maanantai 11. marraskuuta 2013

Matti Rinne - Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia




Matti Rinne: Yksitoista Tapiovaaraa. Tuoleja, tauluja, elokuvia. Teos 2008. 279 s.

Matti Rinne marssittaa kirjassaan esiin Kaarlo Juho Vihtori Tapiovaaran ja hänen vaimonsa Aino Aleksandran ja heidän lapsikaartinsa: kahdeksan poikaa ja kolme tytärtä. Hänen kunnianhimoisena tavoitteenaan on luoda henkilökuva jokaisesta perheenjäsenestä, mutta keskeisen sijan kirjassa nappaavat kuitenkin sisarussarjan tunnetuimmat nimet: kuvataitelija Tapio eli Tapsa (1908-1982), elokuvaohjaaja Nyyrikki eli Nyrki (1911-1940) ja muotoilija Ilmari eli Imma (1914-1999). Rinne kertoo kirjoitusprosessinsa aikana samaistuneensa niin täysin Tapiovaaroihin, että halusi käyttää heistä kaikista perheen keskuudessa vakiintuneita lempinimiä. Lukijalle oivana opastuksena Tapiovaaran perheeseen toimii kirjan kansilehdellä oleva sukupuu, josta näkee yhdellä silmäyksellä syntymä- ja kuolinvuodet, puolisot ja lapset sekä ammatit.

Kirjansa alussa Rinne luo katsauksen sisarusten vanhempiin ja isovanhempiin. Sisarusten isä Kaarlo oli metsänhoitaja ja innokas fennomaani, joka suomeni Karlsson nimensä metsänhoitajalle sopivasti Tapiovaaraksi vuoden 1906 suuressa nimenmuutoskampanjassa. Ainokin pääsi nuoruudessaan kosketuksiin aikansa fennomaanisten ihanteiden kanssa ja sai seurustella muun muassa Swanin perheen kanssa. Naimisiin mentyään Kaarlo ja Aino asettautuivat kasvattamaan lapsikaartiaan Hämeenlinnaan, jossa Kaarlo toimi metsänhoidontarkastajana. Aino kuoli vuonna 1929, jolloin nuorin lapsi Panu oli vasta 5-vuotias. Tällöin tyttäristä vanhin Tuulikki joutui ottamaan vastuulleen perheen arjen sujumisen.

Perheen aatteellisesta perinnöstä poiketen lähestyivät erityisesti Tapio ja Nyrki opiskeluaikanaan Helsingissä vasemmistolaisia piirejä. Heistä tuli osa aktiivista 1930-luvulla nousevaa vasemmistoälymystöä. Tapsa löysi oman alansa kuvituksen piiristä ja hänestä tuli 1936 perustetun kirjailijaryhmä Kiilan ainoa ei-kirjailijajäsen. Nyrki toimi ennen elokuvauraansa Työväen näyttämön johtajana ja ohjaajana. Yhtenä elokuvauralle sysäävänä tekijänä oli toiminta elokuvakerho Projektiossa. Ennen talvisodan aikana tapahtunutta kuolemaansa Nyrki ehti ohjata neljä elokuvaa, joista tunnetuimmat lienevät yhdessä Juhani Ahon poikien kanssa filmattu Juha  ja F.E.Sillanpään romaanista filmatisoitu Miehen tie. Nyrkin lisäksi sotarintamalle perheen pojista jäi myös sisarussarjan kuopus Panu, joka kuoli kesän 1944 suurtaistelujen ryskeessä.

Kansainvälisesti tunnetuin perheen lapsista lienee Imma, jonka huonekalut, muun muassa Mademoiselle- ja Domus-tuolit, ovat levinneet ympäri maailmaa ja ovat nykyään moderneja klassikoita, joista yleensä saa maksaa maltaita. Alunperin idea oli kuitenkin tarjota kauneutta ja laatua arkeen kohtuullisin hinnoin.

Rinteen kirja tarjoaa kevyen läpileikkauksen Tapiovaaran sisarussarjaan ja heidän elämänsä ulkonaisiin puoliin ja keskinäisiin suhteisiin. Kovin syvään sisäisen ajattelu- ja tunnemaailmaan kuten myös taiteellisten töiden erittelyyn on mahdotonta päästä päähenkilöiden lukuisuuden ja kirjan siihen nähden suhteellisen suppeuden vuoksi. Kirja kuitenkin näyttää sen, miten perheen kulttuurinen ja aatteellinen perinne, sen ilmapiiri ja taiteellinen lahjakkuus usein kanavoituu ulos monella eri tavalla ja useamman perheen jäsenen kautta. Tapiovaarojen rinnalle tässä suhteessä voidaan nostaa esimerkiksi Järnefeltit, jonka piiristä nousi usean eri taiteenlajin edustajia, kuten myös Tapperin perheestä. Rinteen kirja toimii myös oivana ensiteoksena Tapiovaaroista kiinnostuneille. Tekstin lisäksi tätä tukee runsas kuvitus.

Pakko nostaa lopuksi esiin yksi hauska yksityiskohta. Tapsalla oli lyhyt rakkaussuhde Tove Janssonin kanssa 1940-luvun alussa. Rakkauden hiipuessa ystävyys jäi ja Tovesta tuli Tapsan tyttären kummi. Tapsan veljen osmon, Mossen, lomatodistukseen rintamalta Tove piirsi yhdet varhaisimmat muuminsa ja muutenkin iloitteli siinä kuvin ja tekstein armeijan jäykkyyden kustannuksella. Lomatodistuksen alalaitaan hän tosin lisäsi hellyyttävän anteeksipyynnön: Oh, anteeksi, förlåt, pardon, excuse me, please, ylisotatuomari varsåsnäll. Tove.

5 kommenttia:

  1. En ollut koskaan aiemmin kuullut Tapio Tapiovaarasta (tai en ainakaan enää muistanut koko miestä), mutta luen juuri Tove Janssonista kertovaa kirjaa, jossa kerrottiin heidän suhteestaan. Kun näin tämän postauksesi, tuntui kuin lukemamme kirjat olisivat keskustelleet keskenään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska sattuma, Maija!

      Luetko uutta Tove-elämäkertaa? Hiplasin sitä Kirjamessuilla, mutta jätin ostamatta, koska hyllystä löytyy jo ihan pätevä Boel Westinin biografia Tovesta. Tuo uusi oli kyllä älyttömän ihana ja kaunis kirja ulkoasultaan.

      Poista
    2. Juuri sitä uutta luen. Tämä on tosiaan valtavan kaunis ja kuvien runsaus on iso plussa. Väkisinkinhän tässä puhutaan paljon Toven taiteesta ja on valtavan kätevää, ettei kaikkia käsiteltyjä teoksia tarvitse googlata.

      Poista
  2. Elokuvapiireissä Nyrki Tapiovaaran Juhan ohella Varastettua kuolemaa nostetaan eniten esille (ja pidetään jopa liian lyhyen uran parhaimpana työnä). Varsinkin kyseisen elokuvan suhteellisen legendaarinen ja erittäin onnistunut takaa-ajokohtaus tuntuu pomppaavan melkein joka paikassa esiin, kun puhutaan suomalaisen elokuvan varhaisvuosista.

    Jos en ihan väärin muista, niin Miehen tie taisi jäädä Tapiovaaralta kesken ja sen ohjasi loppuun joku muu elokuvan tekijäjoukosta, ja ei ilmeisesti aivan niin onnistuneesti, mikä elokuvan arvoa hieman laskee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole kummoinenkaan elokuvatuntija, joten sinun arviosi pitävät varmasti paikkansa. Sen lisäksi kirjan lukemisen ja blogitekstin kirjoittamisen välillä oli sen verran aikaa, että detaljit unohtuivat. Voi olla, että Rinnekin nostaa Varastetun kuoleman Miehen tie yläpuolelle arvostuksessa.

      Olet myös aivan oikeassa tuossa, että Miehen tie jäi Nyrkiltä kesken (tarkistin kirjasta). Loppuun sen ohjasi Hugo Hytönen, joka, jos oikein ymmärrsin, esiintyi itse elokuvassa.

      Poista