torstai 6. maaliskuuta 2014

Marja-Liisa Vartio - Tunteet


Marja-Liisa Vartio: Tunteet. Otava 1962. 384 sivua.

Silloin Inkeri suuttui toden teolla. Häntä raivostutti tuo Hannun tapa katsoa - katsoi häntä siinä kuin vähäjärkistä, narrattavaa lasta...Sai halveksia ja hylkiä hänen tunteitaan niin paljon kuin halusi - jos sitten oli ollut keksivinään että Inkeri muka oli häneen rakastunut - ja jos oli vähän ollutkin niin ei enää, ei sellaiseen mieheen joka ei kyennyt ymmärtämään tunteita, joita tuo pihlaja Inkerin sydämessä nostatti. (T. s. 107)

Eletään jatkosodan viimeisiä hetkiä kesällä 1944. Sotilaskoulutuksessa oleva Hannu tapaa ylioppilastyttö Inkerin latinaopetuksen merkeissä. Hannu pestataan antamaan Inkerille opetusta latinassa syksyllä alkavaa yliopisto-opiskelua silmälläpitäen. Nuorten välille syntyy muutakin kuin pelkkä oppilas-opettajasuhde, he ihastuvat ja kenties vähän rakastuvatkin toisiinsa. Hannun on kuitenkin kohta siirryttävä joukko-osastonsa kanssa toiselle paikkakunnalle. He kirjoittelevat toisilleen ja kohta Inkerin vasemmassa nimettömässä on sormus merkkinä kihlautumisesta. Yrittämisen puutteesta näitä kahta ei voi moittia, mutta silti lukijasta tuntuu, että aina kun he tapaavat toisensa kaikki menee vikaan ja he eivät näe kuin toistensa virheet.

Tunteet on kuvaus ihmissuhteesta, jossa kaksi perustaltaan erilaista ihmistä yrittää löytää yhteisen sävelen. Jane Austenia mukaillen suhteessa ja sen osapuolissa kamppailevat järki ja tunteet, mutta eivät todellakaan yhtä hersyvästi kuin Austenilla. Romaanin nimen perusteella voisi kuvitella, että siinä edetään tunteet edellä, mutta enemmän kirjassa kuitenkin puhuu puhdas järki, joka työntää tunteet pois. Kyse on valtataistelusta ja parhaiden mahdollisten asemien saavuttamisesta. Tätä asetelmaa alleviivaa Vartion kerronnan jonkinlainen kylmyys ja välinpitämättömyys ja kielen lakonisuus. Hän ei anna lukijalle avaimia, jolla tämä voisi yrittää ymmärtää Hannun ja Inkerin ratkaisuja.

Olen aiemmin Vartiolta lukenut postuumina ilmestyneen Hänen olivat linnut ja viime keväänä Helena Ruuskan Vartion elämäkerran innoittamana teoksen Se on sitten kevät, joka oli Vartion ensimmäinen romaani. Tunteet puolestaan jäi viimeiseksi Vartion elinaikana ilmestyneeksi romaaniksi. Tunteet jää näistä kolmesta selkeimmin heikommaksi lukukokemukseksi. Hannun ja Inkeri jäävät monella tasolla niin kaukaisiksi, etten saanut heistä mitään otetta ja siksi kiinnostus herpaantui. Asiaa olisi ehkä auttanut, jos romaanin kerronta olisi ollut keskitetympää, mutta nyt se aika ajoin rönsyili vähän hallitsemattomasti sinne ja tänne, tapahtumiin jotka tuntuivat täysin epärelevanteilta. Tämä sinällään yllätti minut, sillä odotin modernistille tyypillistä pelkistettyä kerrontaa.

Aion tästä kokemusesta huolimatta jatkaa Vartion parissa, sillä omasta hyllystäni löytyy vielä ainakin Kaikki naiset näkevät unia -romaani.

Tunteet oli helmikuun Projekti 12 -kirja.

4 kommenttia:

  1. Ihanaa, että Vartiota edelleen luetaan. Minulla on muistikuvissani hänen teoksensa suloisessa sekasotkussa keskenään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, voin kuvitella tuon sekasotkun. Minulla on sama juttu esimerkiksi Anne Tylerin kirjojen kohdalla. Tiedän, että olen lukenut häneltä lähes kaiken suomennetun, mutta mitä missäkin kirjassa tapahtuu on epäselvää.

      Aion jatkaa Vartion lukemista, vaikka tämä ei täysosuma ollutkaan.

      Poista
  2. Tovi sitten ostin Vartion Hänen olivat linnut. En ole lukenut vielä, enkä muutoinkaan mitään häneltä, mutta kovasti kyllä kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut "Linnut", mutta en suoraan sanoen muista siitä kovin paljon. Ehkä sekin pitäisi lukea uudelleen.

      Poista