tiistai 19. marraskuuta 2013

Ulla-Lena Lundberg - Kökarin Anna


Ulla-Lena Lundberg: Kökarin Anna ( Ingens Anna, suom. Kaija Kauppi) Gummerus 1985. 314 s.

Luin keväällä Lundbergin varhaisempaan tuotantoon kuuluneen Kuninkaan Annan ja ihastuin kovin. Kesti kuitenkin näin kauan ennen kuin hankin käsiini sen jatko-osan, nyt luvussa olleen Kökarin Annan. Ensimmäisen osan herättämät ennakko-odotukset eivät aivan toteutuneet jatko-osassa. Siinä missä Kuninkaan Anna oli kaikennielevän intohimon ja rakkauden ilotulitusta oli Kökarin Anna puolestaan kuin laveaa kertomusta aikaisemmin eläneen sukulaistädin elämästä.  Lundberg kuitenkin kirjoittaa niin hyvin, että aika sukulaistädin matkassa vierähti ihan mukavasti. Sitä paitsi täti on ihan mielenkiintoinen ja viisas nainen, joka ei suostu sopeutumaan niihin muotteihin, joihin yhteiskunta ja kanssaihmiset yrittävät häntä laittaa. Hänessä on hiljaista voimaa, joka kantaa läpi hänen elämänsä.

Kirjan mittaan Anna opiskelee opettajaksi, saa työpaikan ensin Paraisilta, sittemmin Lapinjärveltä Uudeltamaalta. Kesät hän viettää rakkaassa Kökarissa. Vuodet ja vuosikymmenet vierivät ja Anna huomaa tulleensa vanhaksi. Mielessään Anna kantaa koko ajan entistä rakastettuaan Staffania. Olisiko Annan elämä ollut erilaista, jos hän olisi pysytynyt irrottautumaan Staffanin lumovoimasta? Olisiko hän voinut rakastua uudelleen, perustaa perheen, saada lapsia? Kuka tietää!

Kun hän ajatteli Staffania, häntä itketti; kun hän nyt puhui Staffanista, hän oli iloinen, aivan kuin Staffan olisi ollut huoneessa kolmatena ja hänet olisi voinut valloittaa uudestaan iloisella äänellä ja hymyilevillä kasvoilla. Hän kertoi niin hyvin kuin osasi, tahtoi olla niin oikeudenmukainen kuin Staffan todellakin olisi istunut samassa huoneessa, hymyili vielä silloinkin kun hän kertoi omista puutteistaan: nuoruudestaan ja kokemattomuudestaan, siitä että hän oli kadottanut hyväntuulisuutensa. (KA s. 133)

Kirjassa on hyvin vahvana etnologinen näkökulma, joka varmasti johtuu Lundbergin omasta koulutuksesta. Kirjaa voi pitää eräänlaisena tutkielmana vuosisadan alussa Ahvenanmaan saaristossa syntyneen naisen elinehdoista, kulttuurisesta taustasta, ajattelutavoista ja sosiaalisesta noususta. Samalla luodaan katsaus ahvenanmaalaiseen identiteettiin, jossa tyypillistä on tietty irrallisuus Manner-Suomesta ja oman erityislaadun korostaminen. Lundberg jopa marssittaa kirjassaan nuoren innokkaan etnologin haastattelemaan vanhaa, kotisaarelleen palannutta Annaa. Täsä kohtauksessa näen tosin pienen ironisen pilkkeen, sillä Anna ei suostu siihen muottiin, johon tieteelleen omistautunut etnologi yrittää häntä ja hänen kulttuuriaan laittaa. Kun etnologi esittää, että Annan kotimökki olisi pidettävä sellaisena kuin se on ollut, niin Anna kysyy tiukasti: "Suostuisitko sinä elämään samalla tavalla kuin isänisäsi?"

Pienestä puuduttavuudesta huolimatta uskallan kuitenkin suositella Kökarin Annaa Lundberg-faneille, sillä Lundbergin kieli ja Annan persoona pitävät kirjaa kasassa.

9 kommenttia:

  1. Nämä Lundbergin kirjat houkuttelevat niin kovasti. Saat ne kuulostamaan mielenkiintoisilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lundbergiä kyllä kannattaa lukea, näitä vanhempiakin.

      Poista
  2. Kuninkaan Anna ja Kökarin Anna kiinnostavat kovasti. Pidin paljon Jäästä, ja Marsipaanisotilaskin oli hyvä, joskin paikoin puudattava. Lundbergin tavassa kertoa on jotain rauhoittavaa ja hänen teostensa etnografisuus viehättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi Anna-kirjaa ovat kovin erilaisia, mutta ihan luettavia molemmat. Kökarin Annassa on vähän samaa puuduttavuutta kuin Marsipaanisotilaassa.
      Tuo "rauhoittava" on hyvä termi kuvaamaan Lundbergin kirjoja, sillä niillä on oma rauhallinen, asioita hitaasti tarkasteleva luonteensa joka saa lukijankin rauhoittumaan.

      Poista
  3. Nyt kyllä yllätit ja sait minut kiinni huonosta läksyjen lukemisesta: en todellakaan tiennyt, että Lundberg on taustaltaan etnologi! Hänen jo valmiiksi korkealla olevat pisteensä nousivat juuri roimasti! :) Olen pari päivää sitten lukenut Jään, ja joskus vuosia sitten Marsipaanisotilaan. Kirjoitan Jäästä piakkoin...

    Miten Kökarin Anna suhteutuu mielestäsi Myrskyluodon Maijaan? Siinähän on myös kuvattu tosi paljon saariston kansanperinteitä, asumista, arkisia toimia ja työtapoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi-Maria, nyt sait minut kiinni huonosta muistamisesta. Lundberg ei tarkalleen ottaen ole etnologi vaan kulttuuriantropologi. Ainakin tämän jutun mukaan: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/finlandia-voittaja-ulla-lena-lundberg-lopulta-jokainen-kirjani-henkilo-on-mina-itse
      Tätä suhdetta Myrskyluotoon minulta kysyttiin Kuninkaan Annan kohdallakin, mutta en osannut vastata, koska en ole lukenut Myrskyluoto-kirjoja. Pitäisi ottaa ne ohjelmaan.

      Poista
    2. Vielä sen verran, että en oikein kunnolla hahmota, millä tavalla kulttuuriantropologia/etnologia/etnografia suhtautuvat toisiinsa. Voisit ehkä antaa lyhyen selvityksen asiasta :)

      Poista
    3. Schildtsin sivuilta sen etnologian bongasin. (http://www.sets.fi/Author.php?id=199) Etnografia on menetelmä ja lähestymistapa, antropologia ja etnologia tieteenaloja. Lähellä toisiaan, molemmissa etnografisia menetelmiä, eikä ero ole todellakaan aina selkeä. Aiemmin etnologit/kansatieteilijät toimivat enempi kotimaan kansanperinteen parissa ja antrot ulkomailla, mutta ei se enää mene ihan niin. Älä kysy tarkemmin, rajat on niin häilyviä - kun sitten vielä folkloristiikassa tullaan välillä tosi lähelle. :)

      Usko pois, oppiaineen identiteetistä on meilläkin käyty monenmonituisia keskusteluja: mitä se etnologia oikeastaan on? Ja yhtä oikeaa vastausta ei ole. Kulttuurin tutkimusta. Etnografia. Ymmärtävä ote.

      Poista
    4. Ehkä voisi sanoa, että kulttuurintutkimuksessa (ainakin kultuuriantropologiassa, kenttätöihin pohjautuvassa folkloristiikassa ja mikrohistoriassa) on jossain määrin etnografinen ote? Lundebergin kirjoissa se ote ainakin näkyy.

      Poista