sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Alan Hollinghurst - Vieraan lapsi




Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi ( The Stranger's Child, suom. Markku Päkkilä) Otava 2012. 535 s.

Hänellä oli samanlaisia tuntemuksia, ellei vieläkin pahempia, sadoista lukemistaan kirjoista, sadoista romaaneista, elämäkerroista, musiikki- ja taidekirjoista - hän ei muistanut niistä mitään, joten tuntui varsin järjettömältä sanoa, että hän oli lukenut yhtään mitään. Monet puhuivat lukemistaan kirjoista hyvinkin tärkeinä, mutta hän ei uskonut heidän muistavan niistä sen enempää kuin hän itsekään. Jotkut kirjat jäivät mieleen värikkäinä varjoina näkökentän rajamaille, epämääräisen tavoittamattomina kuin jokin mikä vilahtaa sateessa kiitävän ajaneuvon ikkunasta nähtynä: suoraan katsottuina ne kuitenkin hävisivät. ( VL s. 473)

Löysin Alan Hollinghurstin kirjan Vieraan lapsi kirjaston poistomyynnistä euron hintaan. Muistan lukeneeni kirjasta blogiarvioita ja niiden perusteella kirja ja sen aihepiiri vaikuttivat kiinnostavilta. Nappasin kirjan mukaani ja aloin lukemisen saman tien. Melko pian kuitenkin huomasin, että olin astunut suohon, josta oli vaikea päästä pois. Luin kirjaa lähes kahdeksan viikkoa muiden kirjojen ohella, vaikka se ei missään vaiheessa onnistunut tempaisemaan mukaansa. P.S. Rakastan kirjoja- blogin Saralle  kirja oli samanlainen ikuisuusprojekti, mutta hänet kirja lopulta palkitsi. Minulle se toimi lähinnä hyvänä nukahtamislääkkeenä.

Miksi sitten luin kirjan loppuun? Ehkä yritin löytää siitä niitä puolia, jotka olivat monet kirjaan koukuttaneet. Ikävä kyllä en löytänyt. Kirjassa oli kyllä kiinnostaviakin teemoja, kuten muistamiseen ja unohtamisen välinen tematiikka ja elämäkertakirjoittamisen haasteet. Liisa kirjoittaa, että Hollinghurst käsittelee kiehtovasti sitä, kuinka jokaisella ihmisellä on oma historiansa ja omat muistonsa ja niiden kautta rakentuu tarina itsestä ja muista. Olen samaa mieltä näiden aiheiden keskeisyydestä kirjassa, mutta itselleni tämäkin tematiikka hukkui valtavaan ja sirpaleiseen tekstimassaan, josta oli vaikea saada otetta. Välillä jotain asiaa vatvottiin hyvinkin yksityiskohtaisesti sivu kaupalla, välillä taas hypättiin yhtäkkiä täysin uuteen tilanteeseen ja ihmisiin ja lukijaparka sai arvuutella, missä nyt mennään. Ihmettelin esimerkiksi suuresti, miksi toinen osa oli nimetty Reveliksi, vaikka Revel koko kirjassa ei ollut esillä kuin sivulauseissa.

Voin todeta samoin kuin Minna omassa arviossaan, että kirjalla olisi aihepiirinsä puolesta ollut kaikki edelletykset olla minunkin kirjani. Olen kiinnostunut brittiläisestä historiasta ja kulttuurista, samoin pitkän kaaren sukusaagat ovat aina kiehtoneet mieltäni. Nämä molemmat elementit löytyvät Hollinghurstin kirjasta, mutta kun ei napannut, niin ei napannut. Kirjan homoeroottinen viritys ei tullut itselleni yllätyksenä kuten tapahtui esimerkiksi Ammalle. Yllättänyt olin kuitenkin sen vahvasta asemasta kirjassa ja Amman tavoin olen sitä mieltä, että se nousi kirjan keskeisimmäksi teemaksi, eräänlaiseksi brittiläisen homuuden historian kronikaksi.

Hollinghurstin kirjan lukeminen sai minut jälleen kerran ajattelemaan Evelyn Waugh'n, johon myös Hollinghurst kirjassaan viittasi, kirjaa Mennyt maailma. Ainakin Liisa on Waugh'n kirjan lukenut. Itse en ole, mutta kirjasta tehdyn TV-sarjan jälkeen lukeminen on ollut suunnitelmissa pienen ikuisuuden. Josko nyt saisin aikaiseksi. TV-sarjan perusteella Waugh'n kirjassa käydään ainakin osittain läpi samanlaisia teemoja kuin Vieraan lapsessa, ja olisi mielenkiintoista vertailla kirjoja keskenään.

Koska olin niin pettynyt kirjaan, aloitin oman arvioni kirjoittamisen tavoistani poiketen tutustumalla muiden näkemyksiin. Halusin tietää oliko oma muistini tehnyt tepposet ja olinkin vain kuvitellut kaikki loistavat arviot kirjasta. Muiden arvioita lukemalla selvisi, että oli niitä, jotka olivat päässeet sisälle kirjan maailmaan ja pitäneet Hollinghurstin tavasta kirjoittaa. Näitä olivat muun muassa Katja ja Karoliina, jotka molemmat ensi hämmenyksestään toivuttuaan pitivät kirjasta, mutta eivät suorastaan villiintyneet. Näin kävi Leena Lumille, jolle kirja edusti yhtä vuoden 2012 parasta lukukokemusta ja Pekalle, jonka teki mieli kirjan luettuaan muuttaa Englantiin ja alkaa metsästää harvinaisia kirjoja ja kirjoittaa runoja.

En ollut oman negatiivisen kokemukseni kanssa yksin, mutta kenties vähemmistössä. Minulle kirjasta ei jäänyt käteen mitään, enkä näin ollen aio muistella sitä sen enempää enkä myöskään pysty sanomaan siitä mitään enempää. Ne teistä, jotka haluavat tietää kirjasta enemmän, kurkatkaa linkittämiäni arvioita. 

28 kommenttia:

  1. Varmasti tämä onkin jonkinlainen brittiläisen homohistorian kronikka. Minä pidin tästä, nautin hitaudesta ja englantilaisesta tunnelmasta, tuokioista ja tosiaan siitä, miten jossain vaiheessa olin turhautua, mutta lopulta rakastuinkin kirjaan. Mutta näin nämä lukukokemukset onneksi jakautuvat! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voin hyvin nauttia hitaasta kerronnasta, mutta tässä kirjassa se ei mielestäni ollut kovin onnistunutta. Enkä löytänyt siitä edes sitä englantilaista tunnelmaa :(
      Jokainen tosiaan voi kokea kirjan kuin kirjan omalla tavallaan ja se onkin kirjakeskustelun suola.

      Poista
  2. Mielenkiintoista. Olen jo pitkään halunnut lukea tämän kirjan, ja ajatellut, että on varmasti juuri sellainen minuun uppoava historiallinen romaani, mutta nythän sitten iski pienoinen epäilys. Onkohan sittenkään?! Sillä jos historiallinen romaani lipsahtaa tuolle ah niin miellyttävälle tylsyyden tielle, niin minulla tulee vaikeuksia. Yhtenä esimerkkinä Näkymätön silta, jota monet rakastavat, ja minä meinasin tylsistyä puolikuoliaaksi. =D Mutta kuka tietää, pitää kokeilla itse, että tietää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se mikä on yhdestä tylsää, voi toisen mielestä olla mielenkiintoista. Asia, joka etenkin tämän kirjan kohdalla on noussut esiin. Minä en viehättynyt, mutta joku muu jopa hurmaantui, joten suosittelen kokeilemaan itse :)
      Minä pidin Näkymättömästä sillasta, vaikka minusta se oli siinä ja siinä, ettei se ollut liian viihteellinen.

      Poista
  3. Minulla on tämä kirja hyllyssä, mutta olen yhtäkkiä alkanut pelätä sitä. Hitaus kirjoissa on periaatteessa ihan ok, jos se on sellaista kiinnostavaa seisahtuneisuutta eikä tylsää paikallaan tamppaamista. En osaa oikein selittää. Täytynee lukea tämä itse - tai siis katsoa saanko luettua loppuun asti. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että ymmärrän mitä tarkoitat. Minustakin histaus on kirjoissa ok, mutta jollain tapaa sen on kuitenkin lunastettava oikeutensa ja vietävä kirjaa ja lukijaa eteenpäin. Jos kirja nyt hyllystä löytyy, niin kokeile ihmeessä ja jos ei vedä, niin laita äkkiä kiertoon :)

      Poista
  4. Hih, oli mukavaa lukea tekstisi, vaikket kirjasta oikein mitään irti saanutkaan. Mutta hyvä sinä, kahlasit kirjan sitkeästi loppuun ja voit olla itsestäsi ylpeä! :) Vieraan lapsessa oli paljon sellaista, mitä rakastin ihan hurjasti - juuri se kaikki peribrittiläisyys, intertekstuaalisuus ja menneen ajan tuulahdukset - mutta sen verran ikuisuusprojekti se tosiaan minullekin oli että luulen etten tule koskaan lukemaan kirjaa uudestaan. Tai no, mistäs sen tietää, ehkäpä eläkkeellä innostun. :D Sen sijaan Mennyt maailma on ollut minunkin lukulistallani iäisyyden, ja kiitän nyt muistutuksesta, kirja pitäisi tosiaan lukea jossain vaiheessa. Tv-sarjaa rakastin silloin joskus kauan sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä kertaa kahlasin loppuun (ylpeydestä en niin tiedä), vaikka aiemmin olen lopettanut kirjoja vähemmästäkin tuskastuneisuudesta :)

      Sen tiedän, että minä en ainakaan aio lukea tätä kirjaa uudelleen, en edes eläkkeellä :)

      Poista
  5. Mainio, rehellinen ja keskusteleva kirjoitus Jaana! Minullekin tämä kirja jäi pettymyksen puolelle, tai ainakin hämmennyksen. En oikein ymmärtänyt, mistä oli kysymys. Tässä oli niin paljon kaikkea ja sitten toisaalta ei oikein mitään. Selkeimmäksi kokonaisuudeksi nousi tuo homouden historia, mutta oliko kirjan tarkoitus olla sitä? En tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amma! Tällainen postaus tällä kertaa, oli jotenkin luontevaa keskustella muiden postausten kanssa, kun en itse saanut kirjasta juuri mitään irti.

      Minusta kirjassa ei lopulta ollut oikein mitään, varsinkin jos vertaa sitä sivumäärään. Jonkinlainen homouden esiin nostaminen varmasti on ollut kirjailijan mielessä, sillä sen verran voimakkaasti homous kirjassa oli esillä.

      Poista
  6. Oijoi, mitä minä tähän osaisin sanoa....No, kun itse niin sytyin kirjalle, tiesin jo sitä lukiessani, että Vieraan lapsi on kirja, joka tulee jakamaan mielipiteitä. Näinhän siinä kävi. Kaikki eivät voi pitää kaikesta samasta. Tai harvoin ainakaan ihan yhtä paljon. Myönnän heti, että kirja vei aikaani, mutta niin vei Pelon loista Jokapäiväinen elämämme myös. Päätin antaa aikaa ja antautua ja sain kirjasta niin paljon, että kun listaan viiden vuoden ajalta blogini TOP20, Vieraan lapsi on mukana. Kuvittele, en edes lainaa po. kirjaa parhaalle ystävälleni;) Bessu sanookin, että hän osaa sillä mitata, mitä kirja minulle merkitsee.

    Kiva kuitenkin, että luit ja kiva, että jaksoit lukea loppuun, vaikka et pitänytkään, Minä jätän nykyään tosi nopeasti kesken kirjat, joista en pidä. Luen vain kirjoja, joista pidän enemmän kuin en pidä ja sitten kerron niistä muille. Mutta: Olen kiitollinen monille kirjabloggaajille, jotka ovat pelastaneet minut hunoilta kirjoilta ja näin säästäneet aikaani. Mikä sitten on huono kirja, se loppuratkaisu on intuition varassa - itselle.

    Hyvä arvio, vaikka on voikaan siihen yhtyä. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Ja Mennyt maailma oli suosikkisarjani televisiossa!

      Poista
    2. Kiitos Leena ja ymmärrän, ettet voi yhtyä arviooni. Tiedän myös tunteen, kun joku lyttää oman suosikkiteoksen. Itse olen vuodattanut verta, kun olen lukenut teilaavia arvioita esimerkiksi juuri Pelon kirjasta, johon ihastuin täysillä. Samalla olen kuitenkin tiennyt, ettei se todellakaan ole sellainen kirja, josta kaikki pitäisivät.

      Kyllä minullakin kirjat nykyään melko helposti lentävät jorpakkoon, jos tuntuu, ettei kirjalla ole mitään annettavaa enkä pysty perustelemaan itselleni, miksi kirja kannattaisi lukea loppuun. Ehkä minä uskoin ja toivoin, että tällä kirjalla olisi ollut, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.

      Poista
  7. Tämä kirja on siitä hauska tapaus, että vaikka loppujen lopuksi itse pidin kirjasta paljon, voin myös täysin ymmärtää niitä, jotka eivät kirjan maailmaan pääse sisälle. Minulle sattui joku niksahdus kolmannessa luvussa ja teksti alkoi vetää, mutta sitä ennen tuskittelin sisulla eteenpäin.

    Toivottavasti luet Menneen maailman. Olisi kiva lukea siitä muiden ajatuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minä ilmeisesti en jättänyt kirjaa kesken siksi, että toivoin sitä niksahdusta. Ei sitten kuitenkaan tullut :(

      Pitäisi yrittää metsästää tuo Mennyt maailma omaan hyllyyn, niin tulisi varmemmin ainakin jossain vaiheessa luettua se.

      Poista
  8. Muistan lukeneeni tästä ylistäviä arvioita..mutta enpä usko, että luen tätä, en jaksa nyt mitään "suota" :) Ellei sitten sattumalta osu tielle joku päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, jotenkin kuvittelisin, ettei tämä "suo" ole sinun juttusi. Mutta kokeilemallahan tuo selviäisi.

      Poista
  9. Lohduttavaa, ai niin lohduttavaa! Jätän harvoin kirjoja kesken, mutta tämän kanssa niin kävi. Sinnittelin kaksi osaa, mutta sitten jonninjoutavan puutarharunon kirjoittajan jälkeenjäänyt seurapiiri ei vain vetänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jonninjoutavan puutarharunon kirjoittajan jälkeenjäänyt seurapiiri" :) Ihana! Hörähdin ääneen, kun luin kommenttisi.

      Poista
  10. Vieraan lapsi vaikuttaa saaneen niin ristiriitaisen vastaanoton, että pitäisi varmaan se lukea vaikka vain saadakseen selville, kuuluuko pitäjiin vai ei-pitäjiin :)

    VastaaPoista
  11. Vieraan lapsi oli minullekin ns. vaikeasti lähestyttävä kirja, jopa niin, että jossain vaiheessa lukeminen todella tuntui suossa tarpomiselta. Silti Hollinghurst piti minua otteessaan kirjan loppuun saakka. Koin tätä kirjaa lukiessani monia kirjallisia ahaa-elämyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivoin niitä ahaa-elämyksiä ja siksi sinnikkäästi luin kirjan loppuun. Tällä kertaa sinnikkyys ei palkinnut.

      Poista
  12. Vähänpä nyt jänskättää tämä kirja. Löytyy omasta hyllystä ja kehuvien blogiarvioiden perusteella sen hankin, mutta mutta. No täytyy kokeilla, eihän tässä muu auta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, on vähän ristiriitaisten vastaanottojen kirja. Kannattaa lukea, niin tiedät mihin leiriin kuulut :)

      Poista