tiistai 11. maaliskuuta 2014

Tuula-Liina Varis - Että tuntisin eläväni


Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni. WSOY 2013. 180 s.

Mutta Aarre, se iloinen, huoleton vekkuli, tanssitaituri ja tyttöjen naurattaja, joka meni sotaan, ei sodasta koskaan palannut. Toinen mies sieltä neljän vuoden päästä tuli. Monta vuotta minä ajattelin, että jossain se on entinen Aarre tuon laihan ja hermostuneen ja päänsärkyisen miehen sisällä, että etsin sen entisen Aarren takaisin kuin Lemminkäisen äiti poikansa Tuonelan joelta. Kokoan palasista.Teen ehjäksi. Rakkaus voittaa kaikki esteet, mutta sitä pitää olla paljon. Ja minulla on. Sanoin sen Aarrellekin, ja Aarre tiuskaisi: Mikä pirun Lemminkäinen, mitä sää vihjailet? Kalevalan Lemminkäinen, luettiinhan siitä koulussa. En mää vaan ainaska lukenut. 

Tuula-Liina Varis on yksi suurimpia suosikkejani suomalaisista kirjailijoista ja siitä erikoinen tapaus, että häneltä siedän novellitkin, jotka muuten melko huonosti meikäläiseen uppoavat. Että tuntisin eläväni on novellikokoelma, kuten oli edellinenkin häneltä lukemani kaunokirjallinen teos Muotokuvamaalarin tytär. Näiden lisäksi olen lukenut läpi lähes koko Variksen tuotannon, muutamat kahteenkin kertaa.

Että tuntisin eläväni on kahdeksan novellin kokoelma, jossa kaikki novellit liittyvät ihmistensä kautta löyhästi toisiin. Ajallisesti novellit muodostavat kaaren 1920-luvun puolivälistä nykypäiviin. Kokoelman aloittaa tarina Esteristä, joka nuorena vaimona joutuu hoitamaan kuolemansairasta miestään. Viimeisenä tutustumme Esterin veljenpoikaan, joka kokee kovan kohtalon odottaessaan onneaan kesäisellä terassilla. Pidän siitä, että novellit eivät ole täysin toisistaan irrallisia, sillä näin ne tarjoavat lukijalle kurkistuksia henkilöiden menneisyyteen tai tulevaisuuteen ja näin laajentavat käsitystä suuremmasta kokonaisuudesta. Ehkä siinä tällaiselle novellien karttelijalle luodaan pieni romaanimainen illuusio. Samasta asiasta pidin myös esimerkiksi Ljudmila Ulitskajan Naisten valheissa.

Varis on parhaimmillaan kertoessaan naisen elämästä ja tunteista ja tässäkin kokoelmassa hän tarjoaa vahvan ja todenmakuisen aikamatkan naisen elämän vuosikymmeniin. Kokoelman novelleista ainoastaan kaksi viimeistä kerrotaan miehen näkökulmasta ja minusta ne olivat selvästi heikoimmat. Novelleista hahmottuu tavallisen naisen elämänkaari kaikkine vaiheineen ja vivahteineen. Arki on tarinoissa vahvasti läsnä ja se tulee esiin myös Variksen käyttämän maanläheisen, mutta erittäin ilmaisuvoimaisen kielen kautta, jota murre ryydittää. Mutta arki ei sulje pois rakkautta joka on keskeinen kokoelman novelleja yhdistävä teema. Tosin rakkaus ei aina kestä arkea. Novellien naiset ovat rakkaudessaan vahvasti tuntevia ja eroottisuudessaan voimakkaita. Naisen seksuaalisuus on Variksen käsittelyssä luonnollista ja kaunista, erottamattomasti rakkauteen kuuluvaa.

Oma suosikkini novelleista oli ensimmäinen, Esteristä kertova, joka melkein särki sydämeni. Samoin Harri-parka jäi mieleen kertomuksena illuusioiden karisemisesta. Joskus rakkautta ei ole, vaikka tahtoa siihen löytyisikin.

Novelleista ja koko kokoelmasta jäi pitkäksi aikaa lämmin tunne, joten kiitos taas kerran Tuula-Liina Varis hienosta lukukokemuksesta.

Kirjaan ovat ihastuneet myös Sara P.S. Rakastan kirjoja -blogistaMustikkakummun AnnaIlselän MinnaKirjoitan ja luen, siis olen -blogin MiskaAnnelin kirjojen Anneli ja Kirjainten virran Hanna

4 kommenttia:

  1. Voi että. TämäKIN pitäisi lukea, kirjoitat niin kiinnostavasti. Kuulun myös Varis-fanien joukkoon. Variksien teoksissa on elämä ihan hemmetin suurella E:llä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Hienosti sanottu tuo: "elämä ihan hemmetin suurella E:llä". Juuri sellaisia Variksen kirjan ovat.

      Poista
  2. Edellinen Variksen kirja meni ohi, mutta vielä ehtii. Kilpikonna ja Olkimarsalkka ja Vaimoni ovat jääneet mieleen. Maan päällä paikka yksi on ei oikein koskettanut, en tiedä, oliko aika väärä sen lukemiseen. Tätä on kehuttu blogeissa ja kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, vielä ehtii :)

      Kilpikonna ja olkimarsalkka oli ensimmäinen Varikselta lukemani kirja ja olin heti aivan myyty. Rakastin myös "Maan päällä paikka yksi on" -teosta ja olen lukenut sen pariinkin otteeseen. Kaikille ei kaikki kirjat uppoa, joten ehkä kirja ei vain ollut sinua varten.

      Poista