tiistai 20. toukokuuta 2014

Tuula Karjalainen - Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta


Tuula Karjalainen: Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta. Tammi 2013. 303 s.

Tänä vuonna 100-vuotisjuhlaansa viettävä Tove Jansson on yksi tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita. Vuosikymmeniä hän on ollut rakastettu sekä kotimaassaan että sen rajojen ulkopuolella. Maineen taustalla ovat tietenkin Janssonin luomat muumi-hahmot, jotka ovat valloittaneet ihmisiä sekä sarjakuvien, kirjojen, teatterikappaleiden että erilaisten elokuvien muodossa. Lisäksi muumeihin törmää esimerkiksi mitä erilaisimmissa käyttöesineissä. Muumi-teollisuus on saanut valtavat mittasuhteet.

Vanhin tyttäreni oli juuri sopivassa iässä, kun japanilainen animaatiosarja muumeista alkoi valloittaa maailmaa 1990-luvun alussa. Nauhoitimme kaikki jaksot vhs-kaseteille ja näitä kasetteja katsoivat myös nuoremmat lapseni 10 vuotta myöhemmin. Paitsi tyttärelleni, joka oli sarjan alkaessa 3-vuotias, niin myös minulle, joka olin 28-vuotias, oli japanilaissarja ensimmäinen kosketus muumitarinoihin. Yhdessä me sitten ihastelimme Pikku-Myyn tempauksia ja pelkäsimme Mörön möröyttä. Sarjan innostamana piti käydä katsomassa Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuva ja tietenkin lukea Muumi-kirjoja. Ensin kuvakirjoja, sitten myös joitakin Janssonin alkuperäisteoksia. Tässä vaiheessa minulla ei ollut aavistustakaan, että Jansson oli kirjoittanut myös aikuislle suunnattuja kirjoja ja toiminut lisäksi vakavastiotettavana taidemaalarina, kuvittajana ja sarjakuvapiirtäjänä.

Tämä pitkä alustus kertokoon siitä, kuinka myöhäisherännyt olen Janssonin tuotannon suhteen ollut. Johtuuko kenties tästä myöhäisherännäisyydestä vai mistä, niin en ole onnistunut luomaan kunnollista, syvää suhdetta Janssonin kirjalliseen tuotantoon. Tunnistan tietynlaisen syvän viisauden tekstiriveiltä ja myös niiden välistä, mutta kaunokirjallisina tuotteina olen suoraan sanoen välillä vähän pitkästynyt niiden parissa.

Tove Jansson luovana ja normeista poikkeavana ihmisenä on kuitenkin vaikuttanut siksi kiinnostavalta, että olen lukenut jo kaksi hänestä kirjoitettua elämäkertaa. Muutama vuosi sitten luin kirjallisuustieteilijä Boel Westinin, joka on myös väitöskirjassaan käsitellyt Janssonia, elämäkerran Tove Jansson. Sanat, kuvat, elämä, joka muistikuvieni mukaan antaa perusteellisen katsauksenTove Janssonin elämän ja tuotannon kannalta tärkeimpiin seikkoihin. Pääpaino Westinin kirjassa on Janssonin kirjallisessa tuotannossa, mikä kirjallisuustieteilijälle lienee luonnollista.

Kun syksyllä kirjamessuilla selailin nyt käsiteltävänä olevaa taidehistorioitsija Tuula Karjalaisen teosta Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta ihastuin teoksen kauniiseen visuaaliseen ilmeeseen, jossa on käytetty kuvituksena runsaasti Janssonin omaa kuvallista materiaalia ja valokuvia hänen elämästään. Ajattelin kuitenkin, että en kirjaa hanki, koska Westinin perusteellinen teos jo hyllystä löytyy.

Mieleni kuitenkin muuttui, kun kävin Ateneumin taidemuseossa katsomassa Karjalaisen kuratoiman näyttelyn Tove Janssonista. Näyttely on erittäin monipuolinen katsaus Janssonin uraan ja erityisesti ihastuin hänen maalauksiinsa, joissa lumosivat erityisesti värien käyttö ja tarinallisuus. Suurimman osan elämäänsä Jansson itse koki olevansa ensisijaisesti kuvataiteilija. Sitä varten hän oli opiskellut ja kehittänyt itseään määrätietoisesti. Näyttelyssä kiinnitin huomioni myös Janssoniin kuvittajana, erityisesti sodanaikaiset aikakauslehti Garmiin piirretyt pilakuvat ihastuttivat rohkeudellaan ja huumorilla, joilla vakavia aiheita oli käsitelty. Karjalaisen kirja lähti siis mukaani näyttelystä vähän niin kuin näyttelyn muistona.

Jos Westinin kirjassa pääpaino on kirjallisuudessa niin Karjalaisella painopiste on ehkä hitusen verran Toven tuotannon kuvallisessa puolessa ja yksityiselämän kiemuroissa. Taidemaalari  Sam Vanniin perehtyneenä tutkijana Karjalainen on vahvimmillaan eritellessään Janssonin ja Vannin moniulotteista suhdetta:

Vanni oli ilmeisesti huomannut nuoren naisen palvonnan, koska Tove kirjoitti miehen pohtineen vakavasti heidän suhdettaan. Vanni pelkäsi Toven kadottavan itsensä ja sulautuvan osaksi miehen maailmaa. Se olisi miehestä ollut kamalaa, koska silloin ihmisestä olisi tullut vain toisen heijastumaa. Sellainen ihminen, joka vain "ajattelee toisen ajatuksia, näkee toisen silmillä, elää toisessa. Lupaatko ettet kadota itseäsi minuun? Kyllä tietysti lupaan, sanoin kuuliaisesti." Tätä aulista lupausta oli kuitenkin aika ajoin vaikea noudattaa. (T.J. s. 45)

Karjalaisen teos on eräänlainen perusteos, jonka tehtävänä on antaa yleiskuva Tove Janssonista ja hänen valtavasta, monelle alueelle ulottuvasta toiminnastaan ja normeista poikkeavasta yksityiselämästään sellaiselle lukijalle, jolle nämä asiat eivät vielä ole tuttuja. Kirja on sujuvalukuinen, mutta kovin syvälle Karjalainen  ei analyysissään pääse ja esimerkiksi hänen kontekstointinsa aikaan ja ihmisiin on välillä luvattoman heikkoa. Tämä näkyy esimerkiksi lähdeluettelossa, josta puuttuu lähes kokonaan kontekstoiva tutkimuskirjallisuus. Rakenteeltaan kirja seurailee pääosin kronologista jäsentelyä, vaikka tiettyjä temaattisiakin kokonaisuuksia käsitellään. Tämä ratkaisu on tosin tuottanut tekstiin jopa ärsyttävän paljon toisteisuutta, joskus jopa täysin identtisin ilmauksin.

Vaikka kirja ei siis elämäkerrallisena teoksena avannut minulle mitään uusia näkemyksiä, niin en kuitenkaan kadu kirjan ostamista juuri sen kauniin visuaalisen ilmeen vuoksi. Minulle Jansson on jopa kiinnostavampi kuvataiteilijana ja kuvittajana kuin kirjailijana. Monet ovat kuitenkin kirjaan ihastuneet ja tästä kertoo esimerkiksi Karjalaisen voitto Blogistanian Tieto-kisassa.

10 kommenttia:

  1. Voi miten hieno kirjoitus. Nyt pitää todeta, että oma suhteeni Tove Janssoniin on pitkälti samanlainen kuin sinulla. En oikein ole löytänyt hänen kirjojaan, vaikka ihmisenä hän on minusta mitä mielenkiintoisin. Tove-näyttelyssä minuakin puhutteli eniten hänen poliittinen aktiivisuutensa. Ny tid -yhteyksistä tiesin, mutta Garm tuli yllätyksenä.

    Tätä Janssonin elämäkertaa olen ihastellut sen kannen vuoksi, joka on erittäin kaunis. Kirjoittamasi perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että sisältö ei ole paikoin kovin onnistunut. Siitä huolimatta tätä teosta olisi mukava ihastella omassa hyllyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu ja hauska kuulla, etä meitä on muitakin. Pääosin kuitenkin kuulee pelkästään Janssonin suitsutusta.

      Jos haluat lukea Tovesta, niin valitse mielummin Boel Westinin kirja, jos taas haluat visuaalisemman kirjan, niin sitten kannattaa hankkia tämä Karjalaisen kirja.

      Poista
  2. Kirjan visuaalisuus ja helppolukuisuus viehättivät minua kovasti. Suorastaan ahmaisin Karjalaisen kirjan ja olen nyt aivan innoissani menossa näyttelyyn, koska juuri kuvataiteilija-Jansson tuntuu kiehtovalta. Kirjassa oli myös paljon uutta tietoa, esimerkiksi sarjakuvien kansainvälinen menestys ja Janssonin poliittisuus olivat uusia juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttely on hienosti toteutettu ja runsasa ja ajattelin itsekin käydä sen vielä toiseen kertaan katsomassa.

      Minulle ei Karjalaisen kirja sinällään tuonut paljoa uutta, koska Westinin kirja oli alla. Visuaalisuus oli kuitenkin Karjalaisen kirjassa paremmin toetutettu ja siksi se oli perusteltu hankinta myös omaan hyllyyn.

      Poista
  3. Hieno kirjoitus! Minä en ole lukenut vielä mitään "tietopohjaista" kirjaa Tovesta, mutta Westinin kirja on hyllyssä. Taidan siis ainakin aloittaa sillä, ehkä jossain vaiheessa luen sitten tämänkin :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Kannattaa ottaa Westinin kirja käsittelyyn, on oiva elämäkerraliinen tietoteos.

      Poista
  4. Minäkin pidin enemmän Westinin kirjasta, mutta tätäkin luki mielellään. Ja kaunishan kirja on ja kuvitus upea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, olemme siis asioissa samoilla linjoilla :)

      Poista
  5. Kun olen ollut jonkun verran tekemisissä eri alojen taiteilijoiden kanssa (yksi lapsistanikin) niin erästä asiaa ei voi olla huomaamatta. He tuppaavat olemaan kaikessa mikä koskee heidän työnsä edistämistä ja esittämistä erittäin vaativia, usein arogantteja ja aina omalla tavallaan itsekkäitä. Yksisuuntaisuus usein dominoi. Tästä vallan mainio esimerkki on Toven ja hänen isänsä suhtautuminen sota-ajan probleemoihin tai haluttomuus lapsen hankkimiseen. Kun katselen Toven kasvoja niin jostain nurkasta tätmä piirre aina pilkistelee.

    'La vie artistique' ehkä vaatii veronsa näin. Tästä piirteestä ei usein, ehkä 'säädyllisyyssyistä' juuri puhuta. Se on kuitenkin ominaisuus joka usein johtaa hankaliin ihmissuhteisiin, välirikkoihinkin. Samat ihmiset voivat sitten olla tolkuttoman ihania kun sillä päällä ovat!!

    Täytyy käydä näyttelyssä toistamiseen, nyt lastenlasten kanssa kun kerrankin on esillä jokaiselle jotakin.

    'Neuvostasi' mietin vielä Karjalaisen kirjan hankintaa, ehkä kirjasto ..?

    Hyvää kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hannuhoo, kiitos ja hyvää kesää myös sinulle.

      Luultavasti tietynlainen itsekkyys, ainakin suhteessa työhön, on taiteilijalle ominaista ja ehkä välttämätöntäkin ja saattaa johtaa välirikkoihin läheisten kanssa. Siitä en kuitenkaan ole varma, oliko Toven lapsettomuudella mitään tekemistä tämän asian kanssa. Siihen saattoivat vaikuttaa myös muut syyt.
      Toven ja hänen isänsä välit olivat vaikeat ja niihin vaikuttivat paljon erilaiset maailmankatsomukselliset seikat. Isä piti kiinni perinteisistä käsityksistä muun muassa suhteessa taiteilijuuteen ja ennen kaikkea miestaiteilijuuteen, Tove taas oli modernin ajan lapsi, joka ei pidättäytynyt perinteisiin käsityksiin esimerkiksi sukupuolirooleista. Myös suhteessa sotaan heidän käsityksensä erkanivat, Tove oli vakumuksellinen sodan vastustaja ja toi sen myös esiin muun muassa pilakuvissaan. Isä taas oli omaksunut valkoisen Suomen ideologisen perinnön, jonka yksi olennainen piirre oli militaristisuus, ja piti kiinni siitä.

      Kirjasto lienee oiva vaihtoehto kirjan tsekkaamiselle :)

      Poista