sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Krimin kevät



Nousi mieleen se mitä ei tee mieli muistella: noiden aikojen kansainvaellukset. Sitten Ravil paljasti minulle kuuluvansa tataarien paluuta Krimille ajavaan liikkeeseen, ja että he ovat jo aikaa sitten käynnistäneet niin viralliset kuin epävirallisetkin tunnustelut asiassa. 
Hän kyseli minulta innokkaana vanhasta tataarien Krimistä, kaivoi esiin jopa nauhurin ja nauhoitti puheitani [...]Kerroin hänelle mitä muistin: entisistä naapureista kylästä, Galijasta ja Mustafasta, Ahmet-vaarista, joka putsaili seudun kastelukanavia aamunkoitosta iltaruskoon noukkien niistä jokaisen roskan kuin silmästään ikään, kerroin siitä, miten täkäläiset tataarit karkotettiin kahdessa tunnissa, antautumatta edes laittautua matkaan [...]
Kerroin hänelle siitäkin, miten vuonna neljäkymmentäseitsemän, elokuun puolivälissä, tuli käsky hakata tataarien istuttamat pähkinälehdot. Vaikka kuinka aneltiin, ne ääliöt tulivat ja kaatoivat ihanat puut antamatta korjata edes satoa. Siinä ne tapetut puut makasivat tien poskessa, oksat täynnään raakileita. Sitten tuli käsky että ne pitää polttaa. Lavinskajan Taša Kertšista oli silloin kyläilemässä luonani, ja me istuimme itkemässä sitä barbaarinuotiota.[...]
Muistatko Jelena-kulta, millainen Itä-Krim oli tataarien täällä asuessa? Tai Krimin sisämaa? Millaisia puutarhoja Bahtšisaraissa oli? Nyt Bahtšisarain tien varrella ei kasva puun puuta, kaikki on viety, tuhottu kaikki...

Ljudmila Ulitskaja: Medeia ja hänen lapsensa (s. 13–15). Siltala 2012

Tapahtumat Krimillä saavat mielen matalaksi. Tilanteen kärjistyminen sodan partaalle on surullista, järjetöntä ja pelottavaa. Ulitskajan hieno romaani avaa alueen historiaa ja nykyisten konfliktien taustaa vanhan ja viisaan, paljon muutoksia kokeneen naisen kautta. Itse otan kirjan uudelleen lukuun ja suosittelen sitä myös muille.

22 kommenttia:

  1. Krimin tapahtumat vetävät sanattomaksi. Ulitskajan romaani kuulostaa tärkeältä ja selittäisi ehkä jotain. On vaikeaa ymmärtää suurvaltapolitiikkaa, mutta ihmisiä tulee niin sääli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On vaikea kuvitella, mitä liikkuu niiden ihmisten päässä, jotka suurvaltapolitiikkaa tekevät. Valta on lähes aina turmellut käyttäjänsä.
      Ulitskajan kirjassa asioita katsellaan juuri tavallisten ihmisten, niiden jotka jäävät suurpolitiikan jalkoihin, näkökulmasta.

      Poista
  2. Todellakin, surullista ja järjetöntä ja pelottavaa. Kiitos, että nostit esiin tämän kirjan. Nimestä en olisi arvannut, että se sijoittuu Krimille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanne on ajautunut täysin ennustamattomaan tilanteeseen eikä voi muuta kuin kauhulla odottaa mitä tuleman pitää.
      Kirjan nimi viittaa kreikkalaiseen kulttuuriin, sillä sen päähenkilönä on Medeia, joka on lähtöisin Krimillä asuvasta pienestä kreikkalaissiirtokunnasta.

      Poista
  3. Eivätköhän Ukrainassa nyt asiat käänny parhain päin, kun sinne saatiin demokratia. Pienet, rauhanomaiset mielenosoittajat muuttuivat vallanpitäjiksi ja meidän on aihetta uskoa, ettei heidän valtakaudellaan ihmisten tarvitse viskellä poliiseja kivenmurikoilla ja polttopulloilla.

    VastaaPoista
  4. Onpa todella ajankohtainen kirja. Niin surullinen on tämä Krimin tilanne ja sen kehittymistä seuraan pelon ja ahdistuksen sekaisin tuntein.

    VastaaPoista
  5. Hyvä, kun nostit teoksen esiin. Tämä pitää kyllä nyt ehdottomasti lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etkö ole Hanna vielä lukenut? Suosittelen lämpimästi!

      Poista
  6. Satuin juuri lukemaan Sholohovin Kertomuksia, jossa kuvataan sisällissotaa Donin alueella. Siitä on kohta sata vuotta, mutta kirja muuttui lukiessa ajankohtaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, luin postauksesi ja ikävän ajankohtaiselta vaikutti. Sydän syrjällään saa seurata yhä uusia uutisia. Tuntuu, ettei tilanne ole oikein kenenkään hallinnassa :(

      Poista
  7. Uutisia seuratessani olen tajunnut, miten vähän tiedän Ukrainasta ja Krimin niemimaasta. Kiitos tästä kirjavinkistä, tähän täytyy ehdottomasti tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, en minäkään kovin paljon tiedä. Ulitskajan kirjassa tapahtumat sijoittuvat pääosin Krimin niemimaalle ja alue ja sen historia tulee kirjan kautta käsitettävämmäksi.

      Poista
  8. Toivotaan, että tilanne siellä rauhoittuisi.. Pahalta tuntuu. Kiitokset kirjavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, ei voi tosiaan kuin toivoa!

      Poista
  9. Kirjassa Jänis jolla on meripihkanväriset silmät liikuttiin Odessassa...Suosittelen!

    Sinut on haastettu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos kirjavinkistä ja haasteesta.

      Poista
  10. Tämä kirja on kiinnostanut jo pitkään, mutta nyt otin suosituksesi ihan kirjaimellisesti ja varasin kirjan kirjastosta. :)

    Ukrainan tilanne järkyttää ja ahdistaa, uutisia on vaikeaa katsoa, mutta kuitenkin on pakko. Kammottavalta tuntuu myös ajatella, miltä kaikki tuntuu niistä, jotka Krimillä elävät tavallista elämäänsä. Sitä jatkuvaa pelkoa ja ahdistusta on vaikeaa edes yrittää kuvitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa Sara, että otat kirjan luettavaksesi.

      Voi kun olisikin sfääri, missä itsetehostuksessaan pullistelevat valtionjohtajat voisivat taistella keskenään ja jättää tavalliset ihmiset elämään tavallisen hyvää elämäänsä.

      Poista
  11. Kiitos hyvästä lukuvihjeestä. Minulta tuo Ljudmila Ulitskajan kirja on jäänyt huomaamatta. Kirjoitin itse Annelin kirjoissa -blogissani viime toukokuussa jutun Ukrainan historiasta. Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kustantaman teoksen kirjoittajina on kaksi yliopistomiestä Ukrainasta. Viktor Pilipenko ja Georgi Kasjanov. Suosittelen lämpimästä (tai sitten juttuani siitä). Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos kommentistasi.

      Pitääkin tulla blogiisi lukemaan tuo sinun juttusi Ukrainan historiasta.

      Poista