lauantai 10. toukokuuta 2014

Laura Lähteenmäki - Ikkunat yöhön

Laura Lähteenmäki: Ikkunat yöhön. WSOY 2014. 269 s.


Nous taloni yhdessä yössä –
kenen toimesta, Herra ties.
– Se auttoiko salvutyössä,
se Musta Kirvesmies? –

On taloni kylmä talo,
sen ikkunat yöhön päin.
Epätoivon jäinen palo
on tulena liedelläin.

Ei ystävän, vieraan tulla
ole ovea laisinkaan.
Vain kaks on ovea mulla,
kaks: uneen ja kuolemaan.

Tämä Uuno Kailaan runo nimeltään Talo (runo täältä) vuodelta 1932 on antanut nimen Laura Lähteenmäen romaanille Ikkunat yöhön. Runon tunnelma ei ole mitenkään hilpeä eivätkä sitä ole tunnelmat romaanissakaan.

Ikkunat yöhön on sukupolvitarina 1940-luvun lopulta tähän päivään ja se kertoo taakasta, jota kantavat mukanaan ihmiset kolmessa sukupolvessa. Romaani on tehty näkökulmatekniikalla, jolloin tapahtumia valotetaan ja tarinaa keritään auki useamman kokijan kautta. Oman näkökulmansa tarinaan tuovat Elsi, joka nuorena aviovaimona ja äitinä saapuu miehensä kotitilalle Niittyyn sodan jälkeen. Sopeutuminen syrjäiseen paikkaan on kaupunkilaistytölle vaikeaa ja kun hän kolmannen lapsen jälkeen sairastuu raskauden jälkeiseen masennukseen, jota ei vielä tuolloin osattu diagnosoida, kaatuu elämä Elsin niskaan. Toinen tärkeä näkökulmahenkilö on Elsin vanhin tytär Asta, joka nykyhetkessä hallitsee Niityn tilaa yksinään. Asta on maailman ja elämän kovettama nainen, joka suhtautuu epäluulolla kaikkeen ja kaikkiin. Kolmantena omaa versiotaan tapahtumista kertoo Riikka, Astan sisaren Arjan tytär. Riikka on runoilija, jota elämä myöskään ei silkkihansikkailla käsittele eikä edes asioiden auki kirjoittaminen runoon tunnu helpottavan. Hanna on Riikan sisko, taloudellisesti menestynyt, mutta muuten jollain lailla hukassa itsensä ja äitiytensä kanssa. Perheen ulkopuolisina ääninä kuullaan Teresaa, kustannustoimittajaa ja kirjoittajapiirin vetäjää ja Jukkaa, joka haluaisi olla hyvä isä tyttärelleen, mutta taloudelliset realiteetit tulevat vastaan.

Vielä viimeiset tiskit illan vihertyessä ja sitten sinistyessä. Keittiössä oli aina pimeä, sen ikkunat yöhön päin. Kailasta, hän muisti ja nautti kun muisti. He eivät Astan kanssa laittaneet valoja, vaan antoivat hämärän hiipiä sisään ja varjojen venyä. He kuivasivat kätensä samaan pyyhkeeseen. (IY s. 199)

Kaiken kaikkiaan aika synkkää seurakuntaa siis. Lähteenmäki aloittaa tarinansa trillerimäisellä prologilla ja tästä tapahtumasta hän alkaa keriä auki tarinaa, jota lukija lähtee mielenkiinnolla seuraamaan. Täysin kirja ei kuitenkaan täytä odotuksia, joita ensimmäiset luvut sille muodostavat. Jollain tavalla kaikkea on liikaa, eivätkä tarinan langanpäät löydä toisiaan. Tarina ei täyty vaan jää liian auki. Avonainen loppu sinällään on ihan hyvä ratkaisu, mutta jollain tavalla sen pitää kuitenkin pystyä perustelemaan tehdyt kerronnalliset ja tarinalliset ratkaisut.

Kirjaa lukiessani minulle tuli mieleen Tuula-Liina Variksen romaani Maan päällä paikka yksi on, joka myös kertoo tarinaa naisista useassa sukupolvessa ja eri aikatasoilla. Variksen maanläheinen ja rosoinen tyyli ja suorempi kerronta viehättivät minua Lähteenmäen teosta enemmän, mutta haluan silti painottaa, että Ikkunat yöhön oli ihan kelpo lukukokemus, jota voi näin äitienpäivän alla suositella. Äitiys ja äitiyden myytti saavat Lähteenmäeltä monipuolisen käsittelyn.


Kirjaa on luettu niin monissa blogeissa, että linkitykset jätän tällä kertaa väliin. Googlaamalla löytyy useita hienoja ajatuksia ja huomioita Lähteenmäen kirjasta.

10 kommenttia:

  1. Oih, tuo Uuno Kailaan runo on eräs lempparini! <3 Alkoi nyt sitä myöten ja arviosi perusteella tämä kirjakin, jonka olen aiemmin lähinnä sivuuttanut, kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en Kailaan tuotantoa kovin hyvin tunne, mutta tämä runo on jäänyt mieleen ja halusin sen tähän postaukseenkin.
      Kirja on ihan ok, mutta ei kuitenkaan ihan sitä mitä olin odottanut. Mutta kokeile, jos jostain saat käsiisi.

      Poista
  2. Kyllä, haluan lukea tämän kirjan. Laura Lähteenmäen Iskelmiä vakuutti viime vuonna kirjailijan taidoista ja aiheena tämä on kiinnostava. Hienoa, että lisäsit Kailaan runon tähän. Se on kaunis ja romaanin lähtökohdaksi hienosti valittu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, minä en ole aiemmin lukenut ollenkaan Lähteenmäkeä, mutta kiinnostuin, kun olin häntä talvella kuuntelemassa WSOY:llä. Minustakin runo romaanin lähtökohtana on hienosti oivallettu ja tyylikäs ratkaisu.

      Poista
  3. Pidin tästä paljon; henkilöt ovat niin eläviä ja tosia. Minäkään en ollut lukenut Lähteenmäkeä aiemmin. Samaa mieltä, tyylikäs teos, jolle soisi paljon lukijoita - ja uskonkin, että niitä riittää, monesta sukupolvesta, kuten tarinassakin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tämä oli sellainen "ihan ok-kirja" eli ei mikään suuri elämys, mutta ei järjetön pettymyskään. Uskon, että Lähteenmäki löytää lukijansa, sillä kirja on suhteellisen helposti lähestyttävä.

      Poista
  4. Pidin tästä valtavasti, vaikka tässä toki monenlaisia langanpätkiä olikin, mutta jotenkin kaikelle oli minusta sijansa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa Arjalle kommentoin, mulle tämä oli sellainen "Ihan ok-kirja", mutta uskon, että monissa kirja herättää kuvailemiasi tunteita.

      Poista
  5. Minuun tuo kirja ei tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta, siksi olen lueskellut blogeista, mitä muut ovat löytäneet siitä. Minullekin se oli ok lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, suurin piirtein samoin olemme kokeneet Lähteenmäen kirjan. Kirja oli ihan luettava, mutta ei mitenkään erityisesti säväyttävä.

      Poista