perjantai 30. toukokuuta 2014

Ljudmila Ulitskaja - Vihreän teltan alla


Ljudmila Ulitskaja: Vihreän teltan alla ( Zeljonyi Satjor, 2010, suom. Arja Pikkupeura) Siltala 2014. 768 s.


No niin, kuvitelkaapa nyt! Tässä ei luonnollisestikaan ole mitään asfalttia, katu on päällystetty nupukivillä, ja tuolta Mjasnitska-kadun suunnalta ajavat tänne päin hevosvaunut. Tai oikeastaan ei vaunut vaan sellaiset pienet issikan kärryt. Puškin kävi Moskovassa vieraisilla, osin hoitamassa asioitaan, hänellä oli täällä paljon sukulaisia ja ystäviä, mutta omaa taloa tai valjashevosiakaan hänellä ei Moskovassa ollut ikinä. Ellei oteta lukuun Arbatilla sijainnutta asuntoa, jossa hän asui vuokralla ihan lyhyen aikaa häiden jälkeen ennen kuin muutti Pietariin. Hän ei pitänyt Moskovasta - sanoi täällä olevan ”liian paljon täti-ihmisiä”. (VTA s. 52)

Kirjallisuudenopettaja Viktor Juljevitšin ohjaamana tutustuvat ystävykset Ilja, Miha ja Sanja 1950-luvun alussa Moskovan kirjallisiin maisemiin, paikkoihin, joissa muun muassa Puškin, Gogol ja Tolstoi kerran kulkivat. Nuoren, sodassa haavoittuneen opettajan ja poikien välille kehittyy elinikäinen ystävyys ja Viktor Juljevitšin opetukset viitoittavat nuoria heidän vastaisessa elämässään. Pojat ja heidän opettajansa ovat Ulitskajan romaanin runsaslukuisen henkilökaartin keskeisimmät henkilöt. Heidän lisäkseen esiin nousee muun muassa poikien kanssa samanikäinen Olja. Ajallisesti romaanin tapahtumat sijoittuvat pääasiassa 1950-luvulta Stalinin kuolemasta 1970-luvun puoliväliin.

Vihreän teltan alla on mosaiikkimainen kudelma, joka on jaettu useaan alalukuun. Alaluvuissa Ulitskaja seurailee henkilöidensä elämää vaihtuvista näkökulmista kronologian rikkoen. Hän luo kuvaa neuvostoyhteiskunnasta ja etenkin sen toisinajattelijoista, niistä, jotka eri keinoin pyrkivät rikkomaan totalitaarisesti hallitun valtion lähes kaikkia elämän puolia hallitsevaa verkostoa. Toisinajattelijana Ulitskajan henkilöt eivät toimissaan ole kovin tietoisia, kenties valokuvaajana toimivaa Iljaa lukuun ottamatta, vaan he toimivat sen moraalin perusteella, jonka he ovat elämänsä varrella omaksuneet ja jonka he kokevat oikeaksi. On myös niitä, jotka haluavat elää omassa maailmassaan ottamatta kantaa asioihin, jotka tapahtuvat heidän itsensä ulkopuolella, muun muassa Sanja pakenee musiikin maailmaan ja elää musiikin kautta. Sankareita heistä ei loppujen lopuksi tule kenestäkään, vaan kohtalona on joko emigroituminen tai toisiaan seuraavat leirituomiot.

Kirjallisuus, etenkin venäläinen kirjallisuus on erittäin tärkeässä roolissa kirjan tapahtumissa. Viktor Juljevitš julistaa oppilailleen, että ”kirjallisuus on parasta mitä ihmiskunnalla on” ja ainoastaan se pystyy tekemään ihmisistä ihmisiä. Ulitskajan kirjassa toisinajattelu liittyy kirjallisuuteen ja etenkin kielletyn kirjallisuuden, ns. samizdat-julkaisujen, maanalaiseen levittämiseen. Teos vilisee erilaisia intertekstuaalisia viitteitä ja lainauksia venäläisestä kirjallisuudesta. Lukijan lukeneisuudesta riippuu, kuinka paljon hän lainauksia tunnistaa ja osaa asettaa paikalleen. Itse en läheskään kaikkia tunnistanut, mutta onneksi lainauksista löytyy kattava luettelo kirjan lopusta. Luettelon laatiminen on erittäin lukijaystävällistä ja kiitos tästä lankeaa kääntäjä Arja Pikkupeuralle. EDIT. Kääntäjän ystävällisen huomion myötä korjaan, että lopun luettelosta löytyvät vain runositaatit, muiden kirjallisuusviitteiden löytäminen jää lukijalle.

Vihreän teltan alla tarjoaa myös oivallisen näköalan neuvostoyhteiskunnassa toimimiseen, sen arkisiin tapahtumiin yhteisasunnoissa asumisesta byrokratian rattaissa pyörimiseen. Kirjan henkilöt tulevat erilaisista taustoista ja tämä näkyy heidän valinnoissaan ja suhtautumisessaan valtiovaltaan. On niitä, jotka iloitsevat, kun Stalin kuolee, mutta on myös niitä, joille se on surun paikka.

Nykyiset tapahtumat Venäjällä, muun muassa sananvapauden rajoittamispyrkimykset, ja Krimin tapahtumat antavat Ulitskajan kirjalle uudenlaista painoarvoa. Kirjoittamisajankohtana nämä tapahtumat eivät vielä olleet ajankohtaisia, mutta Ulitskajan mukaan ”kirjallisuus voi heijastaa sitä, mitä on tapahtumassa”. Näin on ikävä kyllä käynyt.

Ulitskajan kirja oli minulle kaiken kaikkiaan erittäin nautinnollinen lukukokemus, kun alun hämmennyksen jälkeen pääsin hänen luomaansa maailmaan kunnolla kiinni. Hämmennystä herätti nimenomaan se, että romaani katkelmallisuudessaan ja vaihtelevissa näkökulmissaan heitti lukijan aina keskelle uutta tilannetta, johon hänen oli jollakin lailla orientoiduttava. Kun sain langan päästä kiinni, nautin Ulitskajan romaanin monimuotoisuudesta ja koin lukevani klassikkojen jäljissä kulkevaa suurta venäläistä romaania. Henkilöhahmojensa kautta Ulitskaja piirsi moniulotteisen kuvan venäläisestä ihmisestä, jonka luonteeseen kuuluivat sekä traagisuus että koomisuus. Yhden nautinnollisen ulottuvuuden minulle toi myös se, että kirjan tapahtumat sijoittuivat pääosin Moskovaan, itselleni rakkaaseen kaupunkiin ja monet kirjan tapahtumapaikat olivatkin jollain lailla tuttuja.


Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneita venäläisestä kulttuurista ja kirjallisuudesta ja haluavat tietää, mitä Venäjällä on tapahtunut ja mitä kohti siellä ehkä taas ollaan menossa.

 Pekka Pesosen arvostelu Hesarissa, Pentti Straniuksen arvostelu Keskisuomalaisessa.

17 kommenttia:

  1. Varmaan olisi hyödyllistä lukea myös Ulitskajaa. Minusta venäläisessä kirjallisuudessa ylipäätään on paljon viittauksia venäläiseen kirjallisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitkä viittaukset ovat siis hyviä, ja venäläinen kirjallisuus jo oman suppean tietämyksenikin mukaan muodostaa konsistentin kokonaisuuden.

      Poista
    2. Jokke, totta. Venäjä on hyvin kirjallinen kulttuuri ja siellä kirjallisuudella on perinteisesti ollut hyvin tärkeä asema ja sitä on käytetty myös vallan vastustamiseen. Tuossa linkittämässäni haastattelussa Ulitskaja on hieman huolissaan siitä, että nuorten keskuudessa lukeminen on vähentynyt radikaalisti ja hän näkee tämän uhkana sivistykselle. Kulttuuri ja sivistys ovat hänen mukaansa ainoita keinoja vastustaa barbariaa.

      Poista
  2. Vaikka Ulitskaja ei ole minulle Iloisten hautajaisten perusteella ollenkaan paras mahdollinen kirjailija, en voinut välttää tätä kirjaa. Olen lukenut niin paljon venäläistä kirjallisuutta ennen blogiani, että olin myyty. Onneksi on teosluettelo mukana.

    Tämä ehkä menee suvelle tai sitten alan lukea tätä 'sivussa' eli muutamana yön tuntina. Tiedän jo kenelle annan kirjan: Ystävälleni, joka juuri tuli Pietarista ja lukee parhaillaan Dostojevskiä venäjäksi!

    Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PS. Järkyttävän hieno kuva.

      Poista
    2. Leena, toivottavasti ainakin yrität päästä Ulitskajan kyytiin tässä kirjassa. En osaa sanoa miten tämä kirja vertautuu Iloisiin hautajaisiin, sillä se on ainoa U:n suomennettu teos, jota en ole lukenut. Paljon tässä on samaa kuin Medeissa sekä rakenteen että teemojen tasolla.
      Kiitos kuvakehuista! Kuva on otettu Gorkin kotimuseosta Moskovasta.

      Poista
  3. Suom. huom.: loppuun laatimani teosluettelo kattaa vain runositaatit. Proosaviitteitä oli niin paljon, etten edes yrittänyt. Hyvää matkaa alluusioiden pariin, esim. keltatahrainen kapaloriepu Katjan käsissä viittaa Sodan ja rauhan Natashaan :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tarkennuksestasi. Lisäsin sen myös tekstiin.

      Poista
  4. Tämä kirja kyllä kiinnostaa minua paljon, mutta vähän pelkään sen olevan liian vaikeaa luettavaa tuon mosaiikkimaisuuden takia... Kannattaisikohan aloittaa Ulitskajan lukeminen jostain muusta teoksesta?

    Itselläni on muuten juuri työn alla bloggaus Isaak Babelin Odessalaisista. Babel on yksi niistä kirjailjoista, jotka joutuivat Stalinin vainojen uhriksi. Eli vähän samoilla teemoilla mennään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu-Elina ei kannata pelätä, kirja ei ole vaikea. Minulla ongelmana alussa oli se, että odotin toisenlaista, perinteisempää muotoa. Mutta kun pääsin kiinni Ulitskajan tyyliin, ei kirja enää tuntunut vaikealta. Toinen suosikkini Ulitskajalta on Medeia, jota myös voin suositella.

      Kuulostaa mielenkiintoiselta (ja ikävän ajankohtaiselta) tuo Odessalaiset. Pitääpä tulla katsomaan tekstiäsi.

      Poista
  5. Minäkin jo pyörittelin käsissäni tätä kirjaa, odottaa lukuvuoroaan siis varmaan täälläkin!

    VastaaPoista
  6. Kirjojen kamarin Katja, suosittelen todella lämpimästi Ulitskajaa. Minulle hän on venäläisistä nykykirjailijoista ehdottomasti tärkein.

    VastaaPoista
  7. Upea kuva kerta kaikkiaan! Ja tämän kirjan minäkin haluan ilman muuta lukea, mutta ensin pitäisi löytää oikea lukuhetki Medeialle ja hänen lapsilleen (jonka lainasin kirjastosta juuri sinun suosituksesi ansiosta). Palaan tänne vielä... :)

    VastaaPoista
  8. Luin tämän nyt. Olin aivan haltioissani ja kuten blogissani kirjoitin taisin tehdä viime vuosien "pakahtumisennätykseni." Voi kunpa Ulitskaja tulisi syksyllä kirjamessuvieraaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, kävinkin jo lukemassa hienon arviosi kirjasta ja laitoin myös loppuun toivomuksen, että saataisiin nähdä Ulitskajaa kirjamessuilla.

      Poista
  9. Miten tämä arviosi onkin mennyt minulta ohi. Ompun linkin kautta pääsin tänne. Innostunut on lievä sana kuvaamaan tämän hetkistä oloani. Pakkohan tämä on hankkia jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, kaikkeen ei aina ehdi eikä kerkeä :)

      kiva, jos innostuit lukemaan Ulitskajaa.

      Poista