torstai 27. maaliskuuta 2014

Päätön ja hännätön








Tässä postauksessa ei ole päätä eikä häntää, eikä paljon mitään siltä väliltäkään. Kunhan vain halusin tulla huikkaamaan heit ja laittamaan vähän Tallinnasta räpsittyjä kuvia. Oltiin siellä viime viikonloppuna perheen kanssa pienellä minilomasella. Tytär ilmoitti, että hän haluaa päästä hetkeksi pois Suomesta ja Tallinnahan on ulkomailla. Lisäksi samainen tytär on kova Titanic-fani, joten saimme Tallinnassa olevasta Titanic-näyttelystä oivan syyn pistäytyä Suomenlahden etetäpuolella. Näyttely oli minun silmiini ok, mutta ei mikään elämää suurempi elämys. Tytär kertoi oppineensa jotain uutta legendaarisesta valtamerialuksesta ja sen onnettomasti päättyneestä matkasta.

Tallinnan lisäksi voin saattaa tietoonne, että minua vaivaa jonkinlainen "einiiinhyvienkirjojenkausi". Olen aloitellut yhtä ja toista, mutta mikään ei uppoa. Sen lisäksi muutamassa kirjassa olen päässyt jo puolenväliin, kun olen päättänyt luovuttaa. Tahkosin pitkään Mihail Bulgakovin Valkokaartin kanssa. Kirjan alku oli lupaava ja lumouduin matkasta 1900-luvun alun ukrainalaisen sivistyneistön maailmaan, jossa oli kiiltäväkäpyisiä sänkyjä, kirjakaappeja sisällään Pushkinia ja Tolstoita, suklaan tuoksua, kämmenmäisinä riippuvia puita puutarhassa, vodkaa, teetä ja shampanjaa sekä Turbinin perheen nuoria, jotka koittivat selviytyä kaaosmaisessa tilanteessa. Alun jälkeen hypättiin kuitenkin sotatapahtumiin ja mielenkiintoni herpaantui. En vain jaksa sotajoukkoja. En tiedä olenko luovuttanut kirjan kanssa kokonaan, mutta tauolle se ainakin joutui.

Tallinnan matkalle halusin mukaan jotain kevyttä ja nappasin yöpöydältä Elina Halttusen Syysvieraita. Jaksoin sitäkin puoleenväliin, mutta sitten totesin, että kirjan kaltainen saippuaoopperaimen maailma, joka on tungettu täyteen ihmisiä ja tapahtumia, ei ole minua varten. Olisi pitänyt uskoa äitiä, joka muisteli, ettei kirja kovin erinomainen ollut.

Kesken on edelleen myös Ville Kivimäen Murtuneet mielet. Kirja on oikeasti kiinnostava, mutta myös niin täynnä painavaa asiaa, että uuvuin sen kanssa. Tarkoitus on kuitenkin lukea se loppuun, kunhan saisin aloitetuksi projektin uudelleen.

Osa syy lukemisen raskauteen on siinä, että erinäisten kirjoitushommien vuoksi "työlukemista" on ollut erityisen paljon. Kun on päivän lukenut erilaisia tekstejä, niin ei vapaa-ajalla oikein enää jaksa, jollei ole jotain mikä todella tempaa mukaansa. Pienenä esimerkkinä urakoinnistani voin kertoa, että olen kahden päivän aikana selannut noin 6000 sivua Suomen Sosialidemokraattia 1930-luvulta. Vaikka teksteihin ei kunnolla ehdikään paneutua, niin päivän päätteeksi kirjaimet vilisevät silmissä ja haluaa vain uppoutua sohvalle katsomaan MasterChefiä tai vastaavaa.

Tänään on kuittenkin tiedossa erilaista rentoutumista, sillä pääsen teatteriin katsomaan miten Minna Canthin Työmiehen vaimo toimii tässä päivässä.


10 kommenttia:

  1. Hauska välillä lukea noista ei niin hyvistäkin, niitähän väistämättä aina tulee vastaan. Ja Tallinnan kuvat ovat ihania, tuli semmoinen olo että itsekin haluaisi päästä sinne. Ollaan joskus työkavereiden kanssa käyty siellä oopperamatkalla, ei olisi yhtään hassumpaa lähteä taas, nyt kun aurinkokin taas paistaa, merellä oli varmaa upeaa!

    Ja hauska yhteensattuma tuo Työmiehen vaimo, olen juuri lukemassa uutta Canth -elämäkertaa. Olen kiinnostunut Canthista jo melkein lapsena, jotain 14-vuotias taisin olla kun käytiin kaverin kanssa Lahdessa Pikkuteatterissa (olikohan se nimi noin?) katsomassa Kovan onnen lapsia, voi että se oli surullinen ja vaikuttava. Ja jännittävääkin oli, katsomo oli järjestetty ihan uudella tavalla niin, että meistä tuntui että istuttiin melkein näyttämöllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, Tallinna on mahtava piipahtamiskaupunki. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin erilainen.

      Tuo Canth-elämäkerta on mun "must read"-listalla aika korkealla. Ja nyt "Työmiehen vaimon" Avoimissa Ovissa nähneensä en voi kun kehua esitystä. Aivan mahtava toteutus vanhasta klassikosta.

      Poista
  2. Ei lainkaan päätön bloggaus :) Ihanaa lukea kuulumisia ja ajatuksia rennolla otteella.

    Tallinnan vanha kaupunki on minusta varsin vaikuttava paikka, aivan kuin piipahtaisi pidemmälläkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Milla :)

      Tallinnassa on ihanaa ja sen lisäksi suosittelen Virosta myös Tarttoa, jos joskus on aikaa lähteä vähän pidemmälle.

      Poista
  3. Ihania kuvia Tallinnasta! Minä niin rakastan sitä kaupunkia :)

    Ja joskus lukeminen ei vaan tunnu nappaavan. Itse jumitan useamman kirjan kanssa, enkä oikein tiedä mitä lukisinkaan niistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Kamera oli taas täynnä kuvia ja oli vaikea valita muutamaa tähän postaukseen.

      Nyt sain vähän lukujumia purettua Anna-Leena Härkösen avulla, mutta silti on useampia kirjoja edelleen kesken.

      Poista
  4. Kiitos Tallinnan-terkuista! Kyllä se lukuinto taas löytyy, kun sattuu oikea kirja kohdalle purkamaan jumin. Toki taidat lukea jopa liikaa päivän aikana, jos liikaa lukeminen on mahdollista. Tsemppiä töihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina!

      Olen varma, että lukuinto palailee. Sain taas vähän uuttaa intoa, kun lukaisin vähän vanhaa suosikkiani Anna-Leena Härköstä.

      Poista
  5. No, tauon paikka! Halkojen hakkuun ;-)
    Kivat kuvat.
    Itsekin voisin .. pitkästä aikaa vaikkapa juuri Tallinnaan, Kumukin on näkemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hannuhoo, hyvä ehdotus ja kiitos kuvakehuista.

      Kumussa olen kerran käynyt, suosittelen!

      Poista