maanantai 9. kesäkuuta 2014

Jhumpa Lahiri - Tuore maa


Jhumpa Lahiri: Tuore maa ( Unaccustomed Earth 2008, suom. Kersti Juva) Tammi 2009. 434 s.

Novellikokoelma Tuore maa on hiljaittain Suomessa vierailleen Jhumpa Lahirin kolmas teos. Hän debytoi ja löi läpi novellekokoelmalla Tämä siunattu koti vuonna 1999. Seuraavaksi oli vuorossa romaani Kaima, johon itse kovasti tykästyin. Tänä keväänä ilmestyi suomennettuna Lahirin neljäs teos Tulvaniitty, joka odottaa lukemistaan hyllyssä.

Tuore maa jakaantuu sisällöllisesti kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa on viisi novellia, joista ensimmäinen on kirjan niminovelli. Toisessa osassa, nimeltään Hema ja Kaushik, on kolme novellia, joissa kerrotaan päähenkilöiden Heman ja Kaushikin tarina näkökulmia ja kertojaääniä vaihdellen.

Viime aikoina on tapahtunut jotain kummallista. Olen vapaaehtoisesti ottanut luettavaksi novellikokoelman jos toisenkin ja vielä pitänyt lukukokemuksia kaikin puolin positiivisina. Ihminen ei ilmeisesti ole koskaan liian vanha oppiakseen lukemaan novelleja. Lahirin tapauksessa lukunautintoa lisäsi se, että novellit olivat kaikki suhteellisen pitkiä, joten kuhunkin tarinaan päästiin kaivautumaan vähän pintaa syvemmälle. Tematiikaltaan ja henkilögallerialtaan Tuoreen maan novellit ovat lähellä Kaiman maailmaa. Molemmissa korkeakoulutetut ensimmäisen ja/tai toisen sukupolven amerikanbengalilaiset taiteilevat  kahden kulttuurin rajapinnalla yrittäen löytää itselleen sopivan tavan elää. Käsitellyksi tulevat muun muassa sukupolvien väliset erot, perinteisiin kulttuurisiin tapoihin ja arvoihin suhtautuminen, uuteen kulttuuriin sopeutuminen tai sopeutumattomuus, identiteettien häilyvyys ja parisuhteen vaikeudet. Seuraava lainaus novellista Hell-Heaven kuvaa mielestäni mainiosti kirjan tematiikkaa. On äiti ja tytär, on sukupolvien ja kulttuurien väliset ristiriidat, mutta on myös muutoksen, sopeutumisen ja sovinnon mahdollisuus:

Äiti ja minä olimme tehneet rauhan, hän oli hyväksynyt sen että en ollut vain hänen tyttärensä vaan myös Amerikan lapsi. Aikanaan hän oppi hyvksymään sen että seurustelin ensin yhden ja sitten toisen amerikkalaisen miehen kanssa, jopa sen että asuin miehen kanssa vaikka emme olleet naimisissa. Hän toivotti poikaystäväni tervetulleeksi kotiimme, ja kun suhteet päättyivät, hän sanoi että löytäsin jonkun paremman. Oltuaan toimeton vuosikaudet hän päätti viisikymmentä täytettyään suorittaa tutkinnon kirjastotieteessä läheisessä yliopistossa. (TM s. 110)

Novellikokoelmana Tuore maa oli mielestäni harvinaisen tasalaatuinen eikä mikään novelleista jäänyt toista heikommaksi tai noussut toisten yläpuolelle. Kaikki novellit toimivat hyvin kerronnallisesti, kielellisesti ja teemallisesti ja niissä säilyi jännite loppuun saakka. Vaikka Lahiri henkilöidensä puolesta liikkuu pääosin Yhdysvaltoihin muuttaneiden bengalilaisten keskuudessa ja käsittelee asioita heidän näkökulmastaa niin samalla hänen tarinoissaan on jotain yleispätevää ja yleisinhimillistä ja luultavasti siksi Lahiri on kertojana pystynyt rikkomaan monet maantieteelliset ja kulttuuriset raja-aidat. Itse koin ensisijaisesti lukevani ihmisistä ja ihmisenä olemisen eri puolista.

10 kommenttia:

  1. Minä pidin jälkimmäistä osaa hieman ensimmäistä kiinnostavampana, mutta allekirjoitan silti väitteesi kokoelman tasalaatuisuudesta. Tekstit ovat niin hyvin viimeisteltyjä ja laadukkaita, että kokoelmaa oli ilo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonna, tuo jälkimmäinen osa oli siitä kiinnostava, että se muodosti laajemman kokonaisuuden kun samoja asioita tarkasteltiin eri näkökulmista ja pitemmällä aikavälillä. Laittaisin sen silti samalle viivalle ekan osan novellien kanssa, joissa niissäkin kaikissa oli omat kiinnostavat ja mielenkiintoa ylläpitävät pointtinsa.

      Poista
  2. Tuore maa oli ensimmäinen lukemani Lahirin teos ja ihastuin heti Lahirin kerrontaan ja juuri siihen, että novellit ovat tarpeeksi pitkiä, jotta niihin ehtii päästä sisälle. Oma suosikkini on kuitenkin Tämä siunattu koti -novellikokoelma. Lahirin romaanit ovat (tietenkin :)) lukulistallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, minä (ja minun hidas mielenlaatunini) pidin siitä, että novellit olivat tarpeeksi pitkiä. "Tämä siunattu koti" kuuluu lukulistalleni, joten kiva kuulla, että se on antoisa. Sitä ennen luen kuitenkin hyllyssä odottavan "Tulvaniityn".

      Poista
  3. Oletko lukenut Sana Krasikovin Vielä vuosi novellikokoelman? Emigranttikirjailija Yhdysvalloissa hänkin, kotoisin Georgiasta. Hienoja ja mielenkiintoisia novelleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena/Donna mobile, en ole lukenut, eikä nimikään sano mitään. Kiitos siis vinkistä, pitää kirjastosta katsoa, jos sieltä löytyisi.

      Poista
  4. Lahiri on kyllä käsittämättömän taitava kirjailija. Uuteen kulttuuriin sopeutuminen on tematiikkaa, josta olen itse kovasti kiinnostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, samaa mieltä Lahirista. Tuo kulttuurien rajoilla oleminen on tosiaan mielenkiintoinen teema, josta mielellään lukee erilaisia versioita.

      Poista
  5. Voi että, onpa mukava kuulla että myös tämä toinen novellikokoelma on hyvä! Suosittelisitko ensimmäiseksi luettavaksi tätä vai Kaimaa? Molemmat kiinnostavat hirvittävästi ja Tämän siunatun kodin novelleista pidin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, minusta oli hyvä, mutta en osaa vertaille "Siunattuun kotiin", koska en sitä ole lukenut. Jos pitää valita, niin itse pidin vähän enenmmän "Kaimasta", koska olen pohjimmiltani kuitenkin "romaani-ihminen" ja se oli myös ensimmäinen Lahirini. Tasokkaita joka tapauksessa molemmat.

      Poista