keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Samu Nyström - Helsinki 1914-1918. Toivon, pelon ja sekasorron vuodet


Samu Nyström: Helsinki 1914-1918. Toivon, pelon ja sekasorron vuodet. Minerva 2013. 368 s.

Vuoden 1918 joulupäivä oli kääntymässä iltaan. Kaivopuistossa ja Tähtitorninmäellä kävelevien katseet viipyivät kaupunkiin tuovalla meriväylällä. Sukupolvien ajan helsinkiläiset olivat tottuneet etsimään katseellaan mereltä saapuvia laivoja. Kaupungin perustamisesta lähtien meri oli ollut sen elämän päävaltimo. Talvisin jäät saartoivat kaupungin, mutta purjehduskautena laivojen mukana liikkuivat ihmiset, aatteet, kulttuurivaikutteet sekä kaupungin tarvitsemat ja tuottamat tarvikkeet. Nyt maailmansota oli muuttanut kaiken. Yhteydet länteen olivat katkenneet syksyllä 1914. Yhteydet itään olivat ensin heikentyneet ja lopulta katkenneet nekin. Suomesta oli tullut kelirikon eristämä saari, Helsingistä saaren eteläinen niemi. (H. s. 12)

Samu Nyströmin teos Helsinki 1914-1918 perustuu hänen syksyllä 2013 tarkastettuun väitöskirjaansa Poikkeusajan  kaupunkielämäkerta - Helsinki ja helsinkiläiset maailmansodassa 1914-1918. Omassa arviossani pitäydyn vain tässä "karvahattuversiossa", sillä väitöskirjaa en ole lukenut.

Kirjassaan Nyström sukeltaa perusteellisesti Helsingin ja helsinkiläisten historiaan ensimmäisen maailmansodan vuosina. Aiemmassa suomalaisessa tutkimuksessa ajanjaksoa on useimmiten tarkasteltu itsenäistymisen ja/tai sisällissodan näkökulmasta. Tällöin pääfokus on ollut näissä tapahtumissa ja sitä edeltänyt ajanjakso on saanut lähinnä selittävän luonteen. Tähän tilanteeseen Nyströmin tutkimus tuo uusia tuulia. Virkistävä se on myös siinä mielessä, että Suomen tilannetta ei tarkastella omasta umpiostaan käsin, vaan maamme kohtalo liitetään tiiviisti eurooppalaiseen kontekstiin. Se, mitä tapahtui Venäjällä, Saksassa ja muualla Euroopassa vaikutti siihen mitä tapahtui täällä. Vaikutukset eivät näkyneet pelkästään politiikan ja valtionhallinnon yläpäässä tai edes sen alemmillla portailla, vaan ne näkyivät konkreettisesti esimerkiksi siinä, mitä kansalaisilla oli ruokapöydässä tai ylipäätään oliko mitään. Silakkamarkkinoltakin silakat olivat usein loppuneet jo ennen kuin markkinat edes pääsivät alkuun.

Nyström siis tarkastelee ajanjaksoa nimen omaan Helsingin ja helsinkiläisten näkökulmasta. Hän keskittyy poikkeusajan arjen ja kaupunkilaisten elinolosuhteiden kuvaamiseen välillä nopeastikin muuttuvissa oloissa. Nyströmin tavoitteena on viedä lukija Helsingin kaduille, työpaikoille ja koteihin katsomaan minkälaisin tiedoin, tuntein ja kriisikokemuksin aikalaiset päätyivät toimimaan siten kuin toimivat. (H. s. 9)

Sodan puhkeamisen ensi päivien paniikin hellitettyä, tilanne joksikin aikaa vakiintui, ja jollain aloilla päästiin jopa nauttimaan sodan aiheuttamasta taloudellisesta nousukaudesta. Taloudellinen nousu ei kuitenkaan ollut pitkä ilmiö, eikä se silloinkaan koskenut kuin harvoja. Tavallisten ihmisten sota-aikaa kuvaa parhaiten sana puute. Puutetta oli kaikesta: työstä, rahasta, ruuasta, polttopuista, kunnollisista asunnoista ja turvallisuudesta. Nopeasti yksilötason ongelmat laajenivat koko yhteiskunnan ongelmiksi. Vallanpitäjien kyvyttömyys ratkaista ongelmia herätti kansalaisissa katkeruutta ja loi ristiriitoja yhteisön sisälle. Kärjistyneet olot purkautuivat lopulta sisällissodan tapahtumissa. Vaikka Helsinki ei ollut varsinaista taistelualuetta ennen kuin vasta aivan sodan lopulla saksalaisten noustua maihin, niin sota kuitenkin vaikutti kaupungissa aivan kaikkeen. Sodan vaikutukset eivät myöskään loppuneet rauhan tuloon, vaan ne näkyivät yhteisön sisäisissä suhteissa ja kaupunkilaisten arjessa vielä pitkään eteenpäin.

Nyströmin kerronta on pääosin kiinnostavaa. Siinä on selkeä kronologinen jäsentely ja näkökulmat vaihtelevat yhteisötasolta yksilötason, mukana on muun muassa lainauksia hyvin tuntemani Sylvi-Kyllikki Kilven päiväkirjoista, kokemuksiin. Tosin olisin kaivannut vielä enemmän yksilötason tarinoita, sillä niiden kautta olisi ollut mahdollista päästä paremmin kiinni kokemusten mentaaliseen puoleen. Nyt kerronta keskittyi pitkälti vain aineellisten olojen ja niihin liittyvien ongelmien ja erilaisten ratkaisuyritysten välillä melko yksityiskohtaiseenkin kuvailuun ja tämä teki lukemisesta aika ajoin vähän puuduttavaa. Nyströmin tutkimus edustaa kuitenkin hyvää vankkaa perustutkimusta rajatusta ajasta ja paikasta ja on sellaisena hyvin tarpeellista pohjatietoa esimerkiksi itseni kaltaisille biografisteille, jotka ovat kiinnostuneita kyseisissä oloissa eläneistä ihmisistä. Uskon, että kirjalla on myös annettavaa niille helsinkiläisille, joita oman kaupungin historia kiinnostaa.

Osallistun kirjalla Suketuksen Ihminen sodassa haasteeseen.

8 kommenttia:

  1. Toivo Pekkasen Lapsuuteni-kirjassa oli myös kuvattu ensimmäisen maailmansodan vaikutusta kotkalaisten elämään. Puute tuntui sielläkin. Kovia aikoja monella tapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajat tosiaan olivat kovat muuallakin Suomessa ja ylipäätään lähes koko Euroopassa kärsittiin nälkää sodan aiheuttamien syiden takia.

      Tuo Pekkasen kirja on sillä niiiiiiin pitkällä lukulistalla....

      Poista
  2. En ole tästä kirjasta aiemmin kuullutkaan, mutta tämähän kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Kiitos hyvästä arviosta, kirja lienee pakko lisätä lukulistan jatkoksi. :)

    Aivan ihana kuva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara ja ole hyvä :)

      Lisää ihmeessä listalle. Muistelinkin, että olet kiinnostunut kyseisestä ajankohdasta Suomen historiassa.

      Poista
  3. Kevät 1918. Isoäitini on ulkoiluttamassa isääni ja tämän veljeä Kaivopuistossa. Tulee vierasmaalainen sotamies kivääri kädessä. "Bitte, gnädige Frau, hier mit kindern zu bleiben ist lebensgefährlich. Es ist Krieg! Gehen sie zu Hause bitte, sofort!!!"

    Ei ollut Mummini ymmärtänyt, että ne poksaukset hiukan kauempana olivat kiväärinlaukauksia.

    Varasin tuon kirjan. Minulla on ollut joistain asioista hiukan eri käsityksiä kuin kirjassa esitetty. Olin ehkä ajatellut Suomesta tapahtuneen sotatarvikkeiden viennin Venäjälle merkittävämmäksi kuin mitä se oli? Ukkini oli silloin Hankkijalla töissä enkä muista vanhan väen puhuneen nälästä ainakaan. Puutteesta ja epävarmuudesta kyllä.

    Kuvasta pidin kovasti minäkin.

    VastaaPoista
  4. Hannuhoo, mielenkiintoinen tarina isoäidistäsi.

    Kyllä nälkääkin aivan varmasti oli, tosin varmasti eri västöryhmissä eri mittakaavoissa. Korttiannokset mitoitettiin lopulta niin pieniksi (ja aina niitäkään ei saanut), että niillä oli hankala elää, jollei pystynyt hankkimaan elintarvikkeita muuta reittiä ja kaikilla ei tähän ollut mahdollisuuksia

    VastaaPoista
  5. Olen vähän ilkikurinen, mutta tuossa ylhäällä lukee, että "Samu Nyströmin teos - - perustuu hänen syksyllä 1913 tarkastettuun väitöskirjaansa.. ". Tapasin hiljattain Samu Nyströmin ja hän näytti hyvinvoivalta ikäisekseen :).

    Olen parhaillaan lukemassa kyseistä kirjaa, erittäin mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh my God! Kiitos, kun huomautit. On se Nyström ollut aika poika, kun vuonna 1913 on saanut valmiiksi historian nimissä väitöskirjan, joka koskettelee tulevaisuutta :)

      Poista