sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Minna Maijala - Minna Canth. Herkkä, hellä, hehkuvainen.

Minna Maijala: Minna Canth. Herkkä, hellä hehkuvainen. Otava 2014. 431 s.

Kirjallisuushistorioitsija, tietokirjalija Minna Maijalan elämäkertateos Minna Canthista (os. Johnson 1844-1897), joka on napannut nimensä J.H Erkon muistorunosta Canthille, pyrkii luomaan uudenlaista kuvaa yhdestä suomalaisen kirjallisuuden keskeisestä hahmosta. Maijala käy vuoropuhelua Canthin edellisten elämäkerturien, erityisesti Lucina Hagmanin, kanssa. Maijalan mukaan Canthin aikalainen, ystävä ja yksi naisiasialiikkeen pioneereista Lucina Hagman valjasti kaksiosaisen elämäkertansa (Minna Canthin elämäkerta 1. (1906) ja 2. (1911)) naisasialiikkeen tavoitteiden mukaiseksi ja viitoitti pitkälle Canthin julkista kuvaa. Hän teki Canthista sankarin ja naisiasialiikkeen esitaistelijan, joka omista yksityiselämän vaikeuksistaan huolimatta, tai niiden vuoksi, ponnisti yhdeksi aikakautensa vaikutusvaltaisimmista kirjailijoista ja julkisista keskustelijoista. Maijala näkee Hagmanin elämäkerran nostavan korostetusti esiin Canthin julkisen elämän ja alistavan yksityisen Minna Canthin tämän julkiselle kuvalle. Maijala kysyykin:

[M]ihin unohtuu ihminen julkisuuskuvan takana? Missä on yksityinen Minna Canth, joka oli samanaikaisesti enemmän ja vähemmän kuin Hagman haluaa meille uskotella. 

ja jatkaa:

Minna Canthin elämä ei ollut pelkkää julkista taistelua. Yksityinen Minna on vaatimaton, ajoittain vetäytyväkin, melankolinen, innostuva, lämmin ja vieraanvarainen. Pieni ja tavallinen, yhden ihmisen elämän kokoinen. (HHH, s. 12)

Omassa teoksessaan Maijala ottaa tavoitteekseen ravistaa erilaiset Minna Canth-myytit olkapäiltään ja kuvata Canthia ihmisenä ja kirjailijana, sellaisena kuin hän jäljelle jääneiden dokumenttien ja aikalaiskertomusten valossa näyttäytyy.

Maijalan teos jakaantuu kolmeen osaan, joista jokainen tarkastelee Canthin elämää ja kirjailijuutta tietystä valitusta näkökulmasta. Seurailen omassa arviossani tätä Maijalan tekemää jakoa.

Elämä

Suhteessa Canthin yksityiselämään, erityisesti hänen asemaansa avioliitossa seminaarin lehtorin Johan Ferdinard Canthin kanssa, eroavat Maijalan ja Lucina Hagmanin näkemykset jyrkimmin toisistaan. Siinä missä Hagman näkee Canthin elämän ennen leskeytymistä pelkkänä kärsimyksen täyttämänä prologina, jota leimasi tyrannimainen aviomies, niin Maijalan näkemyksen mukaan Canth ei ollut avioliitossaan alistettu, vaan hänellä oli jopa enemmän vapauksia kuin monilla muilla aikansa ja säätynsä naisilla. Minna aktivoitui lehtikirjoittajana jo miehensä eläessä ja he työskentelivät yhdessä erilaisten yhteiskunnallisten asioiden, kuten esimerkiksi raittiuskysymyksen, puolesta.

Kovin syvälle Canthien avioliiton yksityisyyteen Maijala ei pysty tunkeutumaan lähteiden niukkuuden vuoksi, mutta hänen tulkintansa Minnan asemasta avioliitossa vaikutta perustellulta.

Ferdinard Canth menehtyi 1879 pitkällisen sairauden jälkeen ja Minna Canthista tuli seitsemän lapsen yksinhuoltaja ja leskeytensä myötä yhteiskunnan täysivaltainen jäsen. Hän muutti pesueensa kanssa Kuopioon ja otti haltuunsa isänsä perustaman lankakaupan. Kaupan pidon lisäksi hän sukelsi kuopiolaiseen yhdistys-ja seuratoimintaan. Asemansa ja aktiviteettiensa myötä hänelle muodostui nopeasti varteenotettava julkinen asema. Kirjailijuuden, joka sai vauhtia Kuopion vuosina, myötä hänen painoarvonsa julkisena keskustelijana levittäytyi myös koko valtakunnan tasolle.

Kirjoittaminen

Elämäkertansa toisessa osassa Maijala keskittyykin Canthiin kirjailijana ja analysoi hänen tuotantoaan. Canthin tuotanto on Maijalalle tuttua, sillä väitöskirjassaan Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa (SKS 2008) hän "tarkasteli Canthin tuotannon psykologista ihmiskuvaa" (lainattu kirjan etuliepeen kuvaus).

Lähestyessään Canthin teoksia psykologisesta näkökulmasta Maijala pyrkii rikkomaan luentaa, joka on korostanut Canthin teoksia nimenomaan tendenssikirjallisuutena. Tälläisessa luennassa niitä on tarkasteltu tietyn, rajatun yhteiskunnallisen ongelman näkökulmasta. Maijalan mukaan Canthille itselleen oli tärkeää teostensa henkilöhahmojen psykologia ja tämä piirre liitti hänet voimakkaasti oman aikakautensa diskurssiivisiin ominaispiirteisiin ja eurooppalaisen kirjallisuuden virtauksiin. Maijala korostaa Canthin lukeneisuutta sekä tieteellisten julkaisujen että kaunokirjallisuuden saralla ja nimeää tämän esikuviksi muun muassa Emile Zolan ja Fjodor Dostojevskin.

Tässä osiossa Maijala on vahvimmillaan. Hänen luentansa Canthin teoksista on monipuolista ja oivaltavaa ja hän ottaa hyvin huomioon Canthin omasta taustasta ja elämästä että ajankohdan yhteiskunnallisista, tieteellisistä ja kirjallisista keskusteluista nousevat teemat ja näkemykset.

Aatoksia

Kolmannessa luvussa Maijala paneutuu Canthin elämässä vahvasti vaikuttaneisiin maailmankuvallisiin näkemyksiin ja käsityksiin nostaen omiksi luvuikseen naisasian, Canthin suhteen uskontoon ja kirkkoon sekä kolmantena Canthin kiinnostuksen ajan luonnontieteelliseen ja lääketieteelliseen, erityisesti hermosairauksien tulkinnassa esiintyviin näkemyksiin, ajatteluun. Näistä kolmesta teemasta ehdottomasti mielenkiintoisin on kolmas, jossa Maijala analysoi Canthin näkemyksiä terveydestä ja sairaudesta sekä tämän yksityiseen kokemukseen että ajan yleisiin käsityksiin peilaten.

Lukiessani mietin, olisiko ollut järkevämpää sijoittaa luvut kaksi ja kolme toisin päin, sillä kolmannessa luvussa esiintulevat maailmankuvalliset pohdinnat olisivat auttaneet myös teosten analysoinnissa ja pohdinnoissa kirjailijan paikasta yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Lopuksi

Teoksensa loppuun Maijala on liittänyt katsauksen Minna Canthin perillisistä eli siitä, mihin maailma vei Minna Canthin lapsia ja lapsenlapsia tämän kuoleman jälkeen. Pidin lukua hieman turhana, vaikkakin oli mielenkiintoista lukea, miten sukulaiset 1900-luvun alkupuolen poliittisesti kiihkeinä aikoina sanoutuivat irti Minna Canthin voimakkaista yhteiskunnallisen tasa-arvon ja oikeudemukaisuuden vaatimuksista ja pitivät tätä jopa sosialistina. Kirjan lopusta löytyvät lisäksi luettelo Minna Canthin teoksista, lyhyet selvitykset hänen elämässään vaikuttaneista ihmisistä, viitteet, lähteet ja henkilöhakemisto. Kaiken kaikkiaan siis erinomaisesti varustettu tietokirja.

Maijalan teoksessa, vaikka populääri tietokirja onkin, näkyy vahva tutkijan ote, joka takaa monipuolisen ja analyyttisen kuvan tutkittavasta ja hänen aikakaudestaan. Tämän vuoksi kirjaa oli ilo lukea, kuten myös siksi, että se oli tarkasti ja sujuvasti kirjoitettua tekstiä. Lukemani kappale oli kirjaston omaisuutta, mutta luulen, että hankin kirjan myös omaan hyllyyni myöhempiä tarkasteluja varten, sillä Maijalan teos on loistava esimerkki uudenlaisesta elämäkerrallisesta kirjoittamisesta, jossa kronologisuus on saanut antaa tietä teemalliselle käsittelylle.

Kirjan onat lukeneet myös AmmaMaria ja Erja. Lisäksi arvioita löytyy muun muassa KiiltomadostaHesarista ja Aikalaisesta

10 kommenttia:

  1. Olen tästä Maijalan elämäkerrasta lukenut pari muutakin postausta ja hieman nyt sellainen tunne tulee, että hän on jossain määrin jopa väkisin halunnut luoda uudenlaista kuvaa Canthista. Vierasta ajatusta, että elämäkerta voisi olla yksiääninen totuus ihmisestä.

    Pohtiiko Maijala teoksessa sitä, miksi Hagman kirjoitti sellaisen elämäkerran kuin kirjoitti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva elämäkerturi enää nykyään katsoo kirjoittavansa yksiäänistä totuutta tutkittavastaan, vaan yhä enemmän kirjoitetaan auki sitä, että kyse on tutkijan, tiettyihin, esiintuotuihin lähteisiin ja tiettyyn näkökulmaan perustuva tulkinta. Maijalakin haluaa tarkastella Canthia toisesta perspektiivistä, mitä yleensä on tehty ja mielestäni hän onnistuu tässä. Hän pystyy perustelemaan tulkintansa lähtesiin vedoten.

      Maijala avaa teoksessaan myös Hagmanin elämäkerran taustoja ja hänen tulkintansa mukaan Hagmanin, itsekin naisasialiikkeen pioneereja, elämäkerran tarkoitus oli korostaa Canthia nimenomaan naisasialiikkeen edustajana ja siten vahvistaa liikkeen asemaa varteenotettavana julkisena toimijana.

      Poista
    2. Canth - Hagman -akselista tulee mieleeni Södergran - Olsson; uusimman Södergran-elämäkerran laatija Agneta Rahikainenhan korostaa sitä, kuinka vahvasti Hagar Olsson muokkasi yleistä käsitystä Edith Södergranista henkilönä, hieman Lucina Hagmanin tapaan omien tarkoitusperiensä mukaisesti.

      Hyvä että tehdään uutta tutkimusta ja esitellään tärkeitä ihmisiä ja heidän aikaansaannoksiaan monipuolisemmin ja läpinäkyvämmin!
      Eeva H

      Poista
    3. Eeva H, mielenkiintoista kuulla tuosta Olssonista ja Södergranista ja toivottavasti pääsen siitä kohta itsekin lukemaan, sillä odottelen Rahikaisen kirjaa kirjastosta.

      Minustakin on todella tärkeää, että vanhoja, vakiintuneita kuvia tunnetuista ihmisistä käännetään ja etsitään uusia näkökulmia ja tapoja tarkastella heitä ja heidän toimintaansa.

      Poista
  2. Kiitos hienosta jutusta. Vahvistaa ajatustani, että tämä pitää ehdottomasti lukea. Jossain vaiheessa... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiitos Booksy! Suosittelen!

      Poista
  3. Kiitos esittelystä. Minna Canthin teokset ovat olleet aina tärkeitä mulle, tähän pitää siis jossain vaiheessa tutustua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Itselleni Canth ei mitenkään erityisen tärkeä koskaan ole ollut, vaikka tunnistankin hänen arvonsa edelläkävijänän monessakin asiassa.

      Poista
  4. Hei Jaana! Kiva kun löysit Kamarini. Minä taisin jo jonakin hetkenä piipahtaa täällä toisen tähden alla, mutta nytpä tulenkin jäädäkseni! Maijalan kirja on tosiaan hieno ja kiitoksen arvoinen teos - ja mukavan helppolukuiseksi kirjoitettu, vaikka onkin on vankkaa tutkimustekstiä. Samoilla linjoilla mennään siinäkin, että kirjaston kappaleen lukeminen ei tainnut riittää, oma pitää vielä saada :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katja, kiva kun tulit vastavierailulle ja vielä kivempaa, jos jäät.

      Olen yrittänyt vähentää kirjojen ostelua, mutta tietyt kirjat, kuten juuri tämä Maijalan, on kiva saada omaan hyllyyn. Silloin siihen voi palata aina tarvittaessa, eikä tarvitse lähteä kirjastosta jahtaamaan.

      Poista