tiistai 15. huhtikuuta 2014

Metsäntyttö tahdon olla

Tänään halusin päästä metsäkävelylle ja suuntasin nenäni kohti Stensbölen luonnonsuojelualuetta ja Ekuddenin luontopolkua.

Olin koko päivän ollut kovin haluton tarttumaan mihinkään toimeen ja ajattelin ensin, että en jaksa lähteä kävelyllekään. Onneksi kuitenkin lähdin, sillä tuli taas kerran todistetuksi, miten ulkoilu ja luonto vaan ovat hyvää lääkettä väsymykseen. En säikkynyt edes pientä sadekuuroa, joka alkumatkasta seurasi minua, vaan jatkoin reippaasti eteenpäin. 

Joutsenia en tällä kertaa rannassa nähnyt, vaikka kiipesin ihan lintutorniin saakka tähyämään. Kaikkea muuta kaunista sitäkin enemmän, joista kuvat puhukoot puolestaan.




































































Ikävä kyllä, kuviin ei saa tallennettua kevääseen kiivaasti heräävän metsän tuoksua, laineiden liplatusta ja lintujen laulua. Ne kannattaa käydä kokemassa itse.

Voin taas kerran huokaista, että onnellista asua Porvoossa, josta löytyy näitä upeita alueita ilman, että tarvitsee lähteä kauas kotoa. 

Loppuillan pyhitän Kylliki ja Saara Villalle, joille eivät lähimetsät aina riittäneet. 

14 kommenttia:

  1. Samoja tunnelmia tänään Tampereella! Mustarastaat, telkät, vapaata vettä, lokkeja... <3

    VastaaPoista
  2. Ja voi mitä kuvia! Tuonne minäkin tahtoisin päästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Joana! Paikka on kyllä taianomainen ja jokaisen käymisen arvoinen.

      Poista
  3. Hienoja kuvia. Vaikka tuoksut ja äänet eivät kuvissa suoranaisesti tunnu ja kuulu, niin kyllä nämä kuvat välittävät luontokokemuksen myös katsojalle.

    Teillä on kevät selvästi pidemmällä kuin meillä. Maassa on edelleen vähän lunta ja yritin joku päivä sitten lenkkeillä koiran kanssa metsässä, mutta metsäpolku oli vielä ihan jäässä. Mutta kyllä se kevät täälläkin etenee ja etenkin valon määrän lisääntyminen tuntuu tänäkin keväänä niin huikealta ja yllättävältä.

    Mutta nyt takaisin sen ihanan metsäisen kirjan pariin, josta sinäkin niin kovasti tykkäsit ja johon rakastun sivu sivulta enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mustikkakummun Anna ja kiva kuulla, että tunnelma välittyy.

      Tuollakin polut olivat vielä melkoisen märkiä monessa kohdin, mutta jäätä ei enää ollut.

      Oi, ihanaa, että sinäkin pidät Kultarinnasta! Toivottavasti ehdit blogata siitä.

      Poista
  4. Voi itku miten ihania kuvia! <3 <3

    Ja Kyllikki ja Saara Villaa... <3 Jään odottamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara!

      Kyllikki ja Saara ovat <3, ihania. viimeistään pääsiäisen aikaan pääsen heistä bloggaamaan.

      Poista
  5. Upeita kuvia ja tunnelmia! Alkoi heti tuntua siltä, että on pakko päästä luonnon helmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jonna! Eikö olekin ihmeellistä, miten kuvat herättävät halun tehdä jotain. Itsellenikin käy usein niin.

      Poista
  6. Minä kävin tänään kävelemässä tuossa lähimetsän luontopolulla koirani kanssa ja luin jopa Päätaloa Rytilammen äärellä muutaman sivun ääneen - Tammettu virta on ollut jo monta viikkoa lukujumissa ja nyt vihdoin pääsin samaan fiilikseen kuin ekan osan kanssa eli 100 sivua/päivä. Seuraavalle luontohetkelle saatankin ottaa jonkun runokirjan mukaan - Anni Swanin satujakin olen tuolla metsän siimeksessä koiralleni lukenut :) Vähäsen kyllä välillä kuulostelin ja katselin ympärilleni sillä saattaa olla että kovin moni ei harjoittele ääneen lukemista tai runonlausuntaa yksin luonnon keskellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsimaarit, minäkin suunnittelin metsäretkeä kirjan kanssa, mutta se nyt jäi ainakin näissä pääsiäisen tohinoissa. Ehkä huomenna!

      Koirasi on saanut kuullakseen hauskoja juttuja ja ehkä ne metsän peikot ja keijutkin ovat niistä pitäneet :)

      Poista
  7. Jaana, tarkoittaako Iso tammi puuta kuten otaksun vai (ruotsalaisella seudulla kun ollaan) vanhaa patoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan oikein otaksuit, iso tammi tarkoittaa isoa puuta.

      Poista