitenkaan), mutta sitten tulivat muun muassa John Boynen Tarkoin vartioitu talo ja Rosa Liksomin Hytti nro 6, sekä Anna Karenina (joka minulla on aina vaan kesken - pitäisikin tempaista se loppuun!), ja aloin olla myyty. Finlandia-ehdokkaistakin Koskisen ja Pelon kirjat kiinnostavat jo ihan Venäjälle sijoittuvien tarinoidensa vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Saraseni!

      Mäkelä on ihana, kuten taisin jo sinunkin blogissasi käydä hehkuttamassa ja suosittelen lämmöllä hänen kirjojaan.

      Ihanaa, että olet alkanut lämmetä venäläiseen ja Venäjälle sijoittuvaan kaunokirjallisuuteen. Niistä löytyy helmiä.

      Poista
  6. Hieno, innostava raportti, Jaana! Mäkelältä olen lukenut vain Herra Huut, joten olisi varmaan aika lukea muutakin. Venäläisyys todella kiinnostaa ja nyt tuli tietoa Pushkinista. Bulgagovin Saatana saapuu Moskovaan on juuri kesken, Projekti 12 etenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Multa on taas Huut lukematta (!)
      Hienona, että projekti etenee :)
      Kiinnostavaa kuulla, mitä mieltä olet Bulgakovista.

      Poista
  7. Kiitos tavattoman kiehtovasta briiffistä, kaima;) Näin joulun alla alkaa aina heräilemään myös ne halut hiipiä kirjakauppoihin, nuuhkimaan ja hypistelemään joulunalun uusimpia... one day, one day;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä kaima, kiva kun kiinnosti.

      Minä olen jo käynyt kirjakaupoissa noissa merkeissä ja miettinyt kirjalahjoja läheisille (ja vähän itsellenikin). Hauskaa puuhaa.

      Poista