tiistai 25. helmikuuta 2014

Järki ja tunteet Helsingin kaupunginteatterissa

Kuva täältä

Olin juuri saanut ostetuksi liput Helsingin kaupunginteatterin esitykseen Järki ja tunteet, kun luin Helsingin Sanomien nuivan arvostelun esityksestä. Mieliala laski välittömästi, mutta onneksi Kirjasfääristä löytyi positiivisempi arvostelu ja lopultahan se oma kokemus on kaikkein tärkein mittari onnistuneelle teatterielämykselle. Vastoin Hesarin arvostelua löysin näytelmästä sekä järkeä että tunnetta, elin mukana Daswoodin tyttöjen elämässä ja nautin esityksestä ensi minuuteista loppukumarruksiin asti.

Järki ja tunteet perustuu Jane Austenin (1775-1816) saman nimiseen romaaniin ja siitä on tehty lukuisia filmatisointeja, joista tunnetuin lienee Ang Leen Oscar-palkittu elokuva. Häpeäkseni minun pitää tunnustaa, että en ole lukenut Austenin kirjaa, mutta Leen elokuva on tullut muutaman kerran katsotuksi. Oih Hugh Grant! En siis voi verrata Laura Jäntin ohjaamaa Kaupunginteatterin versiota, joka perustuu yhdysvaltalaisen Jon Joryn dramatisointiin, Austenin alkuperäistekstiin. Voi olla, että niille joille Austenin teksti on tuttua jokaista pienintä pilkkua myöten, löytyy paljon huomautettavaa näytelmäversiosta, mutta minä en voi sitä sen perusteella moittia.

Dashwoodin sisaret, järkevä ja realistinen Elinor (Kreeta Salminen) ja  tunteikas, pilvilinnoissa elävä Marianne (Sara Melleri), joutuvat isänsä kuoleman jälkeen uuteen tilanteeseen. Entinen turvattu ja huoleton elämä jää taakse ja on aika kääntää katseet tulevaisuuden turvaamiseen. Austenin ajan Englannissa tämä tarkoitti ennen kaikkea järkevää ja taloudellisesti kannattavaa avioliittoa. Tähän tähdätään Dashwoodin tyttärienkin kohdalla, mutta kaikki ei mene aivan niin kuin suunnitellaan. On rakastumisista, petollisuudesta, kunniakäsityksistä ja ennakkoluuloista johtuvia mutkia matkassa, mutta lopulta kaikki (tietenkin) kääntyy parhain päin. Rakastumisensa pitkään visusti piilottanut Elinor löytää vastakaikua tunteilleen ja romanttisten unelmien särkyminen saa räiskyvän Mariannen ymmärtämään että vaaleanpunaiset unelmat eivät pelkästään kanna todellisessa maailmassa.

Sisarukset ovat ehdottomasti esityksen keskiössä, mutta heidän lisäkseen löytyy näytelmästä monia herkullisia henkilöhahmoja, joista omaksi suosikikseni nousi ehdottomasti Leena Uotilan esittämä rouva Jennings, joka yrittää kaiki voimin auttaa sisarten naittamisessa. Sisaruksista pidin erityisesti Kreta Salmisen esittämästä Elinorista. Salminen toi uskottavasti esiin Elinorin pidättyväisen ja järkevän luonteen takana kimpoilevat tunteet. Mellerin riehakkauus Mariannena oli aika ajoin vähän liian päällekäyvää, mutta pääosin kuitenkin hyvää työtä. Miesnäyttelijät eivät tässä esityksessä päässeet loistamaan ja vähän jäin kaipaamaan Hugh Grantia Edward Ferrasin rooliin.

Epookki näytelmään tuotiin puvuilla, mutta lavastuksessa luotettiin pelkistettyyn ilmeeseen ja vain muutamilla yksityiskohdilla saatiin ilmennettyä erilaisia miljöitä ja tilanteita.

Jos kaipaatte iloa elämäänne, menkää katsomaan Helsingin kaupunginteatterin Järki ja tunteet. Ainakin eilisestä esityksestä poistui pääosin tyytyväisiä katsojia. 

5 kommenttia:

  1. Arvaa vaan, olenko minäkin menossa katsomaan tätä - tosin ehdin vasta huhtikuussa! Mutta arvioista huolimatta en jättäisi väliin! Näytelmä on niin harvinaista herkkua Austen-fanille, että on sinällään aivan sama, mitä muut siitä ajattelevat.

    Ang Leen ohjaamaa versiota pidetään yleensä parhaana Sense&Sensibility -filmatisointina, mutta minä pidän tosi paljon myös tuoreimmasta, vuonna 2008 valmistuneesta tv-sarjaversiosta, joka paljastaa Elinorinkin tunteet voimakkaammin. (http://www.bbc.co.uk/drama/senseandsensibility/) Myös vuonna 1981 tehty tv-sarja on mainio, tosin huomion väistämättä kiinnittävät aikakauden tyyli, esim. kiharat ja tekokuidut. :) (http://kirsimaria.wordpress.com/2009/01/04/itseni-ikaiset-marianne-ja-elinor-seka-muita-versioita/)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei todellakaan kannata jättää väliin, pitää vain muistaa, että arvostelu on yhden ihmisen subjektiivinen mielipide. Itse en ole mikään hard core Austen-fani, mutta viihdyin erinomaisesti.

      Onko tuo tuorein sarja näytetty Suomessa? En ainakaan muista nähneeni.

      Poista
    2. On se uusinkin näytetty Ylellä, en tosin muista tarkalleen milloin viimeksi. Dvd voi löytyä kirjastoistakin kyllä jo, jos sarja kiinnostaa. Tai voin lainata joskus. :)

      Poista
  2. Kiva, että oltiin samaa mieltä! Aloin jo HS:n kritiikin luettuani miettiä, että oonkohan sittenkin jotenkin todella outo katsoja, kun tämä ei ollutkaan mikään shokkipettymys. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä oltiin. Ja jotenkin ainakin minä aistin, että en pelkästään minä, vaan myös valtaosa muista katsojista (joita oli lähes sali maanantaipäivästä huolimatta) oli tyytyväisiä näkemäänsä. Jättääkäämme siis Hesarin arvio omaan rauhaansa :)

      Poista