lauantai 28. kesäkuuta 2014

Krakova ja Auschwitz









Varsovasta matkamme jatkui Krakovaan, joka oli Puolan pääkaupunki 1500-luvun lopulle saakka. Nykyään se on Puolan toiseksi suurin kaupunki Varsovan jälkeen. Suuruus tarkoittaa ilmeisesti myös liikenneruuhkia, jollaiseen me juutuimme, kun ajoimme kaupunkiin sisään.

Olimme vuokranneet kaupungista huoneiston, joka sijaitsi parin minuutin päässä kaupungin keskeisimmästä nähtävyydestä,  vanhankaupunginaukiosta, joka kokonsa puolesta on Euroopan suurin keskiaikainen aukio. Sen keskellä sijaitsee nk. verkahalli, jossa on mahdollisuus shoppailla kaikennäköisiä matkamuistoja. Meille lähti mukaan kristallinen viinikarahvi.

Vanhankaupungin aukion reunoilta löytyy kymmeniä ruokapaikkoja, mutta me etsimme illallispaikkamme sivukaduilta, joilta niiltäkin löytyi roppakaupalla erilaisia vaihtoehtoja. Ratkaisu osoittautui erinomaiseksi, sillä illastimme molempina iltoina viihtyisissä ravintoloissa, joissa ruoka oli erinomaista. Oma annossuosikkini oli tatti juliennen tapainen kermainen sienimuhennos, joka oli viedä kielen mennessään.

Oleskelumme lyhyydestä johtuen keskityimme pääasiassa kulkemaan vanhan kaupungin kujia ja esimerkiksi juutalainen kaupunginosa Kazimierz tällä kertaa bongaamatta. Vanhasta kaupungista löytyikin roppakaupalla kaunista katseltavaa, mutta muilta osin (niiltä, joita näimme pääasiassa auton ikkunoista) Krakova teki vähän hoitamattoman ja nuhruisen vaikutelman.

Toisen Krakova-päivämme nieli lähes kokonaan vierailu Auschwitz-Birkenau-museossa. Vaikka olimme liikkeellä omalla autolla, päädyimme kuitenkin järjestettyyn vierailuun. Varasimme kierroksen, johon kuului kyydit paikan päälle ja opastettu kierros, paikallisesta matkailutoimistosta ja hinnaksi tuli 135 zlotyä aikuiselta ja 105 zlotyä opiskelijalta.







Opastettu vierailu oli kaikin puolin kannattavaa. Saimme kuulla paikan historiasta asiantuntevan oppaan johdolla. Kiersimme ensin Auschwitz-ykkösen ja sen jälkeen siirryimme bussilla kolmen kilometrin päässä olevaan Auschwitz-Birkenauhun. Koko kierrokseen meni aikaa noin kolme tuntia, jonka aikana saimme kattavan paketin paikan historiasta ja näimme asioita, jotka karmaisivat sydänjuuria myöten.

Oppaamme oli toiminut tehtävässään 16 vuotta, mutta minkäälaista leipääntymistä ei hänen äänestään kuulunut. Tuntui siltä, että hän teki työtään kutsumuksesta ja halusta kertoa historian järkyttävistä epäinhimillisyyksistä, jotta sellaisia ei enää koskaan tulevaisuudessa tapahtuisi. Olin ennen vierailua miettinyt museon mielekkyyttä,  lähinnä sitä, miten banaalia on kuljeskella turistina paikoilla, jotka pitävät sisällään niin mieletöntä epäinhimillistä kärsimystä kuin Auschwitz. Käytyäni museossa ymmärrän nyt paremmin sen merkityksen muistomerkkinä ja historian muistuttajana. Kyse ei ole markkinapaikasta, vaan tärkeästä historian tuntemisesta ja toivottavasti myös siitä oppimisesta.



25 kommenttia:

  1. Krakova on rakas kaupunki. Joskus täytyy taas sinne matkata. Birkenau oli todella ravisuttava kokemus, olimme autiossa paikassa jostain syystä aikoinaan yksin (sää oli silloin sateinen). Hieman pelottavakin kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pihi nainen, voin kuvitella, että tunnelma Birkenaussa on ollut pelottava, kun se oli sitä kauniilla aurinkoisella säällä ja ryhmässä liikkuessa.

      Poista
  2. Kiitos Jaana hienosta ja hieman ahdistavasta postauksesta. Tämän kuuluukin ahdistaa. Emme saa koskaan unohtaa. "Kunpa olisimme tienneet..." Nyt kun tiedämme, meidän on velvollisuus pitää huolta, ettei sama pääse toistumaan. Ja siltikin se toistuu parhaillaan. Pohjois-Koreassa.

    Puola kiehtoo matkakohteena. Seuraan mielenkiinnolla reissuanne, nämä postaukset aiheuttavat lisääntyvää matkakuumeilua... Hyvää reissua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Milla, nimen omaan kuuluu ahdistaa. Mietin ennen lähtöämme, miksi en vain jätä menemättä, kun tuntui pahalta. Ajattelin kuitenkin, että kyllä minun pitää kestää turistireissu, jos miljoonat muut ovat joutuneet kestämään keskitysleirien todellisuuden.

      Vaikka historia opettaakin, ei se silti poista pahaa maailmasta. Ikävä kyllä, valta ja sen halu vie pitemmän korren ja pahuus toistuu eri paikoissa eri aikoina.

      Poista
  3. Kiitos hienosta postauksesta. Krakova on minulle tuttu, mutta keskitysleireille en silloin uskaltanut. Minustakin on hyvä, että paikasta on tullut 'museo' joka muistuttaa maailmaa tapahtuneesta. Seuraavan kerran kun pääsen noihin maisemiin aion vierailla, vaikka pelottaa jo valmiiksi se ahdistus ja tuska, jota tuo historia tuottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, ole hyvä! Kyllä minuakin pelotti ja ahdisti leirille meno. Ehkä enenmän kuin alunperin kuvittelinkaan. Ei se ahdistus vierailun aikana poistunut mihinkään, mutta paikan ja oppaan myötä ahdistus kanavoitui jotenkin paremmin käsiteltäksi.

      Poista
  4. Krakovaan haluaisin joskus. Keskitysleirit ovat kammottavia paikkoja, mutta tärkeitä tutustumisenkohteita. Näkee kuinka julma ihminen on, konkreettiset jäljet ovat jääneet. Nuo kenkäkasat tekivät minuun ihan kamalan, lähtemättömän, pistävän surullisen vaikutuksen kun 16-vuotiaana tyttönä ne näin Pohjois-Puolassa yhdellä keskitysleirillä :( Hyvää loppumatkaa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, suosittelen kyllä Krakovassa käyntiä.

      Kenkäkasat, matkalaukkukasat, silmälasikasat, valtavat hiuskasat; kaikki oli järkyttävän knkreettista ja samalla kärsimys tuli ikään kuin jollain tavoin lähemmäksi. Eniten minua liikuttivat pienet lasten kengät ja vaatteet. Ne jotenkin saivat julmuuden näyttämään kaikkein kauheimmat kasvonsa.

      Poista
  5. Krakovan-kuvasi ovat ihania ja minun tekisi niin mieleni käydä siellä. Moni on rakastunut kaupunkiin. Muutenkin reissusi seuraaminen on antoisaa ja saa tietenkin aikaan ihan hillittömän matkakuumeen.

    Auschwitz-kuvat pysäyttävät. On hienoa, että se ja Dachau ovat museoina: ne saavat hiljaiseksi, muistuttavat siitä mitä ei saa unohtaa (ja mikä kuitenkin jossain maailman kolkissa selvästi unohtuu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, Krakova, tai ainakin sen vanha kaupunki, oli kyllä erinomaisen kuvauksellinen kohde, joten siitä sai helposti kauniita kuvia.

      Olin ensin sitä mieltä, että kameraa ei otettaisi ollenkaan Auschwitziin, mutta nyt olen ihan tyytyväinen että otettiin. Kuvat muistuttavat siitä tunnelmasta, joka paikassa vallitsi ja joka on tärkeä muistaa.

      Poista
  6. Kun itse kävin Krakowassa useampi vuosi sitten, oli selvää, että käyn samalla Aucshwitzissa. Olin lukenut paljon kirjallisuutta toiseen maailmansotaan ja keskitysleireihin liittyen ja koin, että kuului jollakin tavalla yleissivistykseen tietää asioista oikeasti. Huomasin myös, että kirjallisuudesta ja elokuvista huolimatta oli vaikea ymmärtää alueen laajuutta ja kauheutta. Jotenkin se, että tuon kaiken saattoi nähdä silmillään ja kuulla korvillaan, syvensi asiaa. Uskon, että käynneillä on merkitystä myös siinä, ettei historia toistaisi itseään.

    Muistan kyllä hieman ärsyyntyneeni, kun hiljaisena itse kuljin pitkin leiriä ja vieressäni amerikkalaiset opiskelijat vertailivat iloisesti eri kaupunkien nähtävyyksiä keskenään. Oli aika hiljainen käynti. Ei tullut mieleenkää keskustella tai puhella siellä. Sitä vain katseli ja kuunteli, mietti aikaa ja ihmisiä, jotka olivat tuon kaiken joutuneet kohtaamaan. Tuon kaiken näkeminen ja kokeminen tuntuu raskaalta, mutta miten raskasta onkaan ollut heillä, jotka ovat leireille joutuneet. Toivottavasti olemme edes pienen hippusen verran viisaampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen Kirahvi, minullakin toiseen maailmansotaan ja keskitysleireihin liittyvä kirjallisuus on tuttua ja oletan tietäväni asiasta ihan kohtuullisen sivistyneissä määrissä, ja juuri siksi leirille meno ahdisti. Pelkäsin, etten kestä paikan näkemistä. Sitten ajattelin, että pakko minun on kestää turistivierailu paikassa, jos miljoonat joutuivat kokemaan leirin sodan aikaisen todellisuuden.

      Hiljainen oli meidänkin käyntimme. Ehkä sille kaikelle kauheudelle ei vain ole sanoja. Ei ainakaan riittäviä.



      Poista
  7. Niin, keskitysleireistä toisen maailmansodan aikaan moni ihminen ei tiennyt. Tänään tiedotusvälineet suoltavat kuvaa Syyrian sisällissodasta ja muista kriisialueista, eikä kukaan puutu inhimilliseen kärsimykseen. Emme näytä oppivan keskitysleirien museoinnista huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämän krestomatia, tavallisten ihmisten tasolla leireistä ei toisen maailmansodan aikana varmaan tiedettykään paljon, mutta uskon, että eri valtioiden johtavilla tasoilla asioista tiedettiin ainakin jotain, mutta tietoon reagoiminen on toinen asia.

      Tuo mitä sanot Syyriasta, ja samaa tapahtuu muuallakin, on aivan totta, paha ei maailmasta häviä. Ikävä kyllä, historian opetukset, kuten myös jalot periaatteet ja eettiset näkemykset usein häviävät, kun toiseen vaakakuppiin laitetaan valta- ja hallintapyrkimykset. Olen kuitenkin samaa mieltä kuin Valkoinen Kirahvi seuraavassa kommentissaan, että tästä huolimatta on tärkeää tuntea historiaa. Voi ajatella myös niin, että vaikka pahaa ei kokonaan saa poistetuksi, niin monia asioita on kuitenkin saatu parannettua ja monia ikäviä asioita vältetty, kun menneisyydestä on otettu oppia.

      Poista
  8. ... ja Ukrainassa, Keski-Afrikassa jne. Tieto ei tosiaan lisää viisautta. Kamaluuksia tapahtuu jatkuvasti. Sekin on totta.

    Ihmisen ahneus ja vallanhalu ovat asioita, jotka eivät varmaankaan koskaan katoa maailmasta, ikävä kyllä. Siitä huolimatta ja ehkä juuri siksi on tärkeää tuntea historiaa. Aina on myös ihmisiä, jotka toimivat toisin, ajattelevat toisin ja uskaltavat asettua väärinkohdeltujen puolelle. Pienen mittakaavan teoillakin voi olla suuret seuraukset.

    VastaaPoista
  9. Pelkäsin vähän seurata tässä kohtaa matkaasi, mutta selvisin kelaamalla keskitysleirikuvat pikana ohi. Krakova näyttää kauniilta. Ja Auschwitzia ei saa unohtaa. Ehkä joskus uskaltaudun paikan päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, yritin valita leirikuvat niin, etteivät ne vaikuta mässäilyltä, vaan että niistä jotenkin tulee esiin se, miksi paikka on tärkeä.

      Suosittelen paikan päällä käymistä, jos se vain joskus on mahdollista. Vaikka tieto lisää tuskaa, se auttaa myös käsittämään ja ymmärtämään.

      Poista
  10. Krakovaan en oe vielä ehtinyt, vaikka sain sinne kutsun eräältä juutalaiselta ystävältäni joulutorille vuonna x ja viime keväänä R. halusi ajaa sen kautta, mutta vaihdoin Krakovan päivät pariin lisäpäivään Salzburgissa sekä yhteen vuorokauteen Ambergissa. Tiedän, että siellä olisi minulle jotakin...R. pitää kovasti Krakovasta ja tätä täytyy miettiä helmikuussa, kun alamme suunnitella kevään 2015 ajoreittiämme.

    En ole muuten mistään muusta joulutorista saanut yhtä vaikuttavia kuvia kuin Krakovasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tiedän nyt omasta kokemuksesta että automatkalla on valittava, missä haluaa pysähtyä. Kaikkia kohteita ei voi katsastaa, vaikka kuinka haluaisi. Suosittelen kyllä Krakovaa, kun seuraavan kerran reissaatte.

      Voin uskoa, että Krakovan joulutori olisi elämys.

      Poista
  11. Krakova (ja Puola muutenkin) on korkealla haavematkalistallani, ja kun sinne jossain kohtaa matkustan, aion laillanne käydä myös Auschwitzissa. Kaupunkikuvasi ovat ihania, ja keskitysleirikuvat niin pakahduttavia, että jo niiden katseleminen alkoi itkettää. On vaikeaa edes kuvitella, miltä tuntuu nähdä tuo kaikki omin silmin, kun tietää ja ymmärtää, mitä tuossa maanpäällisessä helvetissä on tapahtunut seitsemisenkymmentä vuotta sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieni pyrähdyksemme Puolassa jäi kutkuttamaan siihen malliin, että eiköhän mekin vielä uudelleen Puolaan joskus suunnata.

      Sara, omin silmin näkeminen oli ahdistavaa, mutta avasi myös silmiä entisestään ymmärtämään sen mitä tapahtui ja siksi uskallan suositella paikka myös sinulle.

      Poista
  12. Huh miten voimakas vaikutus jo muutamalla kuvalla onkaan. Niin kamala osa historiaa kuin keskitysleirit ovatkin niistä pitää puhua ja muistuttaa edelleen. Uskomatonta minkälaisiin pahuuksiin ihminen kykenee :( Olen käynyt Amsterdamissa Anne Frankin talossa ja jo se pienenä pisarana holokaustin valtameressä pakahdutti, en voi edes kuvitella miltä sitten tuollakeskitysleirimuseossa vierailu tuntuisi. Aion käydä tuolla itsekin mikäli noille seuduille joskus matkustamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, Anne Frank-museo on minullekin tuttu ja kyllä täytyy sanoa, että sekin teki valtavan vaikutuksen. Ehkä siinä yhden ihmisen kautta konkretisoitui miljooninen saman kokeneiden kauhut. Yksilön kautta historian tapahtumat tulevat usein käsitettävimmiksi ja koskettavimmiksi kuin pelkästään tapahtumahistoriaa lukemalla.

      Poista
  13. Harmi, että teiltä jäi Kazimierz väliin, sitä suosittelen kyllä Krakovaan matkaaville. Myös Wawelin katedraali hautaholveineen on vaikuttava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu-Elina, tulemme varmasti tekemään jossain vaiheessa uuden ja vähän pidemmän matkan Krakovaan, sillä monta hienoa kohdetta, kuten tuo Kazimierz, sieltä jäi bongaamatta.

      Poista