maanantai 14. huhtikuuta 2014

Jaakko Syrjä - Muistissa Väinö Linna 1.




Jaakko Syrjä: Muistissa Väinö Linna 1. WSOY 2004. 388 s.

Hänen lukemisensa oli palvellut monia tarpeita, eniten viihtymistä ja tietämisen halua. Mutta ennen kaikkea se oli näyttänyt maailmoita, joissa tapahtui ja joissa pienuus ja mitättömyys eivät ahdistaneet. Ja vaikka kirjojen maailma ja tapahtumat olivat kuviteltuja, ja hän tiesi sen, ne tahtomattakin loivat paljastavan rinnastevalon hänen oman elämänpiirinsä harmauteen. Kun tyytymättömyys syveni, päässä alkoi itää ajatus, tai paremminkin tunne, joka ei ollenkaan sopinut maailmaan jossa hän eli. Sen tunteen nimi ja ainut sisältö oli:
Hän halusi tulla joksikin... (MVL s. 39)

Siihen nähden, että Täällä Pohjantähden alla -trilogia on kaikkien aikojen lempikirjani ja elämänkerrat intohimoni, on vähintäänkin kummallista, että en ole lukenut yhtäkään Väinö Linnasta (1920-1992) kirjoitettua elämäkertaa tätä ennen. Varsinaisia elämäkertoja Linnasta on ilmestynyt kaksi. Ensimmäiseksi asialla oli Linnan teosten ruotsintaja Nils-Börje Storbom teoksellaan Väinö Linna. Kirjailijan tie, joka ilmestyi jo Linnan elinaikana vuonna 1963. Yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 2006, näki professori Yrjö Varpio kirja, Väinö Linnan elämä, päivänvalon.

Nyt käsiteltävänä oleva teos on eräänlainen ystävän muistelman ja elämäkerran sekoitus. Kirjan nimessä oleva järjestysluku 1. viittaa siihen, että kirjalle suunniteltiin jatkoa. Ykkösosa päättyy Tuntemattomaan sotilaan monipuoliseen analysoitiin. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin kakkososaa ei ole kuitenkaan koskaan ilmestynyt (ja onkohan ilmestymässäkään, sillä Syrjä on jo melko iäkäs?), mitä ainakin itse harmittelen, sillä enitenhän olisin halunnut lukea juuri Pohjantähti-trilogian synnystä ja taustoista. Ehkä on sitä varten tartuttava vaikka tuohon Varpion teokseen, jota Erkki Tuomioja luonnehtii perusteellisimmaksi Linna-esittelyksi.

Kirjailija Jaakko Syrjä, Kirsi Kunnaksen aviomies ja Pantsen ja Martin isä, tutustui Väinö Linnaan vuonna 1953 Tampereella kokoontuvassa Mäkelän piirissä. Linna oli silloin kaksi teosta julkaissut perheellinen kirjailija, Syrjä maalta kaupunkiin tullut, kirjailijan urasta haaveileva nuori mies. Näihin aikoihin Linna kirjoitti jo Tuntematonta ja joka ilta töiden jälkeen, Linna oli vielä tällöin päivätöissä Finlaysonilla, kokoontui kirjailijan ystäviä ja kollegoita Linnan perheen pieneen asuntoon kuuntelemaan, kun kirjailija luki viimeisimpiä aikaansaannoksiaan. Ensin kuunneltiin hartaasti ja sitten keskusteltiin. Linnan ja Syrjän näihin aikoihin syntynyt ystävyys kesti Linnan kuolemaan saakka.

Syrjä käy läpi Linnan tien kouluja käymättömästä muonamiehen pojasta Suomen kaikkien aikojen suosituimmaksi kirjailijaksi. Erityisen painon hän laittaa Linnan henkiselle ja kirjalliselle kehitykselle ja kuvaa tarkkaan miten sekaisin kaikenlaista kirjallisuutta ahmineesta nuoresta pojasta kehittyi lukemisiaan tiukasti analysoiva, itseään jatkuvasti kehittämään pyrkivä ja kirjailijan tehtävänsä tiedostava mies. Linnan tärkeiksi maailmankatsomuksellisiksi ja kirjallisiksi esikuviksi nousivat historioitsija Thomas Carlyle, filosofi Arhur Schopenhauer ja kirjailija Feodor Dostojevski. Dostojevskin sieluja penkova vaikutus näkyy etenkin Linnan kolmessa ensimmäisessä teoksessa Päämäärässä, Mustassa rakkaudessa ja etenkin Messiaassa, joka ei koskaan päässyt julkisuuteen. Messiaan synnyn aikoihin Linna oli keskellä omaa elämänkatsomuksellista kriisiään ja tämä heijastui tekeillä olevaan teokseen. Kriisin lauettua Linna ei enää halunnut Messiasta julkisuuteen, vaan keskitti huomionsa Tuntemattoman valmisteluihin.

Syrjä pohdiskelee kaikkia Linnan teoksia melko laajasti, mutta suurimman huomion saa Tuntematon, jonka syntyhistorian ja taustat Syrjä erinomaisesti mukanaolleena tuntee. Hän esittelee kirjan syntyprosessin, pohtii teosta sodan kuvaajana, anlysoi romaanin henkilöitä ja heidän mahdollisia esikuviaan, miettii kirjan kieltä ja erityisesti murteitten käyttöä ja kuvaa kirjan saamaa vastaanottoa, joista etenkin kriitikko Toini Havun tyrmäys sai kirjailijan mielen mustaksi. Syrjän mukaan kirjallinen arviointi merkitsi Linnalle paljon ja se koski sitä enenmmän mitä "korkeammalta" se tuli. Etenkin johtavien kriitikoiden ja nuoren polven modernistien torjunta aiheutti Linnassa syvää pettymystä.

Tuntemattoman myötä Linnasta sukeutui voimakkaasti yhteiskunnallinen kirjailija ja tämä kehitys sai huipennuksensa TPA-trilogiassa. Romaaniensa lisäksi Linna otti kantaa yhteikunnalliseen ja kirjalliseen elämään esseidensä kautta. Esseellään Työläiskirjailijoista ja heidän tehtävistään Linna sanoutui irti ideologisesti värittyneestä työläiskirjallisuudesta, jota vasemmistolaisissa kulttuuripiireissä sodan jälkeen voimakkaasti ajettiin. Linna ei hyväksynyt käsitettä työläiskirjailija ja aatteita hän piti näköpiirin rajoittajina. Vuosia kestäneen itsensä kehittämisen tuloksena Linnan maailmankatsomus oli muotoutunut sellaiseksi, että siinä ei ollut tilaa dogmaattisille ja sitoville aatteellisille pyrinnöille.

Syrjä kertoo ystävästään ja esikuvastaan monisanaisen vuolaasti ja perusteellisesti ja sen arvo on ennen kaikkea siinä, että Syrjä tuntee kohteensa ja sen aivoitukset lähes 40 vuoden ajalta. Joskus vuolaus on vähän pitkäpiimäistä. Etenkin teoskuvailut ja analyysit Linnan kolmesta ensimmäisestä teoksesta aika ajoin haukotuttivat, mutta toisaalta Tuntemattoman kohdalla pidin niitä taas erittäin mielenkiintoisina. Ehkä tässä taustalla vaikuttaa se, että Päämäärä ja Musta rakkaus eivät luettaessa herättäneet samanlaista innostusta kuin Tuntematon, joka on sitä paitsi luettu ja nähty moneen kertaa. Mielenkiintoista Syrjän teoksessa on myös se kehityskaari, jonka Linna käy läpi ennen kuin hänen kirjailijuutensa vakiintuu. Helpolla hän ei sitä asemaa saavuttanut, vaan joutui kokemaan monenlaisia kamppailuja, sekä henkisiä, taloudellisia että terveydellisiä, ennen kuin hän saattoi kutsua itseään kirjailijaksi ja myöhemmin vielä menestyneeksi kirjailijaksi. Hänestä oli tullut jokin!

Muistissa Väinö Linna oli maaliskuun Projekti 12-kirja.

4 kommenttia:

  1. Kiitos Jaana perusteellisesta esittelystä. Minua kiinnostavat erityisesti nämä lahjakkaat Syrjän veljekset, kirjailijat Jaakko ja Juhani ja piirtäjä Seppo.
    Kuten totesit, tällainen teos on vieläkin kiinnostavamapi, kun kirjoittaja tuntee henkilön, jonka elämästä ja tuotannosta kertoo. Minua alkoi tämä kovasti kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä Marjatta!

      Minulle Syrjän veljeksistä olivat ennen tätä kirjaa tuttuja vain nuo nuoremmat, Epuissa vaikuttaneet. Ehkä pitäisi joskus tutustua kirjailijaveljestenkin tuotantoon. Muistelen, että joskus kirjakaupassa olen hiplaillut jotain Jaakko Syrjän omaelämäkerrallista romaania. Silloin se jäi kauppaan, mutta täytyy tarttua tilaisuuteen jos toiste tulee eteen.

      Poista
  2. Juhani Syrjä on julkaissut neliosaisen kirjasarjan isästään, nimellä Juho. Teokset etenevät vuosilukujen mukaan nimettyinä kirjoina, alkaen vuodesta 1918 ja kapinan ajasta, johon Juho osallistuu. Mielestäni kirjat ovat hyvin onnistuneita ajankuvauksia miehestä, joka lähtee pälkäneläisen torpan mailta sotaan ja siitä pikku hiljaa oman tilan konkurssin kautta yksityisyrittäjäksi ja pienimuotoiseksi liikemieheksi. Tarina kulminoituu lopulta lastenlapsien toilailuihin Eppu Normaalina. Kantavana tekijänä kirjoissa on myös vasemmistolainen suuntaus läpi koko elämän, aina Mauno Koiviston valintaan presidentiksi asti. Suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heikki kommentistasi ja suosituksesta! Olen tuota sarjan aloitusosaa joskus pyöritellyt käsissäni kirjastossa, mutta silloin se jäi vielä hyllyyn. Pitäisi ottaa joskus lukuun.

      Poista