sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Vuosi kuvina - helmikuu








Lumelta ei näe 
värejäsi, luumupuu.
Vaan tuoksuu silti
jotta me tietäisimme
luumupuu kukkii yhä.

Takamura, käännös Tuomas Anhava. Kokoelmasta Kevään kukat, syksyn kuu. (Otava, Seven, 2011)

Tammikuun vaihtuessa helmikuuhun sai Etelä-Suomikin vihdoin monen kaipaaman lumipeitteen. Kuten jo tammikuun postauksessa kerroin en itse ole kovasti lunta kaipaillut, mutta täytyy myöntää,että onhan sillä oma maisemaa puhdistava ja valaiseva vaikutuksensa. Vaikka helmikuu on vielä virallisesti talvikuukausi, niin itse pidän sitä jo valtavana loikkana kevättä kohti. Valon jatkuvasti lisääntyessä voi pikkuhiljaa uskoa, että talvi ei kestä ikuisesti.

Tänään kun lähdimme kävelylle aurinko valaisi puhtaat hanget ja kaikki näytti kovin kauniilta. Takaisin tullessa aurinko oli enää muisto vain ja oman "kuukauden kuvanikin" jouduin ottamaan jo selvästi pilvistyneessä säässä. Ilmeisesti on tulossa lisää lunta.

Loppuun muutama muisto auringon valaisemasta pihapiiristä tältä aamulta.




8 kommenttia:

  1. Kaunista, kaunista, kaunista...
    Lumi on ihmeellinen asia :)
    Noin kauniissa miljöössä voi olla vain onnellinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, ihan onnellisia ollaan, ja lumikin on noin pieninä määrinä, auringon valaistessa oikein kaunista.

      PS. Tuolta punaisen talon yläparvekkeelta otan "Vuosi kuvina"-kuvani :)

      Poista
  2. Kaunista pihapiiriä ja paljon tilaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inna Vaara! Tila on yhteistä kaikille rivitalomme asukeille.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Ihanuus on vähän kaksipiippuinen juttu, kun en tosta lumesta niin välitä. Kaunista se kylläkin on noin juuri vastasataneena auringon kimalluksissa.

      Poista
  4. Ihania kuvia, ja vaikken minäkään ole lumen ystävä, kaipaan tässä harmaassa ja loskaisessa säässä noita tammikuussa usein nähtyjä aurinkoisia pakkaspäiviä. :)

    Voi tuota runoa miten se on kaunis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aurinko taas tekisi hyvää näiden harmaiden päivien jälkeen.

      Pidän kovasti noista Anhavan käännöksistä. Se on itse asiassa runokirja, jota nykyään useimmiten selailen.

      Poista