tiistai 3. joulukuuta 2013

Paula Havaste - Kaksi rakkautta


Paula Havaste: Kaksi rakkautta. Gummerus 2012. 355 s.

Anna heitti lehtipallon pesään, märät lehdet sihahtivat, ja saunaan levisi karvas haju. Viimeisissä puissa lepatti keltaisia liekkejä, sinisiä liekkejä, oranssia hiilloksen hehkun alla. Anna istui alimmalla lauteelle, tuijotti tulta ja antoi käsien pudota syliinsä. [...] Helsingin metelin, ihmispaljouden ja kiireen jälkeen oli ihmeellistä, että saatoi olla näin rauhallista. Hän oli kotona jälleen, tytöt olivat kylläisiä, puhtaita, uupuneita, eikä hänellä ollut enää mitään tehtävää tälle illalle. (KR s. 149)

Suntion tytär Anna rakastuu veljensä ystävään Voittoon ja ei aikaakaan, kun nuoripari viettää häitä. Rakkauden täytteisen alun jälkeen arki astuu kuvioihin varsin nopeasti: syntyy lapsi ja toinenkin ja iltaisin Anna saa töistään väsyneen miehen kotiin. Muutto uuteen, omaan taloon ei juuri muuta tilannetta. Arkisten askareittensa ohessa Anna yrittää viedä läpi yliopisto-opintojaan. Käydessään Helsingissä tenttimässä Anna saa hetkeksi heittäytyä muiden opiskelevien nuorten maailmaan, mutta hänen elämäänsä se ei enää ole.

Sitten syttyy sota. Talvisodasta Voitto palaa vieraana miehenä ja ei aikaakaan, kun sotaan pitää lähteä taas uudestaan. Kaikki edellä kerrottu tapahtuu kirjan 60 ensimmäisellä sivulla. Tarinan pääasiallinen tapahtuma-aika liittyy sodan viimeiseen vuoteen. Anna yrittää sitkeästi jatkaa opintojaan ja käy silloin tällöin Helsingissä. Siellä hän saa uudelleen kontaktin miehensä serkkuun Tujiin ja tämä valtaa Annan ajatukset kokonaan.

VAROITUS! SEURAAVAT KAPPALEET SISÄLTÄVÄT JUONIPALJASTUKSEN! ÄLÄ LUE, JOS OLET AIKEISSA LUKEA KIRJAN.

Tujiin Havaste on lisännyt todellisen yllätyksen. Annan rakastettu ei olekaa mies, kuten alkuun luulin, vaan nainen. Iloisesta ja flirttailevasta näyttelijätärestä Tuulikista tulee Annan unelmointien kohde. Myös Tuulikki tuntee vetoa Annaan ja naisten välille syntyy suhde. Pian Anna saa huomata, että hän on se, joka on suhteessa tosissaan, Tuulikki vain leikittelee. Pettymyksen ohella Anna tuntee jatkuvaa syyllisyyttä suhteessa Voittoon ja tyttäriinsä.

Sodan aikaista homoseksuaalisuutta ei ole paljon tutkittu Suomessa, sillä aihe oli tabu silloin ja vielä paljon myöhemminkin. Lisäksi myös kriminalisoitu vuoteen 1971 asti. Vaikenemisen vuoksi asiasta ei ole paljon jäänyt tietoa jälkipolville käytettäväksi historiantutkimuksessa. Teoksesta Ihminen ja sodassa. Suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta (Toim. Tiina Kinnunen ja Ville Kivimäki, Minerva 2006) löysin Kati Mustolan artikkelin "Homoseksuaalisuus ja sota", jossa hän kirjoittaa pääasiassa miesten välisistä suhteista, mutta sivuaa myös naisten suhteita omaan sukupuoleensa, tosin rintamaoloissa. Mutta samanlaisia kuvioita löytyi varmasti myös kotirintamalta. Mustolan mukaan naisten oli helpompaa pitää suhteensa piilossa kuin miesten, sillä naisten keskinäiseen ystävyyteen, viattomaankin sellaiseen, kuului läheisyys. Loppusanoissaan Mustola kirjoittaa, että "Pelko ja kauhu, sekä lämmön kaipuu ajoivat miehet lähelle toisiaan". Uskon, että tämä sama ajoi myös naisia lähemmäksi toisiaan sekä rintamaoloissa että kotirintamalla.

Se, että Havaste nostaa vaietun lesborakkauden kirjansa keskiöön on mielestäni kunnioitettava teko. Sillä perustelen myös juonipaljastustani, sillä halusin nostaa tämän vaietun asian esiin.

Ikävä kyllä kirja ei muuten oikein jaksa nousta tavallisten, vähän viihteenomaisten, rakkausromaanien yläpuolelle. Monenlaiset kliseet ja itsestäänselvyydet vesittävät tarinaa. Samoin kuin loppuun lisätty Voiton yllätys, jota en nyt tässä käy paljastamaan. Lisäksi teoksessa on paljon tyhjäkäyntiä ja joitakin pahoja lapsuksiakin löysin. Pahin lienee se, että Voitto oli muutaman kerran vaihtunut Veikoksi ja ainakin minulla kesti vähän aikaa, että tajusin kenestä on kyse. Ihmettelin vain, että mikä Veikko.

Otan tällä kirjalla ensimmäisen kiinnityksen Ihminen sodassa-haasteeseen.

Kirjasta on kirjoittanut myös KatriSannaMustikkakummun Anna ja Mari A.

9 kommenttia:

  1. Minä olen tykännyt näistä havsteen kirjoista tosi paljon. Viihteellisiähän ne on, mutta jotenkin kuitenkin sopineet minulle :). Kiva kun luit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli ihan ok luettavaa eikä tullut mieleen jättää kirjaa kesken. Se, tartunko kirjan jatko-osiin jää nähtäväksi.

      Poista
  2. Paula Havaste on jäänyt minulta täysin lukematta. Mielenkiintoinen tuo sota-ajan rakkaussuhde, yllättävä. Ainakin se osuus poikkeaa viihdegenrestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosiaan yllättävä ja siitä Havasteelle täydet pisteet.

      Poista
  3. Oho, miten hauskaa, että tämä nousi esille omassa sivupalkissani sinun toimestasi, kun olen suunnitellut pienimuotoista Havaste-maratonia tässä joskus!

    Tapasin kirjoittajan syksyllä, hän oli niin kovin ihana. Siksi ajattelin lukea. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijan ihanuus on varmasti ihan yhtä pätevä syy lukea kirja kuin mikä tahansa muu syy :)

      Toivottavasti osasit ottaa varoituksista vaarin, enkä päässyt pilaamaan lukukokemustasi juonipaljastuksilla.

      Poista
  4. Homoseksuaalisten suhteiden kriminalisointi kesti todellakin hämmästyttävän pitkään -- tämä pitää minun aina muistaa kun ajattelen vanhemman ikäpolven pariskuntia, esim. Tove Janssonia ja Tuulikki Pietilää ja henkiläitä kollegapiiristäni. Paula Havaste on minulle ihan tuntematon kirjailija, mutta sota-aika kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä aika ihmeellistä ajatella, että ei ole kauaakaan siitä, kun laki kumottiin. Saisiohan kirjoittaa tästä Punaisessa erokirjassa.

      Minullekin tämä oli eka Havaste. Saatan lukea lisääkin, jos sopivasti sattuu hollille.

      Poista
  5. Nyt tulin tänne kommentoimaan, kun sain oman juttuni kirjoitettua. :) Luin tämän nyt toiseen kertaan melko pienen ajan sisällä, ja täytyy sanoa että kirja kärsi vähän uudelleenluvusta. Pidin siitä ensimmäisellä lukukerralla tosi paljon, mutta nyt kun tuo Tuji-juttu oli tiedossa ja koko juoni muutenkin, keskityin enemmän juuri kieleen ja kerrontaan, joka tuntui monesti liian kepeältä ja vain pintaa raapaisevalta. Havasteen kirjoitustyylissä on siltikin jotain semmoista, mistä pidän paljon, ja aion kyllä ilman muuta lukea lisääkin naisen kirjoja. :)

    VastaaPoista